Onko ekaluokkalaisella joku uhmaikä?
Hitto kun alkaa kyllästyttää kun poika lähes joka ilta uhkaa muuttaa kotoaan pois jos asiat eivät mene hänen halujensa mukaan. Paiskoo ovia kuin murkkuikäinen jne. Onkohan tuo normaalia? Minkälaisia teidän muiden ekaluokkalaiset pojat ovat?
Kommentit (13)
Oppi paljon rumia sanoja, joita onneksi ei ainakaan kotona juurikaan käytä. Kertoi vaan mitä kaikkea koulussa oppii. Oppi on mennyt perille ainakin tuon mukaan. Harmittaa vaan kun oli aiemmin niin mukava lämminsydämminen poika ja nyt on muuttunut kovasti. Tahtoo takaisin sen äidin pojan ;)
t. ap
Ja erityisesti kai pojilla. Meillä ainakin oli hirveä isottelu ja uhittelu n. vuosi sitten kun herra oli ekalla. KAi se on jotain tunnetta, että nyt ollaan iso kun ollaan jo koulussa ja voidaan vähän itse määrätä omia asioita... Kyllä se ohi menee :-)
hermo nimittäin menee välillä ekaluokkalaiseen poikaan, joka uhmaa joka asiassa ja laukoo näitä koulussa opittuja "suu kiinni, turpa kiinni" jne Tuijottaa uhmakkaasti kun ojennan jne Puuh.
Onneksi sentään haluaa halia, pusia jne
ja aivan varmasti väsynyt ja hämmentynyt kaikesta uudesta.mutta oletko kysynyt koulukiusaamisesta?ainakin herkkä lapsi voi kokea pienenkin asian raskaana ja mielestäni asia ei ole liian pieni mikäli se lasta vaivaa.eikä asiat ainakaan isoissa kouluissa taida kulkea muuten kuin lapsen välityksellä.toisin sanoen kun on kokemusta kyläkoulusta ja kaupunkikoulusta niin voin sanoa,että kaupungeissa on vaikeampi tiedostaa ongelmaa ja ongelman pitää olla aika iso,ennenkuin koulusta otetaan vanhempiin päin yhteyttä.se on usein sen varassa mitä lapsi itse kertoo.niin,siis vaikka opettajakin olis tietoinen asiasta.resurssipulako vai mikä lie ongelman nimi???
Ihanaa kun muillakin. Meidänki tytöllä.
Äyskimistä, tiuskimista, ovien paiskomista, kauheita raivareita, uhmakkaita ja nenäkkäitä vastauksia, suoraa huutoa ja parkua milloin mistäkin pienestä asiasta.
Välillä mietin, pitäiskö jo hakea ammattiapua mutta olen toistaiseksi ajatellut sen kuuluvan ikään.
Tuntuu olevan sisäinen kamppailu menossa. Pitäisi olla koulussa iso, mutta on kuitenkin vielä se sama pieni kuin ennenkin. Tulee kauheasti uusia asioita, väsyttää. Kai se on sitten osaltaan tämä suorittamisen yhteiskunta, kun luo pienelle paineet. Meillä on ajoittain hyvinkin kiukkuista, mikään ei ole hyvin. Joku päivä kysyi kiukuttelun jälkeen, saanko minä äiti itkeä? Sitten itkettiin ja olo helpottui. Minusta tuo oli jollainlailla hyvin kuvaavaa, miten pienen sisällä myllertää.
Olen huomannut saman asian jokaisen lapsen kohdalla. Ja mitä ylemmälle luokalle mennään, niin sitä hankalampaa kotona. Meillä siis poikia. Tytöistä en tiedä.
Eli teidän tilanne kuulostaa ihan normaalilta. Kannattaa yrittää jutella mahdollisimman paljon pojan kanssa ja kysellä mitä koulussa tapahtui. Joskus tuollaisen käytöksen takana voi olla myös jotain pahaa mieltä, koulukiusaamista yms.
On tosin aina ollut tavattoman kovaääninen ja tulistuvaluonteinen, joten ihan puskasta tämä ei tullut.
Esikoisen ajoilta muistan, että ekan syksy oli vaikeaa aikaa. Sitten elämä alkoi tasaantua, ja lapsikin oppi koululaisen tavoille eikä esim. aamut olleet enää yhtä hoputtamista. Meillä ei todellakaan ole vaikeudet lisääntyneet koulun edistyessä vaan nyt 4:nnellä oleva poika on varsin sopuisa ja tunnollinen koululainen, joka tekee läksyt itsekseen koulun jälkeen, leikkii paljon kavereiden kanssa pihalla, lähtee ajoissa sekä kouluun että harrastuksiin ja jopa kertoo asioistaan äidille ja halailee iltaisin. Täytyy nyt nauttia tästä... kohta koittaa se oikea murrosikä...
Ja kyllä on ollut todella rankka syksy. Hänellä vaihtui luokka täysin. On joutunut koulukiusatuksi, jota tosin ollaan yritetty selvitellä.
Kyllä lasten ollessa pienempiä elämä oli yksinkertasempaa....
Usein kotona vain lasta kohdellaan samalla tavoin kuin ennenkin.
Koulu väsyttää. toisia se jännittääkin. Tulee vastuuta, läksyjä, tavaroista on huolehdittava itse jne.
Se on iso muutos ja ei ole ihme, että lapsi on kiukkuinen kotonakin. Voitte miettiä, vaikka omasta elämästänne, kun vaihdatte työtä, menee ekat 6kk niin, että olette tosi väsyneitä kotona. Niin on lapsikin.
Ekaluokkalaiset väsyvät eritoten pimeän syksyn koittaessa ja toisen kerran sitten keväällä. Tämä tasoittuu vuosien kuluessa.
tuhahtelee ärsyyntyneenä ja näyttää hapanta naamaa. Halia ei enää myöskään juuri saa.
Samaa olen ihmetelly kuin sinäkin