Plussanneet Hoidokit syyskuulle

Nyt on kesä virallisesti takana ja syyskuun pino avattu.. EE:n lokakuuta seuraavaksi sitten odotellaan..:)



Itse olen viikonlopun ottanut tosi rennosti kaikkea pientä touhuten ja hyvältä tuntuu. Tänään on pesty monta koneellista pikkuista vaatetta ja on ihan hassua, kun pyykkitelineellä roikkuu niiiiiiin pieniä ja ihania vaatteita! Hoitopöytä kasattiin eilen joten saan huomenna silitellä vaatteita laatikoihin. Käytiin myös ostamassa Voitolle talveksi pipo (tai se sai kaksi kun ei osattu päättää) ja töppöset plus kintaat. Tosi vaikea oli arvioida kokoa.. Melkein sorruin jo ostamaan haalarinkin, mutta sitten vältin kiusauksen..:) Meillä on siis siskolta saatu tosi hyvä vauvan talvihaalari, jota käytetään ensi talvi. Pakkauksen haalari kun tuntuu niin isolta, että taitaa olla sopiva vasta ensi syksynä.



Tosiaan saikulla olen vielä ensi viikon ja sekin tuntuu hyvältä. Olo on jo nyt tosi rentoutunut. Saikun jälkeen on vielä 3vkoa töitä ja sen ajattelin jaksaa kunnialla loppuun asti.



Mutta nyt teidän kuulumisia odotellessa!



-Tuittu ja Voitto rv30+5-



Ps. Vähän on tosiaan tyttövoittoinen joukkio meillä, joten on aika hyvät oltavat sitten Voitolla, Viivin Ukolla ja Tuupiksen poitsulla jos joskus saadaan aikaiseksi se kauan puhuttu Hoidokki-tapaaminen..:)

Pitkästä aikaa pikaisia kuulumisia ja ilmoitus, että täällä ollaan hengissä! :D



Niin se vaan aika kuluu, eikä koneelle tosiaan ehdi...



Akusti täyttää pian 3kk, eli ollaan jo isoja poikia. Jokelletaan, hymyillään ja tutkitaan maailmaa tohkeissaan! Aivan ihanan aurinkoinen poitsu! :)



Vauva-arki on yllättänyt ihanuudellaan. Todellaki. Kun sattui noin tyytyväinen tapaus, niin mikäs tässä ollessa. Päivissäki on jo jonkulaista rytmiä ja yöt menee tosi hyvin muutamalla syötöllä!



Täysimetyksellä mennään ja poika on tuommonen hoikka pitkä tyyppi! Pituutta on noin 60 senttiä ja painoa noin 5,5 kiloo. Kova on poika syömään, mutta kovasti sitä tuntuu uloski päin tulevan! ;)



Tapaaminen olis tosi hienoo! Täytyy varmaan hieman aktivoitua tän palstailun suhteen. Ootte te kaikki kyllä kovin mielessä, muttako muttako...



Flunssaa on täällä ilmassa, viime yö meni niistellessä. Täytyy varmaan mennä nukkuun, että jaksaa taas huomisen aherrella pojan kanssa. Tiistaina alkaaki sitte vauvauinti ja se jänskättää ihan hulluna! :)



Hyvää odotusta teille kaikille ihanille hoidokeille! :) Tosi moni on jo hirveen pitkällä.

Eilen ajattelin rueta kirjottelemaan mut sit jäinkin odottelemaan Tuitun uutta pinoa. :-) Joten hyvää syyskuuta vaan kaikille!



EE, harmi että vauva on nyt päättänyt vielä pyörähtää perätilaan. Miltä itestäs tuntuu, oisko kääntynyt takas vai vieläkö on pää ylhäällä? Oliks sulla tällä viikolla taas se kontrolliultra?

Ja sulla äippälomakin alkoi tänään?? Oliks haikeeta lähteä töistä? Silleen edes vähän? ;-)



Tirppakin on sit siirtynyt 30 paremmalle puolelle, eikös tunnukkin yhtäkkiä tosi isoilta viikot?! Ja siellä(kin) sukupuoli tiedossa, jännää jännää! Voiko kysyä oliko sulla mitään tuntemuksia kumpi ois tulossa ja menikö tuntemukset oikein?



Nonnallakin jo vauvatavaraa vaikka millä mitalla! Tosi kivalta kuulostaa se vanhan pinniksen saaminen kunnostettuna. Vanhassa on aina se jokin kiva tunnelma... Joko on mieli parempi, luottavaisempi? Ootko sä soittanu sinne neuvolaan?



Huiskuttajallakin tuntuu menevän ihan kivasti. On tainnut harvinaisen vähillä vaivoilla meidän sakki selvitä?! Ehkä se edes vähän kompensoi kaikkea ennen raskautta koettua... kopkop, vielähän tässä kyllä ehtii!



Tosi kiva kuulla Viivin ja Tuupiksen ja Lupuksenkin kuulumisia! Pitäkäähän vaan pino pystyssä taas siellä " seuraavalla tasolla" , täältä tullaan täältä tullaan!!



Tuitulle rauhallista ja leppoisaa viikkoa!



(.) voi yhä suhteellisen hyvin. Väsyn kyllä aika nopeasti (ja kivuttomia suppareita tulee välillä ihan riittävästi,) mutta toisaalta tuntuu että rautakuuri on alkanut vaikuttamaan sillä viikonloppuna mm pesin ikkunat, ja muutenkin oon jaksanut touhuta vähän paremmin. Viikkovapaat auttaa kyllä huimasti jaksamiseen, tosin tyhmä että viimesen viikon jätin ilman vapaata kun luulin sen olevan ainut viikko että ehdin opettamaan sijaistani. Mut se pääseekin alottamaan jo aiemmin. Tosin sit jos voimat loppuu niin otan kyllä oman lomapäivän! :-) Eihän tässä enää olekaan kun vajaa 4 viikkoa enää, kääk vaan!



Eipä kai enempiä tällä kertaa! Oikein hyviä vointeja vaan kaikille ja kertoilkaahan mitä kuuluu... Ja vaikkei mitään kuulukaan niin näppis savuamaan vaan!



t: Manco ja Pilkku 30+6

päätin kirjoitella omanapaisia kuulumisia muutaman rivin, vaikkei tänne mitään ihmeellisempiä kuulukaan :) Flunssa on ollut jo viisi päivää ja toivottavasti alkaisi pikkuhiljaa helpottaa, kun on niin tympeetä yrittää nukkua nenä tukossa. Olen kyllä hiukan uhkarohkeasti käyttänyt äärimmäisessä hädässä nenäsumutetta, vaikkei niitä kauheasti suositella raskaana, mutta ei siitäkään tuu mitään jos en saa yhtään nukuttua. Mutta kyllä tää tästä! Manco, ei mulla ihan vielä alkanut se äippäloma, vaan tämä viikko pitää vielä " kärvistellä" töissä ja perjantaina se sitten koittaa! Ihan hassulta tuntuu, mutta eiköhän se aika kulu kotioloissakin ihan hyvin :) Vauvanvaatteiden pesua olen säästellyt äitiyslomalle ja samoin ajattelin pestä keittiön kaapit ja ikkunat, jos vaan vointi jatkuu yhtä hyvänä kuin tähänkin asti. Töissä istumisesta aiheutuneita selkäkipuja lukuunottamatta vointi on ollut kyllä oikein hyvä, joten eiköhän nuo hommat hoidu ellei mitään yllättävää tapahdu. Äitiyspolin kontrolli on tosiaan torstaina ja saa nähdä mitä tuumaavat noista mun sokeriarvoista, jotka on vähän olleet koholla ruokavaliosta huolimatta. Enemmän kuitenkin jännittää se, että miten päin tuo neiti tuolla masussa mahtaa olla kun en ole enää pitkiin aikoihin pysynyt siitä perillä! Pahoin pelkään, että perätilassa se taitaa olla ja jos lapsivettä on edelleen normaalin alarajoilla, niin ei välttämättä pysty enää kokonaan kääntymään... Mutta se jää nähtäväksi eikä varmasti stressaamalla muutu miksikään. Haluaisin niin kovasti synnyttää normaalisti alakautta ja kokea sen edes kerran elämässäni, mutta jos sektio on ainut vaihtoehto niin sille ei sitten mahda mitään. Kovasti vaavi tuolla liikkuu ja möyrii joka päivä, joten ehkä toiveita on vielä jäljellä :)



Nyt on pakko alkaa töihin että ehtisi tehdä kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat valmiiksi tälle viikkoa! Kaikkien kuulumisia odotellaan täälläkin suunnalla ja varsinkin ensi viikosta lähtien mulla on enemmän kuin tarpeeksi aikaa kirjoitella ja kommentoida jokaista pienintäkin asiaa :) Mukavaa alkanutta viikkoa itse kullekin!



EE 34+1

Tervehdys sairauslomalaiselta! Syyskuu toi näköjään mukanaan päiväkotiinkin flunssa-aallon ja mä sain sen räkätaudin ja lämpöilyn ensimmäisten joukossa...kerran näinkin...yleensä en ole tauteja pahemmin kotiin kantanut.



Tuittu: Kyllä mun LA on edelleen helmikuun puolella...saiskos sen vaihdettua tohon pinoon? Toi tapaamismahdollisuus kuulostaa ihan mukavalta. Sullakaan ei ole enää kuin viimeinen kymppi rutistettavana. Kuulostaa ihanalta teidänkin pesänrakennuspuuhat. Mulla odottaa myös laatikollinen mökiltä tuotuja vaatteita (mun ja veljen vanhoja) pesijäänsä.



Tuupikselle vilkutuksia ja Akustille tsemppiä vauvauintiin. Mä olen kans miettinyt tota meidän perheen yhteiseksi harrastukseksi sitten aikoinaan. Kun vaan päästäis sinne saakka.



Manco: mä oon varmaan vähän hidas, kun en ollut tajunnut, et sä ja Tuittu lunastatte lahjanne melkolailla samaan aikaan. Onnittelut myös sulle vikan kympin aloituksesta. Kyllä tää aika menee niin nopeesti. Vastahan te plussasitte! Rauhallisesti vaan noiden töiden kanssa. Mullekin esimies sanoi kehityskeskustelussa, et oot just niin paljon poissa kun tuntuu siltä. Kyllä mä mielestäni läsnä ollessani teenkin sitten töitä ihan reippaasti ja kai se oli samaa mieltä. Ei sitä puolikuntoisena kannatakaan olla.



EE: Et teilläkin ollaan perä edellä tulossa maailmaan. Työkaveri jäi just äippärille ja sai leikkausajan viikolle kun sen poitsu on kans tulossa takapuoli ensin. Mukavia suunnitelmia sullakin äitiyslomapäivien täytteeksi vauvaa odotellessa.



(.) Ensi viikolla toinen neuvola...vihdoin ja viimein sain neuvolantädin puhelimitse kiinni. Täytyy mennessä antaa vähän palautetta, et näinkö nää tihennetyt käyntikerrat toimiikin...edellisellä kerrallahan sijainen sanoi, et pistetään mulle vähän useampi käynti keskenmenotaustasta ja epilepsiasta johtuen.



Painoa on tullut lisää 1,5 kg ja 17. viikko alkaa huomenna. Eli aika kohtuullista ilmeisesti. Olihan mulla alunalkajaankin painoindeksi 27, eli ei haittaa yhtään. Rautakuurin aloituksen jälkeen olo on ollut parempi ja muutaman liikkeenkin, sellaisen pienen hassun hipaisun olen ollut tuntevinani. Ilmeisesti siis tyypillä kaikki hyvin.



Masu on kasvanut niin, että oletin painon nousseen enemmänkin. Omia varpaitaan ei enää näe kurkottamatta :) Tätä se vissiin on loppuun asti... No, en valita, kun tähän asti on päästy.



Nyt peiton alle kirjan kanssa potemaan.



Nonna ja Nallekarkki rv 15+6

...taas pitkästä aikaa. Elo ja olo jatkuvat ennallaan eli ole vastaan tullut suuria kolotuksia tai särkyjä. Neuvolalääkäri pelotteli minua kohonneesta verenpaineesta muutama viikko sitten ja sain ohjeeksi mittailla paineita kotona ja ihan hyvät ovat, ilmeisesti vähän alhaisetkin. Eli syy paineisiin taisi olla lääkärin/terkkarin mittaamisen jännitys.



Vatsakin on alkanut kasvaa jo ihan havaittavasti ja vauva vipeltää aina vaan aktiivisemmin. Yhtenä aamuna en voinut kun ihmetellä miten hassulta vatsa näytti, kun vauva tunki ihan toiseen reunaan ja navan vasemmalla puolella oli kova ja korkea patti ja toisella puolella napaa oli ihan tyhjää! Ei tuntunut kivalta moinen tunkeminen, mutta näyttää olevan jumppatilaan vielä ihan mainiosti. Neuvolan tädin ja potkutunetemusten mukaan vauva on poikittain. Enpä ole moisesta kuullut, kun aina vaan mietitään onko pää alaspäin vai ylöspäin. Onko muilla tietoa poikittain köllöttelevästä vauvasta?



Vaatteita olen minäkin pessyt ja muutamia asuja ostanutkin viime aikoina. Voi miten hellyttävältä ihan pikkuiset vaatteet näyttivät kuivaustelineessä. Silittäminenkin oli ihan taidetta. Vähitellen voisin jo laajentaa hankintoja muihinkin tavaroihin kuin vaatteisiin...mutta pikkuhiljaa. Joku ennätti kysellä viime kuun ketjussa vaunuostoksista ja se on tehty jo monta viikkoa sitten netin kautta. Vaunujen toimitus on parin viikon sisällä ja sitten ovatkin kaikki isot hankinnat tehty ja valmiina odottamassa.



Töitä on enää jäljellä reilut 5 viikkoa ja aika menee varmasti nopeasti pienten oppilaiden kanssa. Eipä tule ainakaan aika pitkäksi työpaikalla!



Miliko 29+2

Kiva että oli heti uuden kuun alkajaisiksi sadellut kuulumisia joka puolelta!



Hitsi mä alan olemaan melkein kade jo teille pyykkääville äideille! Meillä ei siis ole edelleenkään hoitopöytää minne vaatteet laittaisin, toisaalta, eipä mulla kyllä ole vaatteitakaan mitä pestä... :-/ Miehen työt edelleen " hidastuttaa" tätä valmiina vauvaan -projektia, eikä helpotusta näy ennen lokakuuta. Luotan vaan siihen että kyllä sitä aikaa on ihan riittävästi ennenku pikkunen syntyy! *eli täällä päin ois jopa suotavaa la:n sellanen reilu ylitys* Heh heh.



Niin Nonna, meillä on Tuitun kanssa sama la (6.11.), vaikkakin ne meidän " touhuilut" ei ihan samaan aikaan tapahtunutkaan. Niitten puolesta mä menen muistaakseni jopa 2pv edellä, vaikka eipä se vauva taida viikkoja yhtä tarkasti muistaa kun me!

Ihanasti sanoit tuosta sun masun kasvusta, ja niinhän se taitaa olla että ei se siitä ainakaan enää pienemmäksi muutu! ;-)



Milikostakin kiva kuulla taas!! Vauvan poikkitilaan minä ainakin voin sanoa että täällä on sitäkin nähty, tai ainakin mä kuvittelen kovasti! Vauva on suurimman osan ajasta kyllä pää alaspäin mutta ihan viistosti oikealle (tästä kirjotinkin jo sillon neuvolan jälkeen), sen siis tunsi lääkärikin. Mutta nyt on vauva muutamana päivänä (taas) möyrinyt kovasti, ja sen lisäksi että potkut/liikkeitä tuntuu ihan oikeassa kyljessä, kohoilee jokin osa tuossa navan vasemmalla puolella, liekö olkapää tai joku? Nyt varmaan joku viisaampi nauraa jo näille mun kuvitelmille, mutta ei se mitään. Tuolta musta kuitenkin tuntuu, ja päällepäin puskemiset näkyy myös! Mut tänään on taas mun mielestä pää alaspäin ja jalat kohti mun oikeaa kylkeä, sen verran kovaa painetta välillä tuolla virtsarakon suunnilla...



Miliko muuten, mullakin on verenpaineet neuvolassa missä sattuu, tosin oon sen aina tiennyt että omat mittaukset on ne ainoat luotettavat... Ja ne on ihan ok:na pysynyt, eivätkä tädit sitten ole niistä neuvola-arvoista mitään sanoneet, naureskeltu on vaan yhdessä niille.



Työniloa kaikille, toisille viimeiseen rutistukseen ja toisille vähän pidempään viimeiseen rutistukseen! (Onko muuten EE/marraskuiset teillä ollut havaittavissa työmotivaation KASVUA, kun tietää että pääsee kohta pois? Mulla on!)



t: Manco 31+0

Mä tulin just Isosta Omenasta, ja mä en nykyään siellä käydessä (harvoin) muuta osaa tehdäkään kun bongailla mahakkaita ja miettien että mahdatko se olla sä! :-) Että tulitkin joskus maininneeks että siellä suunnilla liikut...



Manco

Hyvä, jos jollain muullakin verenpaineet pomppii ihan miten sattuu...ollaan siis tässä Mancon kanssa kohtalotovereita. Kummallisesti tuo verenpaineen mittailu kotona vaan on niin mukavaa, että pitäisiköhän vaihtaa alaa terveydenhoidon puolelle. Olisin otsi hyvä vernepaineen mittailussa. ;)



Kovin osaa omiinkin silmiinä lähiympäristön mahakkaat, kuten Mancollakin. Ja sitten kun bongaa vatsan, on mietittävä, että mitenkähän pitkällä kyseinen raskaus on ja onko maha suurempi vai pienempi kuin itsellä. Kaikella sitä voikin omaa päätään vaivata.



Manco taisi kysellä työmotivaatiosta. Itse olen kyllä älyttömän innoissani työstäni ja oppilaistani, ja välillä olo on tosi ristiriitainen sen suhteen, että " pitää" jäädä pois töistä. Sillä eihän kukaan sijainen voi omaa työpanostani korvata...oikeasti kyllä voi, mutta sitä en aio edes ajatella. ;) Välillä on kyllä töihin lähteminen tehnyt tiukkaa, mutta kunhan pääsee alkuun, ovat päivät sujuneet nopeasti. Väsyttää kyllä enemmän kuin ennen, se pitää myöntää.



Milliko

Taas on luvassa omaa napaa ja valitusta, vaikka tänään alkoikin äitiysloma ja tunnelmien pitäisi varmaan olla katossa! Ei tässä mitään sen vakavampaa kuitenkaan, mitä nyt pientä ahdistusta. Mulla oli nimittäin äitiyspolin kontrolli, josta jäi vähän epävarmat tunnelmat. Lääkäri ei tehnyt alatutkimusta, vaikka sitä suurimmalla mielenkiinnolla odotin (kysyi vaan että onko supistellut ja kun sanoin, että ei mitenkään kivuliaasti niin tuumasi ettei sitä sitten tarvi tehdä) ja sitten kun mittaili vauvaa ultrassa, niin sai arvioksi että se ois kasvanut parin viikon sisällä melkein kilon! Aivan liikaa siis ja siitä mulle tietysti pieni paniikki. Tosin se mittailukin oli jotenkin epävarman oloista eikä lääkäri itsekään uskonut arvioonsa, kun oli kuulemma ollut niin huono näkyvyys :( Lisäksi vauva oli edelleen perätilassa ja ens kerralla kuulemma yritetään kääntää, jos ei ole itsestään kääntynyt. Sokeriarvojen perusteella lääkäri olisi määrännyt mut insuliinille, mutta diabeteshoitaja oli eri mieltä ja toistaiseksi siis jatketaan pelkällä ruokavaliohoidolla. Lähdin siis sairaalasta aika hämmentyneissä tunnelmissa ja mietin nyt, että pitäiskö käydä jossain yksityisellä tarkistamassa onko kaikki ok ja onko vauva todella kasvanut noin hurjasti. Seuraava kontrolli on kyllä jo 1,5 viikon päästä, joten ehkä odottelen siihen ja toivon, että aihetta huoleen ei ois. Kovasti tekis mieli spekuloida, että jos vauva kasvaa tuota vauhtia niin sehän on seuraavalla käynnillä jo nelikiloinen. Ja kun epäilen vähän kääntämisyrityksen onnistumista, koska lapsivettä on suhteellisen vähän ja istukka tiellä etuseinässä, niin enhän minä valtavaa perätilavauvaa pysty normaalisti synnyttämään¿ Tiedä sitten miten tässä käy, joudutaanko leikkaamaan ja jos niin missä vaiheessa jne. Pitäisi varmaan rauhoittua ja yrittää olla ajattelematta liikoja, mutta yllättäin se ei tässä tilassa kovin helposti onnistu. No, ei kai auta kuin odottaa ja toivoa että asiat menisivät kaikesta huolimatta parhain päin.



Taidan olla muuten tässä pinossa se, jolla on kokoajan jotain epävarmuutta tai ongelmia raskauden kanssa. Tai ehkä se vaan tuntuu, että kaikilla muilla on niin helppoa ja seesteistä, kun itsellä on aina jotain mielen päällä. Ihana kuitenkin kuulla, että asiat menee hyvin ja raskaudet etenee niin kuin pitääkin! Onhan niitä vastoinkäymisiä tosin meillä kaikilla ollut jo riittävästi ennen kuin tähän pisteeseen ollaan päästy, joten pitää olla onnellinen että raskausaika sujuu hyvin eikä mitään suurempia ikävyyksiä ole kellään ollut.



Anteeksi taas kun vaan itsestäni jauhan, mutta nyt on pakko suunnistaa päikkäreille ja rauhoittua viikonlopun (ja äitiysloman!) viettoon. Huiskutuksia ja mukavaa viikonloppua itse kullekin!



EE 34+4



Ps. Miliko, mulla on myös verenpaineet neuvola/äitiyspolikäynneillä huomattavasti korkeammat kuin kotona mitattuna ja aina sanovat, että ne kotiarvot on oikeat ja niihin on parempi luottaa!

Ettei tiputa ihan tokalle sivulle!



Missäs kaikki? Pihalla nauttimassa kauniista syyssäistä?



EE:lle jaksuja epävarmuuden keskelle. Koita nyt vaan rentoutua sitä seuraavaa kontrollia odotellessa, siellä vaadit sitten viimestään sisätutkimuksen.

Miten sulla muuten nuo lääkäri/neuvolakäynnit, monta lääkärikäyntiä kuuluu? Meillä 3, joista viimeisin taitaa olla joskus rv34.



Mulla oli taas neuvola, kaikki oli ihan ok, tosin kun terkat on ollu eriä tässä muutaman viime kerran, niin kaikki mittaustuloksetkin on sitten vähän mitä sattuu. Hemppakin oli spurtannut takas 138, joten ei edes sitä " ongelmaa" enää.



Töissäkin oon yhä vaan jaksanut olla, vaikka oma henkinen tila on siellä aika kireä, niin sitten supisteleekin vähän enemmän (onneks kuitenki vielä aika kivuttomia) mutta enköhän mä kestä loppuun saakka vaikka päällä seisten. :-) Työolosuhteet on kuitenkin ihan hyvät joten pitäis kai vaan yrittää relata, se on nimittäin ihan mun korvien välissä se kireys, heh heh.



Joo. Kirjotelkaahan kaikki!!!



Manco ja Pilkku 32+0

Täällä ollaan taas vähän paremmalla mielellä, äitiyslomaakin vietetty jo kokonaista pari päivää :) Mancolle pitää heti muistin aikana vastata, että täälläpäin kai normaalisti ois 3 neuvolalääkärikäyntiä, mutta mulla on menny nämä kuviot jo aikoja sitten ihan sekaisin kun noita äitipolikäyntejä on ollut niin tiheään. Eli en oo käynyt tavallisella neuvolalääkärillä kuin silloin alkuraskaudessa, enkä varmaan enää käykään, kun noita äitipolikäyntejä on keskimäärin kerran kahdessa viikossa. Terveydenhoitajaakaan en ole tavannut piiiitkiin aikoihin, kun ne samat mittaukset otetaan aina tuolla äitipolilla. Viikon päästä ois taas seuraava polikäynti ja saapa nähdä minkäkokoiseksi vauva silloin arvoidaan :O Olen nyt alkanut henkisesti valmistautumaan siihen, että tämä baby ei suostu perätilasta kääntymään ja että edessä on siinä tapauksessa sektio. Muistan kun Joalin täällä kirjoitti keväällä pettymystään, kun sielläkin päädyttiin sektioon (samasta syystäkin muistaakseni) ja nyt ymmärrän paremmin kuin hyvin ne pettymyksen tuntemukset mitkä siihen liittyy. Pitäisikin kaivella jostain se pino ja lukea miten Joalinilla kaikki sujui, niin osaa sitten paremmin kuvitella tilanteen omallekin kohdalle.



Miten teillä muilla, oletteko huomanneet että loppuraskauden myötä olisitte muuttuneet ns. epäsosiaalisemmiksi, eli että porukassa ei enää juttu kulje entiseen malliin vaan ajatukset harhailee ihan omia latujaan? Mulla on tosi vahvasti tullut tuollainen olo ja mulle on sanottukin, että olen ollut vaisumpi kuin normaalisti. En mitenkään tietoisesti ajattele kokoajan vauvaa tai synnytystä tai siihen liittyviä asioita, mutta ilmeisesti sitä kuitenkin uppoutuu näihin omiin maailmoihinsa niin että välillä on vaikea löytää jutun juurta muiden ihmisten kanssa. Muutenkin tuntuu, että muisti on todella huonontunut eikä järkikään kulje entiseen malliin :) Niin, ja kaikki alkuraskauden pelot on taas pitkän tauon jälkeen voimistuneet. En oikein uskalla enää sanoa, että sitten KUN vauva syntyy vaan se on muuttunut muotoon JOS kaikki menee synnytyksessä hyvin... No, kai tää on ihan normaalia ja menee hormonien piikkiin, mutta mielenkiintoista silti havaita itsessään kummallisia piirteitä :)



Tulkaahan tosiaan muutkin kertoilemaan kuulumisianne! Ja eikös täällä pian jää enemmänkin porukkaa äitiyslomalle, niin sitten kyllä varmasti taas vilkastuu tämä kirjoittelukin (toivottavasti!).



Mukavaa loppuviikkoa toivotellen,



EE 35+2

nythän on tullut ihan syksy! Koivut alkavat olla jo keltaisia ja vettä sataa kuin saavista kaataisi. Mahtaako matalapaine olla syynä siihen, että tänään on ollut aika kurja työpäivä. Tai ei kurja, vaan oma pinna on ollut kovin kireällä ja lasken sen sateen syyksi...hyvä puoli tässä päivässä lienee se, että olen ihan itse huomannut pinnan kiristyvän ja koittanut sitä venyttää ihan tarkoituksella, että napsahtaisi. Toivottavasti huomenna paistaa aurinko ja olen paremmalla tuulella.



Jäljellä on vielä tämän viikon jälkeen neljä viikkoa töitä ennen äitiysloman alkua. Loppujen lopuksi aika vähän on töitä jäljellä, sillä jotenkin viikot ovat kuluneet viime aikoina hurjaa vauhtia. EE kyseli siitä, onko huomannu oloansa vaisuksi isossa porukassa. En ole vielä huomannu moista, mutta ajatukset ovat kyllä suuren osan ajasta vauvassa ja vatsassa. Pienimmätkin potkut ja liikkeet tulee rekisteröityä tosi tarkasti. Enemmänkin itseäni on häirinnyt se, että raskaus ja vauvapuheet ovat työpaikalla ihan päivittäisiä. Kovin olen koittanut pitää matalaa linjaa aiheesta, ettei mene pelkäksi vauvajutusteluksi, mutta aina joku työkaveri yllättää kyselemällä vauvahankinnoista yms.



Perjantaina on neuvola ja pääsen esittelemään kahden viikona ajan tekemiäni verenpainemittausten tuloksia. Hyvältä näyttävät, joten ei pitäisi olla terkalla huomauttamista. :)



Miliko

Olipa taas jännä päivä. Meillähän piti olla neuvola jo tiistaina ja mentiin turhaan kun neuvolan täti olikin sairastunut. Harmitti ihan kauheasti, kun sydän sykkyrällä oli odottanut ja pelännyt, onko Nallekarkilla kaikki ok. Itku tuli, kun tyly vieras neuvolan täti ei suostunut edes sydänäänten kuuntelulla pelastamaan meidän päiväämme.



Kuin varmistuksena hyvinvoinnistaan äidille Nallekarkki alkoi tiistaina liikkua säännöllisesti masussa. Keskiviikkoiltana sen vasta tajusin, kun sängyssä makasin ja unta odottelin. Tuli Deja-vu; tällainen pörräyshän kävi masussa eilenkin...ja nyt huomaan sen päivälläkin.Selkeitä potkuja ei vielä tunnu, mutta vauva liikkuu selvästi masussa.



Tänään päästiin sitten neuvolaan vihdoin ja viimein. Toinen neuvolakäynti vasta ja nyt vastassa ekaa kertaa oma neuvolan täti. Ja miten ihana ihminen!!! Heti synkkasi nuoren lempeältä kuulostavan tädin kanssa ja asiat hoitui. Mieskin mun mielestäni huomioitiin aiempaa paremmin. Olis tuntunut niin kamalan pahalta, jos sen läsnäolo olis ollut vain ilmaa, kun se hirveällä vaivalla sai järjestettyä itsensä paikalle kaksi kertaa saman viikon aikana kesken työpäivän. Iso papukaijamerkki Nallekarkin isukille siitä. Taitaa olla mies ansainnut jonkin sortin hemmottelua illalla...



Neuvolassa otettiin ekaa kertaa pissasta glukoosi ja proteiinikokeet, molemmat arvot normaalit, hemoglobiini 132 eli normaali (rautakuurista on siis apua selvästi ja kun olokin on hyvä, jatkan poretablettien juomista aamuisin), verenpaineen yläpaine vähän koholla flunssan takia, mutta paineet hyvät 130/78 (viimeksi 115/75). Ekaa kertaa mitattiin kohdunpohjan korkeus ja saatiin lukemaksi 16. Täti neuvoi laskemaan sitä raskausviikot miinus kaksi...Eli ihan paikkansa pitää



Doppleria jännitin ihan kauheasti...pelotti niin, et mitä jos syke ei kuulukaan? Mitä jos mun liikkeiksi kuvittelemat muljahdukset onkin olleet jotain ihan muuta. Mutta Dopplerin alla vahvistui omat epäilyt. Istukka on ilmeisesti edessä, kun koko ajan vauvan syke meinas kadota sen taakse ja vauva karkaili Dopplerin alta niin, että tunsin muljahdukset siinä samaan aikaan. Syke oli tasaisesti 140.



Täti suhtautui kovin asiallisesti mun selkä- ja lantiokipuihini. Laittoi lähetteen fysioterapiaan ja käski ostamaan tukivyön. Yritän ehtiä varaamaan ajan ja hakemaan vyön vielä huomenna ennen lomalle lähtöä.



Kävin heti neuvolan jälkeen postista hakemassa huuto.netistä ostamani pienenpienet haalarin ja takin. Voi kun ne näyttivät suloisilta. Itketti ja nauratti yhtä aikaa. Autokoulun kakkosvaiheen arvioiva ajokin sujui siinä kuin ohimennen. En edes tajunnut jännittää, kun oli niin hyvä mieli neuvolan jäljiltä.



Kotiin tullessa kävin ostamassa kaloille lomaruoat ja iski pieni paniikki. Lähtö onkin jo lauantaiaamuna ja mitään ei ole vielä järjestetty. En edes tiedä mahdunko enää vanhoihin vaellushousuihin. Todennäköisesti en. Täytyy ilmeisesti tehdä pika excursio johonkin retkeilyliikkeeseen huomenna. Äidin ja isän kanssa tehtiin päätös, että lauantaina startataan tien päälle viimeistään aamulla klo 5. Ja matkan varrelta on turha kuvitella ostavansa mitään.



Ylläs ja ruskavaellus kutsuu siis taas tätä pariskuntaa. Mies lähtee nyt tokaa kertaa matkaan, minä kolmatta. Viime vuonna isän ja äidin tahti oli hieman verkkaista meille, juostiin osa lenkeistä ja odoteltiin keittokatoksilla, mutta tänä vuonna taitaa mennä yhdessä löntystelyksi. Mitään stressiä en aio omasta jaksamisestani ottaa. Kävelen juuri sen verran, mikä tuntuu hyvältä. Lepäämäänhän lomalle mennään, ei rasittamaan itseään puhki. Tärkeintä on nähdä niitä maisemia ja sitä väriloistoa ja imeä siitä voimia itseensä jaksaa vielä loppusyksyn koitokset ennen äitiyslomalle jäämistä. Sitä kohtihan tässä näköjään väistämättä kuljetaan.



Tänään tässä osoitteessa asuu ainakin onnellinen perhe.



Nonna ja Nallekarkki (17+1)

Kaikilla alkaa raskaus olemaan jo todella pitkällä ja useimmilla on kohta jo vauva sylissäkin, ihanaa... Tulin pitkästä aikaa lukemaan teidän pinoa ja tuli oikein hyvä mieli kun EmmaE oli pohtinut minun tilannetta nyt kun itsellä on samanlainen tilanne.



Meillä vauva-arki sujuu erittäin hyvin. Claudia neiti on nyt 2,5kk ja kasvanut ihan kamalasti. On kaikin puolin hyvin kiltti lapsi ja nukkuu todella hienosti, johtuu tosin ehkä siitä, että syö pelkästään pullosta, maidon tulo loppui mulla kuin seinään, kiitos rintakumin koska se ei yhtään stimuloinnu nänniä jne. Noh mutta pääasia on että neiti kasvaa ja voi hyvin.



EmmaE:lle tosiaan voisin neuvoa, että lue siitä sektiosta ja varaudu siihen, että vaikka se on kuinka suunniteltua niin se on silti todella pelottava tilanne tai ainakin minulle oli, koska en ikinä ole ollut missään leikkauksessa. Ja sektion kulku ei ole oikeasti sellainen kuin sairaala sarjoissa se esitetään, ei siellä kuulu kuinka lääkäri pyytää veistä tai levitintä tms. Kun saat puudutukset ei se ainakaan minulla sattunut mitenkään, sitten kun se alkaa vaikutaa mä ainakin vaan tärisin ja anestesialääkärin mukaan se on hyvä kun silloin tietää, että puudutus vaikuttaa oikein. Itse leikkaus; et tunne siinä kipua mutta tunnet kyllä kosketuksen ja aikamoista heilumista se on kun sitä vauvaa otetaan ulos sieltä. Leikkauksessa isä ei saa leikata napanuoraa ja meillä ainakin kätilö toi claudian nähtäväksi meille sitten kun napanuora oli leikattu ja ensi itku kuultu. voih claudia oli ihan sinivalkoinen, kun oli niin paljon sitä kinaa. Sitten kätilö meni putsaamaan claudian ja kapaloimaa (huom. mies pesi claudian sitten osastolla ja puki vaatteet pienelle päälle sillon) ja sen jälkeen toi hetkeksi minun ihoani vasten ja seuraavan kerran nähtiin vasta osastolla). Meillä oli leikkaus siis vkolla 39+0. Kannattaa varautua siihen, että leikkauksen jälkeen on todella kipeä, mä henkilökohtaisesti olen toipunut todella todella hyvin. Jos haluat kysellä jotain vielä tarkemmin voit hyvin laittaa mulle vaikka meiliä os. peikko_07@hotmail.com ja tietty muutkin saavat kysellä...



Kaikkea hyvää kaikille ja nauttikaa raskaudesta voin sanoa, että mulla on jo massukuume kova, mutta pakko vain odottaa ennen kuin voi uutta alkaa yrittämään...



terv. joalin

Manco kyseli työmotivaation nousemisesta viimeisinä viikkoina ja toden totta lepoviikon jälkeen olin täynnä motivaatiota ja virtaa. Viime viikon olin töissä ja tänään sitten vihoitellut ristiselkä pakotti pistäytymään lääkärissä.. Tulos; äippälomaan saakka saikkua. Voi kökkö, että harmittaa!!! Olisin niin kovasti halunnut olla kunnialla loppuun asti töissä..:( Ei yhtään ole sellainen ihanaa-olla-kohta-äitiyslomalla-olo..Blaah! Tänään olen sitten murjottanut itsekseni ja yrittänyt lepuuttaa selkäparkaa.



Mancolle pitää kommentoidan tuota Omppua..:) Itseasiassa käyn siellä tosi vähän, vaikka ihan lähistöllä asutaankin. Melkein useammin pistäydyn Tapiolassa, joten sinne vaan meitsiä pongailemaan..;) Täytyykin alkaa pitää silmiä auki kun käväisee Ompussa, jos vaikka la-kaveri kävelisi vastaan..:D



Miten EE:n pikkuinen tyttö siellä masussa voi? Onko hän kääntynyt takaisin oikeaan asentoon?



Milikokin on taiteillut vauvan vaatteiden silittämisen kanssa..:) Meille tuli äitiyspakkaus viikko sitten ja se vielä odottelee pesu-silitys-käsittelyä.



Nonna: Mietin kovasti ennen laskettujen aikojen päivityksiä, että olikohan se helmi- vai maaliskuu.. Valitettavasti en saa tuota enää muutettua ennen seuraavan kuukauden pinoa. Pahoittelen!



Mitäs kuuluu Tirpalle? Sielläkin alkaa jo tyäamut käydä vähiin..:)



ON: Torstaina on taas neuvola ja kauhistuttaa mennä sinne vaa' alle.. En ymmärrä miten pitäisi syödä, ettei tuota painoa kertyisi noin paljoa. Viimeksi neuvolassa (rv29) oli tullut lähtöpainoon jo vajaa 11kg ja nyt tiedän sen vain nousseen antaumuksella. Jokainen kilo kyllä tuntuu ikävältä.. Voiton on parempi viedä tuodut kilot mennessään..;)



Perhevalmennuskin alkoi viime viikolla. Meitä oli siellä n.7 paria ja ihan jees porukkaa oli. Joskaan yksikään ei tuntunut sellaiselta, että tulisi oltua myöhemmin tekemisissä. Valmennuksia on tosiaan 5 ennen synnytystä ja 5 jälkeen. Kovasti siellä oltiin kiinnostuneita kestovaipoista.. Tunsin itseni ihan epäekologiseksi, kun olen ajatellut ainakin aluksi käyttää vain kertiksiä. Sitten kun pääsee vauhtiin, niin voi katsoa asiaa uudestaan.



Muuten ei kai kuulu mitään ihmeellistä. Laskettuun aikaan on tasan 50 päivää ja aikaa tapettavana 7 viikkoa ja 1 päivä. Hui!



-Tuittu ja Voitto rv 32+6-

Tämä päivä vierähtikin sitten äitiyspolilla ja nyt on sekä henkisesti että fyysisesti ihan voipunut olo. Ensin tehtiin alatutkimus, jonka mukaan paikat on jo pehmenneet ja kohdunsuu yhdelle sormelle auki, mikä siis kuulemma tarkoittaa, että synnytys ei ole ihan lähellä mutta ei välttämättä hirveän kaukanakaan :) Vaavi oli näiden mittausten mukaan palaillut keskikäyrille, eli painaa nyt arviolta 3100g ja ehtii vielä kasvaa ihan mukavasti. Kuten arvelinkin, hän oli kuitenkin sitkeästi perätilassa, jonka takia tehtiin sitten käännösyritys pitkän kaavan mukaan. Makasin käyrillä reilut 2h (tosi ihanaa maata paikoillaan hankalassa asennossa ja hirveässä pissahädässä¿) vain jotta päästiin toteamaan, että tämä vauva ei liikahdakaan tukevasta istuma-asennostaan. No, lääkäri oli sitä mieltä että perätilasynnytys onnistuisi ihan hyvin, mutta olin itse eri mieltä ja aika paljon sai stressata ennen kuin asiaan saatiin päätös. Onneksi ihana vanhempi kätilö asettui mun puolelle ja järkkäsi niin, että sektioaika on nyt sitten sovittu :) Eli nyt voi alkaa laskea päiviä siihen, milloin meidän pieni viimeistään syntyy :) Tasan 3 viikon kuluttua rv 39+1 eli 9.10. Alkoi jännittää ihan hirveästi ja koko loppupäivä on pitänyt koettaa sulatella tätä asiaa. Olen tietenkin pettynyt, ettei synnytys mene normaalin kaavan mukaan ja pelottaa, että miten tuo leikkaus sujuu ja miten siitä toipuu. Toisaalta kuitenkin on taas helpottunut olo, kun asioihin tuli selvyys ja tietää nyt, mihin varautua. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin melkoinen paniikki, koska tässä jotenkin nyt konkretisoitui, että pian meillä todellakin on pieni vauva jonka kanssa pitäisi sitten pärjätä, apua! :) Nyt vaan sitten toivotaan, että toinen pysyisi matkassa tuonne asti ja kaikki menisi suunnitelmien mukaan!



Tässä mielentilassa en pysty kommentoimaan muiden kuulumisia, mutta palailen niihin kunhan tästä vähän tunnelmat tasaantuu! Joalinille kuitenkin kiitos sähköpostiosoitteesta, kirjoittelen sulle ehdottomasti tässä lähipäivinä koska vertaistukea tässä nyt jos koskaan kaipaa!



Nyt siis nukkumaan (saa nähdä tuleeko uni vaikka olen ihan poikki¿), öitä!



EE 36+1

Tänään neuvolassa tuli ilmi, että Voitto istuskeleekin masussa tyytyväisenä.. Eli perästilassa täälläkin viihdytään. Terkka kehotti vielä olemaan miettimättä asiaa ja sanoi lääkärin tarkistavan asennon viikolla 36 olevassa lääkärineuvolassa. En nyt oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.. Toisaalta ei huoleta sitten yhtään ja toisaalta hieman mietityttää miten tämä loppuaika tulee menemään.



Muuten neuvolassa kaikki oli ok. Painoa oli tosin taas tullut pikkasen liikaa, mutta turvotustakin ilmeisesti oli. Voiton syke oli 130.



Aika hurjaa EE, että nyt tiedätte teidän neitokaisen syntymäpäivän..;) Alkoi jo minuakin hieman jänskättää..:)



-Tuittu 33+2 (muistan kun Lupus aikoinaan laittoi nimensä perään 33+ viikot ja se tuntui minusta niiiiin paljolta.. Ja nyt tässä ollaan!)

Yritä saada lähetettä äippäpolille aiemmin kuin tuo lääkärintarkastus on. Meinaan kääntöyritys on helpompaa (uskoisin) kun vauva on pienempi. Mulla oli synnytystapa-arvio vkolla 37 ja kääntöyritys vkolla 38 eli ei juuri toivoa, että olisi mahtunut edes kääntymään. Vaikka voihan ne kääntöyrityksen onnistuttuakin kääntyä vielä takaisin istuskelemaan...

Huihui, loppu taitaa alkaa meillä osalla jo häämöttää kun synnyksistä puhetta!



Harmi vaan että ne puheet on sitten sektiopuheita, vaikka eihän se tyyli synnytksessä se tärkein olekaan. Välillä yrittänyt itteäänkin muistuttaa että vaikka vauva onkin nyt pää alaspäin niin eihän sekään alatiesynnytystä takaa...



EE:llä siis tosiaan päivä tiedossa, eikä siihen enää kauaa ole, HUIH!!! Pidetään peukut pystyssä että kaikki menee hyvin!!



Ja Tuitun Voitto istuskelee myöskin, höh. Olitko itse ajatellut liikkeitten puolesta että tilanne vois olla tuo, vai tuliko ihan " puskan takaa" ? Pidetään peukkuja sullekin pystyssä, josko se vielä vaikka ihan omin neuvoin kääntyisi.

Mites Tuittu sun selkä, tykkääkö edes se olla lomalla? :-)

Mulla on muuten ihan sama ton painon kanssa, 32+0 mennessä oli tullut 12kg, saas nähdä mitä vaaka ens viikolla näyttää. Mä tosin oon mussuttanut tosi paljon makeaa (KAIKKI kelpaa) normaaliin verrattuna joten sen puolesta ei ihmetytä. Turvotusta mulla ei onneks vielä ole.



Kuis Nonnan Ylläksen reissu sujui? Kuulin juuri työkaverilta että Lapissa on aika hyvä ruska, ainakin maassa.

Kiva että sielläkin päästy nyt neuvolassa käynnin vauhtiin, ja Nallekarkki on alkanut elämöimään! Nyt ne potkut onkin vielä kivoja kun on niin pieniä, näillä viikoilla mua jo ahdistaa kun se muljuaminen melkein koskee! :-) (mutta en valita, en!)



TIRPPAAA??? Mitä sinnepäin???



Ja missäs HUISKUTTAJA??



Milikollekin vilkutus!! Onks sulla nyt niinku 2 viikkoa enää töitä? Mä oon huomannu tuon saman että aika menee ihan kamalan nopeasti!

Olihan neuvolassa kaikki ok?



(.) kuuluu edelleen hyvää. Ensi viikko enää töitä, sielläkin vielä yksi vapaapäivä välissä. Huh hui vaan. En tajua vieläkään että olen jäämässä kotiin, vaikka sijainen on alottanut ja kaikin tavoin oon yrittänyt valmistella poistumista. Syysnuhan tuossa sairastin mutta onneks meni lievänä ohi. Nukkunut olen kyllä erittäin paljon ja hyvin! Onko muut joutuneet syysflunssan kouriin?

Eipä tässä kai sit muuta. Torstaina on taas neuvola, joten sitten viimeistään seuraavat kuulumiset!



Voikaa hyvin, JA paksusti!!!



Manco ja Pilkku 33+