Yksinäinen ratsastaja
Hengaileeko täällä sivuilla muitakin yksinäisiä ratsastajia jotka eivät ole uskaltaneet tai halunneet ottaa kantaa keskusteluihin? Minä ajattelin nyt rohkaista mieleni ja raapustaa tänne jotakin.
Mielenkiinnolla olen jo parisen vuotta seurannut muiden kuulumisia mutta empä juurikaan ole ottanut osaa.
Lapsettomuus on minullekin todella vaikea ja arka asia kuten varamasti monelle muullekin.Tiedän että en ole yksin asian kanssa ja kanssa sisaria on paljon. Aiheesta puhuminen ei vain ole minulle helppoa koska tekee niin kipeää. Itse kamppailen lapsettomuuden kanssa ja muut vain saavat lapsia tuosta nuin vain. Toki olen iloinen muiden saamasta onnesta ja toivon joka päivä että pian olisi minunkin vuoroni.
Aina en edes ymmärrä et mitä ne kaikki toimenpiteet ovat mitä ihmisille tehdään, jotkut asiat taas tiedän. Itselle kun ei ole vielä hoidot alkaneet. Toivottavasti pian alkavat ja tuottaisivat tulosta.
Lyhyesti meidän lapsettomuudesta et reilu 3 vuotta yritetty, yksi keskenmenoon päätynyt raskaus.Clomia kokeiltiin pari vuotta sitten 2 kiertoa ja homma jäi muuton vuoksi siihen.Miehen siittiöistä ei silloin tutkittaessa 05 löytynyt mitään, mulle epäiltiin pco:ta mutta varmuutta ei saatu.Munasarjat ovat auki tutkimuksen perusteella, mut se tutkimus on tehty muutama vuosi sitten.Menkat ovat aina olleet epäsäännölliset ja keväästä asti olen syönyt teroluttia jotta menkat tulisivat suht ajallaan.
Mutta aurinkoista syksyä kaikille viestin lukijoille!Ja tsemppiä tulevaan!
Pikkunyytti