isoisä pedofiili?
Meillä on 2- ja 3-vuotiaat pojat ja vauva tulossa. Kaipaan mielipiteitä ja neuvoja.
Meillä on oikeat luxus-mummolat. Toinen on maalla, ihana vetäytyä viikonlopuksi mummon ruokapöytien ääreen ja aina on sukulaisia leikkimässä lasten kanssa. Toinen on lähellä, kaupungissa, aina ovat valmiita ottamaan pojat vastaan että pääsemme esim. leffaan kahdestaan.
Minulla on pelkoja tästä lähellä asuvasta appiukosta. Ei mitään todisteita, ainoastaan että hän on muidenkin mielestä luonnehäiriöinen. Meidän läsnäollessa käyttäytyy normaalisti ja kohteliaasti, mutta anoppi selvästi pelkää häntä kuollakseen. Kukaan ei saa aiheuttaa miehelle mielipahaa tai hermostusta, koska silloin (mieheni sanoin) anopille tulee helvetilliset oltavat.
Tiedän, että luonnehäiriöinen voi olla eri ihmisten seurassa täysin eri ihminen. Tämä jo riittää ehkä syyksi olla jättämättä lapsia keskenään sinne? Vai miten itse tekisitte? Joskus olen niin valtavan väsynyt ja kaipaisin irrottautumista. En usko että saamme lapsenvahtia mistään milloinkaan kun vauva tulee, edes rahalla. Tietysti voimme käydä tässä lähimummolassakin porukalla, se on oikein mukavaa. Usein on myös muuta sukua paikalla ja lapset tykkäävät kovasti leikkiä papan kanssa. (Tietääkö kukaan, voisivatko lapset suhtautua näin välittömästi hyväksikäyttäjään??!)
Olen keskustellut tästä mieheni kanssa. Hän sanoi suoraan, ettei ihmettele epäilystäni, mutta hänellä ei ole mitään tietoa paikkansapitävyydestä. Jos olisi, hän olisi luonnollisesti kertonut epäilyksistään eikä olisi ikinä jättänyt poikia mummolaan.
On myös mahdollista, että käsittelen tämän appiukon kautta äitini lapsuutta. Häntä on oma isä käyttänyt hyväksi. Molemmat papat muistuttavat monessa toisiaan, lahkouskonnollisia änkyröitä ja luonnehäiriöisiä molemmat. Jos olen vain heijastanut painajaiset (kuulin äidiltäni vuosi sitten tästä) lasteni isoisään, minä olen tietysti se joka tässä tarvitsee hoitoa. Voi, toivottavasti niin on!! Nukun huonosti ja näen painajaisia, osaisiko joku auttaa? Aion kyllä kysyä neuvoa neuvolassakin, mutta lienee vaikea saada aikaa jollekin keskusteluun?
Kommentit (12)
Pieni korjaus edelliseen vuodatukseeni: Lapsemme eivät koskaan pompi papan syliin. Kontrasti omaan isääni on suuri: häntä lapset käyttävät lentokoneena ja kiipeävät syliin lukemaan kirjoja. Tietysti häntä on tavattu useammin, ja hän on siksi tutumpi.
On kyllä tehnyt hyvää kirjoittaa tänne, nyt jo on saanut etäisyyttä tähän asiaan.
Mutta: sinä, joka muutit Briteistä Suomeen turvallisempaan ympäristöön lapsille. Nämä kohu-pedofiilit ovat tietysti aivan hirvittävä uhka, mutta kuitenkin todella epätodennäköinen. Paljon laajempi ja pahempi ongelma on hiljainen, perhepiirissä tapahtuva alistaminen ja toisten itsetunnon syöminen eri tavoin.
Psykiatri Paloheimo on kirjoittanut suomalaisen lapsuuden traumoista ja siitä, että perheväkivalta ja jopa seksuaalinen hyväksikäyttö ovat olleet tavattoman yleisiä " vanhassa kunnon" Suomessa. Eikö ole helpompaa etäännyttää tällaiset asiat johonkin (ulkomaalaiseen) ultra-sekopäähän, joka nauhoittaa uhrejaan ja haalii lapsia kotiinsa eri kodeista, kuin käsitellä omaa tai läheisen kokemaa lähi-väkivaltaa?
Ihmisistä saattaa joskus aistia negatiivisia asioita ilman, että sille on järkiperäistä selitystä tai että olisi varsinaisesti tapahtunut mitään, mikä varauksellisuuden aiheuttaa. Sitä kannattaa kuitenkin kuunnella (jos ei ole taipumusta dramatisoida asioita), sillä usein vaisto on oikeassa.
Lasten etu on olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, joihin vanhemmat voivat luottaa. Se, että joku on isovanhempi, ei tee hänestä automaattisesti hyvää ihmistä taikka tärkeää ihmistä lapselle. Yhteydenpitoa en katkaisisi, mutta pitäisin riittävää etäisyyttä.
pahaaunta:
Mutta: sinä, joka muutit Briteistä Suomeen turvallisempaan ympäristöön lapsille. Nämä kohu-pedofiilit ovat tietysti aivan hirvittävä uhka, mutta kuitenkin todella epätodennäköinen. Paljon laajempi ja pahempi ongelma on hiljainen, perhepiirissä tapahtuva alistaminen ja toisten itsetunnon syöminen eri tavoin.
Psykiatri Paloheimo on kirjoittanut suomalaisen lapsuuden traumoista ja siitä, että perheväkivalta ja jopa seksuaalinen hyväksikäyttö ovat olleet tavattoman yleisiä " vanhassa kunnon" Suomessa. Eikö ole helpompaa etäännyttää tällaiset asiat johonkin (ulkomaalaiseen) ultra-sekopäähän, joka nauhoittaa uhrejaan ja haalii lapsia kotiinsa eri kodeista, kuin käsitellä omaa tai läheisen kokemaa lähi-väkivaltaa?
Ajattelin vain pikaisesti kommentoida, että kuten jo sanoinkin, en todellakaan erityisesti tuonut lapsiani Suomeen turvaan pedofiileiltä - se nyt olisi jo melkoista liioittelua ja tuonkaltainen pakkomielteinen asenne olisi jo sinällään lapsilleni haitallinen! Henkilökohtaisia syitäni muuttoon ja parisuhteeni päättymiseen ym. en tietenkään lähde sen kummemmin erittelemään, mutta kyllä lasten kaikkinainen turvallisuus kiistämättä on Suomessa (toistaiseksi) aivan huimasti parempi kuin Britanniassa, jossa lapsia toki uhkaavat monet muutkin asiat/tekijät kuin pedofiilit. Ja se oli YKSI vaakakupissa painava tekijä Suomen hyväksi. Asun nykyisin pk-seudun lähiössä ja täällä voi jo neljä-viisivuotiaan päästää _valvotusti_ omalle pihalle leikkimään, mutta Britanniassa en sitä tekisi. Missään tapauksessa. Eipä ihme, että siellä on ihan laissakin kielletty jättämästä alle 12-vuotiasta yksin kotiinkaan... Mutta kasvaa Britanniassakin toki lapsia ja ihan hyvällä menestyksellä.
Mitä perheväkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä kirjoitit, pitää todellakin paikkansa!! Sitä ei kai kukaan kiistäisi. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö todellakin tapahtuu useimmiten " perhepiirissä" , mikä on kauheaa sikälikin, että se voi jatkua vuosia... Mutta niin myös täysi-ikäisten raiskaustapauksissa tekijänä on useimmiten uhrille tuttu henkilö tai jopa läheissuhteessa oleva. Kyllä me naiset silti kartamme pimeitä kujia ja pelkäämme pahinta, vaikka todennäköisyys tilastojen mukaan onkin pieni.
Toivon kuitenkin, että saavutat jonkinlaisen mielenrauhan asian suhteen ja löydät tyydyttävän tasapainon appiukon luona vierailuihin. Joku sanoi, että velvollisuutesi on suojella lapsiasi keinolla millä hyvänsä eikä sukulaisuussuhde ole mikään autuaaksi tekevä seikka. Sekin on totta, mutta kaikesta huolimatta lapsilla on kuitenkin sekä isä että äiti ja näillä molemmilla omat sukulaisensa, jotka kaikki ovat lastenkin sukua... Kyse on siis omastakin mielestäni ilman muuta ennen kaikkea lapsista ja heidän edustaan!! Ja vain ja ainoastaan siitä. Jos tunnet asiasta niinkin voimakkaasti eikä miehesikään ole niin innokas omaa isäänsä tapaamaan, niin ehkä selkeintä sitten on jättää vierailut väliin?
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Mitä olen pedofiilien uhrien vanhempien haastatteluja seurannut, niin ainoa, josta pedofiilin tuntee, on se, että vaisto sanoo niin. Ja sitten syyttää itseään, kun " kuvittelee" kaiken laista. Mutta kai se aavistus on ainoa keino " tunnistaa" pedofiili.
Ja juu, kyllähän lapset tykkäävät pedofiileistä. Eiväthän pedot saisi käytettyä lapsia hyväksi, jos eivät osaisi olla lasten kanssa ja lapset eivät haluaisi heidän seuraansa!
on hyvä vastaus keskusteluavun tarpeeseen tai terveyskeskuksen psykiatrinen erikoissairaanhoitaja... eli sitä kautta kannattaa kyllä kysyä apua ja neuvoja omaan tilanteeseen. epäilys on kauhea ja vaivaa varmasti kovasti, ymmärrän ettei sitä voi ottaa puheeksi anopin tai appiukon kanssa. Mutta keskustellen voisit saada etäisyyttä ja selvyyttä omaan tilanteeseesi. Ehkä jättäisin tässä vaiheessa lasten hoitoon jättämisen anoppilaan joksikin aikaa ja rauhoittaisin tilannetta osaltasi tältä osin - koko perheen vierailuja sinne kyllä kannattaa jatkaa, jos tilanne silloin on mielestäsi hallittavissa. Tehkää kuitenkin päätös tästä miehesi kanssa yhdessä (mitä päätättekin). Anopin tilannettakin voi tietysti miettiä, miten häntä voisi auttaa tilanteessa, mutta se on sitten jo ihan oma kimurantti juttunsa.
Se voisi selvittaa aika paljon. Voihan tama luonnehairio suuntautua vain vaimoon. Kuulostaa, etta lapsillasi on luonteva suhde ukkiin.
Insesti on vakava ja olemassaoleva asia. Kannattaa tosiaan puhua asiantuntijan kanssa. Luulen kylla, etta lapsi alkaisi oireilemaan jollain tavalla. Kuka enemman kuka vahemman.
Varmasti aitisi kokema insesti on herattanyt sinussakin pelkoja. Ei se ole ihme, etta pohdituttaa.
t. Siina
Mulle jää aika hämäräksi, että millä perusteella epäilet vaaria pedofiiliksi? Mullakin on suht lähipiirissä yksi luonnehäiriöinen tapaus - osaa olla erittäin hurmaava ihminen halutessaan ja kotiväelleen pirusta seuraava. Harrastaa taitavaa henkistä väkivaltaa, mutta ei se silti hänestä pedofiiliä tee. Eipä silti - en haluaisi lasteni olevan tekemisissä henkistä väkivaltaakaan harjoittavan ihmisen kanssa.
En tarkoita mitenkään vähätellä huoltasi. Varmasti on aiheellista keskustella asiasta luotettavasti ja myös seurata lasten käytöstä - ovatko he esim. aina innoissaan lähdössä mummulaan? Aiheeton pedofiliaepäily on kuitenkin niin hirveä juttu, että olisin todella varovainen ja huolellinen, etten suotta laittaisi epäilyksen mustamaalaavia rattaita peruuttamattomasti pyörimään. Toisaalta jos epäily on herännyt, täytyy selko tilanteeseen saada mahdollisimman nopeasti niin lasten terveyden kuin oman mielenrauhasikin vuoksi.
Voimia ja jaksamista! ONNANNAA
Hei! Vastauksia kysymyksiisi en osaa valitettavasti antaa, mutta minulla on hiukan samanlaisia kokemuksia, tosin anopista. Hän on myös " luonnehäiriöinen" uskonlahkolainen, eikä ikinä tiedä millä päällä hän sattuu milloinkin olemaan.
Meillä on kohta 2 vuotta täyttävä poika, ja en uskalla jättää häntä mummonsa kanssa keskenään. Mummo eli anoppini asuu meistä vajaan 10 km:n päässä ja on nähnyt pojanpoikaansa vajaat 10 kertaa ja vain noin vajaan tunnin kerralla! Suoraan sanottuna pelkään häntä, ja voin vain kuvitella miten pieni lapsi kokee mummon mielenailahdukset ja uskonnolliset höpötykset. Mieheni on myös kertonut lapsuudestaan asioita, jotka lisäävät suojelunhaluani poikaamme kohtaan. Kyse ei ole kyllä insestistä meidän tapauksessa.
Nyt mummo on taas sillä päällä, että haluaisi ottaa pojan hoitoonsa kotiinsa, mutta ei ymmärrä, että poika ei tunne häntä mummokseen vaan sanoo tätä tädiksi/tätimummoksi. En voi jättää poikaa hänelle täysin vieraaseen paikkaan vaikka mummo onkin ja lisäksi kun ei niistä mielenvaihteluista tosiaan aina tiedä.
Tässä meidän tarina ja minä en ainakaan uskalla jättää omaa lastani " luonnehäiriöisen" ihmisen kanssa keskenään..
Aika tavalla samoilla linjoilla muitten vastaajien kanssa minäkin olen. Etenkin Onnannaan.
Lasten hyväksikäyttö on varmaan kenelle tahansa vanhemmalle se " ultimate" painajainen. Lasten suhteellisen turvalliset olot Suomessa kaikin puolin olivat suoraan sanoen yksi niistä (toki monenmonituisista) syistä, miksi muutin lapsineni Britanniasta takaisin Suomeen... Vaikka tottahan pedofiilejä täälläkin on ja valitettavasti vaikuttaa siltä, että yhä enemmän! Mutta ehkei (toivottavasti!!) ihan tällaisia: http://news.bbc.co.uk/1/hi/england/oxfordshire/6970366.stm ja lisää tästä luonnehäiriöisestä tapauksesta: http://news.bbc.co.uk/1/hi/uk/6970300.stm.
Mutta se,mitä yritän ajaa takaa on, etten tosiaan ymmärrä miksi epäilet appiukkoasi juuri nimenomaan pedofiiliksi??! Pahoin pelkään, ettei ole täysin mahdoton ajatus, ettetkö tosiaan peilaisi äitisi kokemuksia... Ja ihme olisikin, jos ne eivät ajatuksissasi pyörisi! Mutta pedofiliasyytös on todellakin niin rankka, että (niin kamalalta kuin se kuulostaakin...) siihen tarvittaisiin vähän muutakin " näyttöä" kuin se, että appiukko on luonnehäiriöinen ja varsin ikävä tapaus.
Luonnehäiriöiseltä hän epäilemättä vaikuttaa! Enkä tosiaan itse varauksetta jättäisi lapsiani ainakaan yökylään. Hän vaikuttaa narsistiselta persoonallisuudelta, joka alistaa ja on pitkään alistanut vaimoaan. Näitä tapauksia, surullista kyllä, riittää. :-( Mutta on vaikea uskoa, että appiukkosi käyttäytyisi siivosti koko ajan lasten siellä ollessa, sillä tällaisilla ihmisillä harvoin on sairaudentuntoa ja hänen ailahtelunsa ja hyökkäyksensä vaimoaan kohtaan ovat hänen mielestään ehdottoman oikeutettuja. Itse en haluaisi lasteni joutuvan sellaista todistamaan... Ja jos lasten edessä oltaisiinkin asiallisesti, niin mikä on meno lasten käytyä nukkumaan?
Vaan hiukan kummastelen edelleen sitäkin, että sanot appilassa kuitenkin olevan kovin mukava käydä - eli onko anopin huono kohtelu sittenkään jatkuvaa? Itse en moista pystyisi katselemaan hyvällä mielellä. Ja lapset aina menevät sinne mielellään ja odottavat appiukkosi näkemistä? Silloin hänen ei luulisi olevan ainakaan heille kovin kamala...
Muutkin ovat kysyneet ja minuakin kiinnostaa se, miten lapset vaariin suhtautuvat? Ja ennen kaikkea, miten vaari heihin? Jaksaako kiukuttelua ja riehumista?? Entä miehesi? Millainen isä appiukko oli hänelle?? Tosin monesti isovanhemmat kohtelevat lapsenlapsiaan huomattavasti lempeämmin kuin omiaan. ;o)
En ihmettele, että ajatuksesi pyörivät asian tiimoilla, sillä se kuulostaa liki mahdottomalta ongelmalta ratkaistavaksi jo ilman pedofiliaepäilyäkin... Ennen kaikkea siis lasten kannalta - mikä loppujen lopuksi on heille parasta? Sillä jos isoisä on heille mukava ja heillä on hyvät välit, niin olisi mekoisen väärin alkaa kiilaksi tai jopa estää tapaamiset. Edelleen siis korostan, että lasten etu on se KAIKKEIN tärkein niin tässä kuin monessa muussakin asiassa. Eli jos pedofiliaepäilyilläsi on oikeasti mitään pohjaa, niin se muuttaa asian totaalisesti. Mutta jos isoisä on vain ikävä persoonallisuus, mutta oikeasti mukava ja tärkeä lapsenlapsilleen, niin sitä täytynee vain sietää... :-/
Muutkin ovat sinua kehottaneet hakemaan keskusteluapua ja niin teen minäkin. Kuulostaa toki väärältä, että sinä joutuisit hakemaan apua, vaikka tilanne on tavallaan appiukkosi aiheuttama, mutta vaikuttaa siltä, että tämä asia hallitsee elämääsi aika tavalla. Olet vieläpä raskaana, mikä varmaan osaltaan lisää painetta? Sitä suuremmalla syyllä olisi varmaan ihan hyvä, että pääsisit juttelemaan asioista jonkun kanssa kenties vielä ennen kuopuksen syntymää?
Oletko muutenkin huolissasi lastesi turvallisuudesta, tai tunnetko epämääräistä huolta ja ahdistusta eri asioista? Elämä pienten lasten kanssa noin pienellä ikäerolla, raskaana kaiken lisäksi, on rankkaa, ja joskus huoli ja uupumus saattavat johtaa masennukseen ja/tai ahdistukseen (jolloin oireena m.m pelkotilat). Silloin tarvitaan apua, ennen kaikkea keskusteluapua ja joskus lääkitystä. Helpoin tapa saada apua on varmaan neuvolaan soitto. Soita, vaikka tuntuisi siltä ettet pysty. Apu on lähempänä kuin uskotkaan.
Minullekin jäin epäselväksi, miksi appiukkoa epäilet juuri pedofiiliksi. Sillä " luonnehäiriö" ei tarkoita, että olisi pedofiili. Ja pedofiiliksi syyttäminen/epäily on jo aika rankka syytös, ja vaatii perustelut.
En kuitenkaan veisi lapsia hoitoon tällaiselle ihmiselle, jos kerran anopillasikin on jo ongelmia miehensä kanssa. Oma anoppini on myös jollain tapaa luonnehäiriöinen ja tällä hetkellä ainakin aika epästabiilin oloinen, joten en enää lastani jätä hänen huostaansa, koska en häneen voi luottaa. Tähän saakka on toisinaan käynyt meillä hoitamassa lastamme satunnaisesti, mutta nyt tällä hetkellä en tekisi edes sitä. Ja tästä on mieskin samaa mieltä. Ei kuitenkaan ole mitenkään vahingoittanut lastamme, mutta muihin asioihin liittyen luottamus on vaan mennyt kokonaan. Ja todellakin tarvitsisi hoitoa mielenterveytensä vuoksi, mutta eipä ole sellaista itselleen hommannut (kun ei omasta mielestään ole mitenkään hoidon tarpeessa).
Ihan ihmettelen, miten fiksua porukkaa täällä netissä luuhaa...
Joo, pedofiliaepäily on kammottava leima kenen tahansa niskaan. Nykyaikana " terroristi" ja " pedofiili" ovat oikeita noitavainon aiheita, he ovat lainsuojattomia.
Varsinkaan en tietenkään aio sälyttää sellaista syytöstä sukulaisen päälle, joka päälle päätteeksi on yleensä valtavan älykäs keskustelija, mukava ja persoonallinen suurperheen isä, taitava ja taiteellinenkin ammattimies ja usein tärkeä käytännön apu perheellemme. Juuri siksi uskallan puhua tästä vain nimettömänä ja tunnistamattomana täällä netissä (ja tietysti ammattiauttajille, joilla on vaitiolovelvollisuus).
En halunnut enkä halua yksilöidä täällä niitä pieniä vihjeitä, jotka olen tulkinnut mahdollisiksi viittauksiksi pedofiilisiin taipumuksiin. Kuitenkin mielikuvitukseni on tehnyt tehtävänsä: En missään tapauksessa voi levätä, tietäen, että lapseni ovat tämän ihmisen " armoilla" . On siis mahdoton ajatus tässä tilanteessa jättää heitä yksin sinne mummolaan.
Tarkoitan myös todella, että siellä on mukava käydä yhdessä. Sitä on vaikea kuvailla. On kuin olisi kaksi todellisuutta rinnan, välillä olen täysin varma siitä, että olen kuvitellut kaiken. Silloin kaikki on hyvin, lapset pomppivat papan syliin jne.
Mutta: Jos todella kaikki on kuvitelmaa, enkö ole estämässä lapsiani luomasta hyviä suhteita isovanhempiin? Olen pattitilanteessa. Ainoa ratkaisu on siis käydä siellä säännnöllisesti yhdessä. On totta, että olen ollut aika ajoin uupunut, ja kaipaisin enemmän omaa aikaa. Siksi saattaa jopa mummolaan lähtö joskus " laiskottaa" . Varsinkin kun mieheni ei oikeastaan omasta aloitteesta pidä vanhempiinsa yhteyttä. Alussa olin siitä vihainen, kunnes tajusin isän todella vievän miehestäni kaikki voimat vihjailuillaan, painostuksella, kiusaamisella. Tämä kaikki tulee huumorin varjolla, eikä sitä ulkopuolinen huomaa.