Kaikki on pielessä
Tervehdys kaikille!
Mulla on kaksi alkiota siirretty viime torstaina ja tähän asti toivonut ja rukoillut onnistumista. Vaan nyt sitten...
Eilen vielä oli rinnat tosi arat ja pinkeät (ei ole koskaan ennen ollut, alkoi jo päiviä ennen punktiota). Tänään ihan normaalit. Ja se tarkoittaa tietysti, että elimistö on jo lopettanut odottamasta munasoluja, eli kumpikaan ei kiinnittynyt.
Yleensä stressittömässä työssäni on ollut kamala stressi alkaen heti siirtopäivästä ja jatkuu vielä tämän viikon. Reagoin kovasti fyysisesti kaikkeen stressiin ja pelkään tämänkin aiheuttavan, ettei elimistö halua enää mitään " ylimääräistä" eli niitä pikkusoluja kohtuun. Vaan kun ei töistä voi olla pois vaan sen takia, että haluaa minimoida riskit.
Tänään sitten on alkanut tulla pieniä finnejä, mitä mulla aina tulee viikko ennen menkkoja. Eli kohta nekin alkaa. Tuntuu, että kaikki toivo loppui nyt tähän. Tää on ihan varma merkki menkoista, jotka tosin muutenkin tulee kellontarkkuudella.
Me ollaan yritetty lasta lähes 7 vuotta, tää oli eka ja valitettavasti vika ivf. Pakkaseen ei saatu yhtään, munasoluja tuli niin vähän. Vuoden päästä oltais taas säästetty rahat seuraavaan hoitoon, mutta kun mä alan olla liian vanha (nyt 37), enkä halua olla ihan nelikymppinen ensisynnyttäjä. Mitään vikaa ei kummastakaan ole löytynyt.
Mä luin tuolta jostain, että jotkut on tehny raskaustestejä jo ennen varsinaista aikaa. Mikä mahtaa olla aikaisin päivä jolloin ootte testanneet? Ja vaikka sanoisitte mitä, niin enhän mä siihen tulokseen uskoisi, jos se olisi positiivinen, vaan ramppaisin joka päivä ostamassa uuden testin.. Vaan kahta viikkoa en kyllä voi odottaa, hermot menee nyt jo.
Tänään siis loppui usko ja toivo, onko kaikki nyt sitten tässä? En saa edes kyyneltä tihuutettua, vaikka normaalisti itken vähän pienemmästäkin murheesta. Ja tää on ollut sentään elämän suurin asia jo pitkään. En tiedä millä saisi esiin sen sadasosamillin kokoisen toivonkipinän, joka tuolla sydämessä kaikesta huolimatta vielä sittenkin vähän toivoo, se on nyt niin mennyt piiloon.
Mutta onnea kaikille yrityksiin, pinoista päätellen en ole ihan yksin tässä maailmassa joka näitten juttujen kanssa kamppailee, välillä masentuneenakin.
Terkuin, Chova
Kommentit (5)
Et todellakaan ole yksin noiden ajatusten kanssa, varmasti jokaisella pyörii enemmän tai vähemmän negatiiviset ajatukset mielessä.. Piinapäivät on kauheita mutta älä luovuta ennen ku ne menkat alkaa! Äläkä liikaa tutki niitä oireita, ne ei oikeesti sano mitään. Meille tehtiin eka ivf vuosi sitten ja aattelin, ettei varmasti tärppää. Tutkin koko ajan oireita, välillä oli selviä menkkaoireita ja välillä ei yhtään mitään. No, menkat ei kuitenkaan alkanu ja plussasimme, nyt meillä on ihana 3,5 kk ikäinen tyttö. Ja muuten, ei meilläkään jääny pakkaseen yhtään mitään, kaks alkiota siirrettiin, joista toinen tarras kii... Tsemppiä piinailuun ja toivotaan plussaa! :)
Hei, nyt jäitä hattuun ja odottamaan tulosta aikanaan. Itselläni on alkanut raskaus hoidoilla 3 kertaa joista 2 kertaa meni kesken ja kolmannesta syntyi poika 9 kk sitten. Kaikissa hoidossa testi näytti plussaa 12-13 pv. Testiä ei kannata kuitenkaan tehdä liian aikaisin, ehkä vasta 14.pv siirrosta jos vaan mitenkään pysytyy. Itselläni yhdessä hoidossa testi näytti negaa 13. pv aamulla, mutta illalla se oli muuttunut plussaksi. Joillakin testi voi näyttää plussaa jo 8-10 pv:n jälkeen, mutta jos se näyttääkin negaa ja olet siltikin raskaana niin se ei ole hyväksi sinun mielelle. Tiedän, että on aivan sairaan vaikeaa ajatella mitään muuta kuin raskautta ja paineet on tosi kovat. Tsemppiä odotukseen.
Kiitokset lohdutuksista! Tunnin päästä tosta kirjotuksesta mua jo nauratti nää mun oireiden tulkinnat, olen tainnut pistellä näitä hormooneja sen verran reippaasti, että on aivotkin ihan sekaisin. Ja jostain pinosta luin, että luget aiheuttaa noita kaikkia mun oireita, eli finnejä naamassa ja muuta. Ja ne finnitkin hävisi yhtä nopeesti kuin oli tulleetkin, eli muutamassa tunnissa. Oisinkohan sittenkin raskaana ;)
Vaan yritän selvitä nämä pari viikkoa, palaan taas purkamaan mieltäni, kun oikein masentaa, täällä on kaikki niin ihania ihmisiä. Mikähän siinäkin on, että täällä sitä osaa aidosti iloita, kun joku kertoo vihdoin tulleensa raskaaksi, mutta kaikki kavereiden vauvauutiset aiheuttaa vaan masennusta, että miksei mulle käy noin?
Paljon paremmalla mielellä (tänään), Chova
ja kiitos Chovalle, olit kirjoittanut aivan samat asiat mitkä mulla juuri pyöri mielessä eli kaikki oireet on hävinny ja oon ihan varma, että ei tuu mitään mutta silti pitäis vielä viikko jaksaa odottaa tulosta. Olikin helpottavaa lukea muiden kokemuksia, nyt on rauhallisempi mieli ja voi taas jo vähän nauraa omalle hätäilylle...
Mä en halua valaa turhaa toivoa, mutta ainakin omalla IVF-kokemuksellani (3 tuoresiirtoa ja n pakastealkion siirtoa), en juurikaan luottaisi omiin tuntemuksiini. Mulla oli vielä niin, että tulin joka toinen kerta raskaaksi, mutta jäivät aina kemiallisiksi. Luonnollisia raskauksiakin minulla on muutama, mutta niistäkin aina keskenmeno
Tässä ainakin toistaiseksi onnistuneessa raskaudessa mulla kävi niin, että kaikki IVF-hoidon oireet hävisivät. Rintojen pinkeys ja kipu hävisivät, turvotus hävisi ja oma olo oli niin tavallinen kuin vain voi olla. En edes vaivautunut tekemään raskaustestiä kun ajattelin, että pieleen meni. Meillä vielä se labratestipäivä venyi kun oli juhlapäivä viikolla. Mä ostin vielä kamalan kalliit farkut etukäteen lohdutukseksi, joita ehdin käyttää vain muutaman kerran ennen kuin vatsa uudestaan turposi.
Helppo on sanoa, että älä murehdi ennen kuin on aihetta. Ei niitä ajatuksia voi poiskaan kääntää. Yritä kuitenkin keksiä mielekästä tekemistä näille piinapäiville. Varaa kampaaja. Käy leffassa ystävän kanssa. Mene kävelylle puolisosi kanssa. Leivo kakku ja herkuttele. Osta uusi käsilaukku. Mitä vain joka tuottaa edes hetkellistä mielihyvää.
Mulle sanoi yksi lääkäri myöskin sitä, että hänen mielestään lapsettomuushoidot ovat henkiseltä rasitukseltaan yhtä vaativia kuin esim. syöpähoidot. Ole siis itsellesi armollinen myöskin äläkä vaadi itseltäsi mahdottomia.