Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Yksilapsinen perhe

Vierailija
21.10.2008 |

Olemme tahtomattamme yksilapsinen perhe, ja huonolta näyttää että ainukaisemme tulee sisarusta saamaan. Onko ketään kohtalotoveria, ja kuinka olette asian käsitelleet? Välillä tuntuu pahalta, kun tietää että lapsemme jää sisarusta vaille, ei niinkään omasta puolesta vaan enemmän hänen. Pahaa tekee myös erään äidin usein toistuva kommentti:" Nyt olisi hyvää aikaa tehdä teidänkin pikkuiselle leikkikaveria".

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Välillä tuntuu pahalta, kun tietää että lapsemme jää sisarusta vaille, ei niinkään omasta puolesta vaan enemmän hänen. i]

Vierailija
2/13 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitä monilapsinen perhe ei pysty.

Matkustelua, aikaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kasvata hänestä avoin ja itseensä luottava ihminen. Varmasti pärjää elämässään ilman sisaruksiakin.



Yhden lapsen äiti

Vierailija
4/13 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis sillä, että sälytämme syyn lapsen harteille? Meille oli ihme, että saimme edes yhden lapsen, ja olemme onnellisia, että olemme hänet saaneet. Mutta olemme haaveilleet hänelle sisarusta, tosin haaveen täytyy varmaan antaa unohtua. Vaikeimmalta tuntuu hyväksyä, että hänellä ei tule olemaan sisarusta kuin se, että me emme saa toista lasta. Sitä itse tarkoitin.

Vierailija
5/13 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aphan juuri sanoi että hänestä tuntuu pahalta kun lapsi ei saa sisarusta....omituisia höpöttäjiä...

Vierailija
6/13 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri tällaisia positiivisia asioita yritän itsekin pohtia. En kuitenkaan aio jäädä asiaa murehtimaan loputtomiin. Onhan se pois lapsemme ajasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

se nelonen.



Itsekin olen paininut samojen ongelmien kanssa. Yritän vain ajatella, että lapsellani on mahdollisuus sisarusten sijaan solmia hyviä suhteita myös muihin ihmisiin.

Vierailija
8/13 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

asian kanssa. Tuskin asian käsittely useimmilla kuitenkaan 6 vuotta kriisiterapiaa vaatii.



Siksi suosittelen asian käsittelyä, kun lähipiirissä on sellainen perhe, joka ei toista lasta saa, ja siinä asiaa märehtiessä unohtuu välilä kokonaan sen yhden olemassa olevan lapsen hoitaminen.



Helppohan se tietysti minun on sivusta viisastella. Mutta myös turhauttavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen ainoa lapsi, enkä ole koskaan kokenut siitä kärsineeni, pikemminkin päinvastoin :) kotona oli rauhallista, ei tarvinnut tapella sisaruksen kanssa, vanhemmilla oli aikaa minulle enemmän, pääsin paikkoihin joihin ei todennäköisesti olisi menty jos olisi ollut paljon lapsia. Opin viihtymään itsekseni, eli en tunne oloani kovinkana helposti yksinäiseksi. Toisaalta kun ei ollut mitään sellaista seuraa joka olisi ollut saatavilla vaikka mikä olisi, niin sitä oppi sosiaaliseksi. Ja mitä siihen kalssiseen jakamiseen tulee, niin aika paljon lapsena ihmettelin tuttavapiirin sisaruspareja jotka jakoi jäätelöäkin viivottimella ja laski tarkkaan kaikki karkit - ja kun sanoin että mulle riittää vähempikin niin hyvä etteivät suuttuneet :D En vaan koskaan tajunnut sitä hirveää kyttäystä ettei kukaan vaan saa enempää kuin itse.



Ap:n ei siis tarvitse potea huonoa omaatuntoa tms. Eihän kaikki edes tule toimeen sisarustensa kanssa joten sisarusten olemassaolo ei takaa mitään.

Vierailija
10/13 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli mukava ja rohkaisevaa lukea teidän kokemuksia. En todellakaan halua jäädä asiaa murehtimaan loputtomiin vaan käsitellä asian ja jatkaa elämää meidän pikkuperheen kanssa. Niin paljon on aikaa ja asioita annettavaa lapselle, että ei sitä viitsi heitää hukkaan murehtimalla. Tietenkin jossain vaiheessa lapsi tulee todennäköisesti kyselemään pikkusiskoa tai -veljeä, mutta se asia käsitellään sitten. Tai sitten ei...



-ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kas kun isi ja äiti ei toteuttanete toivetta vaan sain pikkusiskon :D

Oli mukava ja rohkaisevaa lukea teidän kokemuksia. En todellakaan halua jäädä asiaa murehtimaan loputtomiin vaan käsitellä asian ja jatkaa elämää meidän pikkuperheen kanssa. Niin paljon on aikaa ja asioita annettavaa lapselle, että ei sitä viitsi heitää hukkaan murehtimalla. Tietenkin jossain vaiheessa lapsi tulee todennäköisesti kyselemään pikkusiskoa tai -veljeä, mutta se asia käsitellään sitten. Tai sitten ei...

-ap-

Vierailija
12/13 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Musta olisi reilua kertoa lähiympäristölle sekundaarisesta lapsettomuudesta. Silloin noi ei-loukkaavaksi tarkoitetut kommentit jäisivät varmaankin pois.



Musta on epäreilua olettaa että ihmiset ymmärtäisi ottaa huomioon sekundaarisen lapsettomuuden mahdollisuuden.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
21.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

lohduttivat minuakin. Me olemme samassa tilanteessa kuin te. Lapsi on kohta 5 eikä sisarta tullut. Me päädyimme lopulta adoptioon ja se tuntuu meille sopivalta vaihtoehdolta.