Hukassa 4-v pojan kanssa
Lapsemme on aina ollut jollain tavalla herkkis, mutta nyt aloitettuani työt elokuun alussa, kaikki asiat kärjistyvät ja olen alkanut miettiä, missä menee " normaalin" raja.
Päiväkodissa eilen hakiessani lapsemme kotiin, sain kauhean läksytyksen, koska poikamme oli karannut edellispäivänä päiväkodin pihalta. Tämän seurauksena hän eilen oli saanut olla ulkoilemassa huomioliivi päällään, jotta hoitotädit näkevät hänet yhdellä silmäyksellä. Tai jos mikään ei suju, hänet laitetaan rattaisiin istumaan (eilen aamupäivällä). Muitakin vaikeuksia on.
Huolestuin, koska tätä karkailua on tapahtunut ennenkin. Aloinkin miettiä, mitä muuta oireilua hänellä on. Hän suuttuu erittäin helposti pienistä asioista, hän voi sanoa siskoaan vaikka tyhmäksi, mutta kun hänelle sanoo takaisin, hän saa hirveä raivarin. Usein olenkin huomannut sanovani isosiskolle, ettei poikaamme saa suututtaa...
Hän nukkuu hirmuisen huonosti yönsä. Joka yö hän kömpii äidin ja isän sänkyyn. Jo vauvana hän heräsi 7 kertaa yössä, eikä nykyäänkään yksikään yö ole ehjä.
Pikkuveljelleen hän on mustasukkainen, ja häntä monesti satuttaa erittäin kovaa ja häntä naurattaa kun saa toisen itkemään. Töniminen on tyypillistä, toisen legorakennelmien rikkominen, haukkuminen jne. Toisaalta hän saattaa raapia tai purra äitiä, jos äiti joutuu häntä jostain kieltämään/torumaan. Hän on aivan hirveän kova raivostumaan.
Toisinaan jos hänen vaatteilleen tulee pari pisaraa vettä, hän hermostuu ja vaatteet on vaihdettava. Ei auta, vaikka sanoo pikku pisaran kuivuvan nopeasti... Toisaalta joka päivä hän pesee käsiään vessassa tolkuttoman kauan. Hana tuntuu olevan jatkuvasti päällä ja käsisaippua on aina loppu.
Toisaalta sellaisista asioista, joista hän on kiinnostunut, kuten legoilla rakentalu tai junaradan rakentaminen, saa häneltä hänen koko huomionsa. Mutta jos häntä ei jokin kiinnosta, on hän levoton ja säntäilee paikasta toiseen. Mieluiten hän leikkii yksinään ja on siihen tyytyväinen. Hän saattaa sanoa, että oli kiva leikkiä Kallen kanssa, vaikka hän onkin kaikenaikaa leikkinyt yksin ja isosisko on leikkinyt Kallen kanssa.
Hän on aina ollut myös äidin oma sylipoika, syliin hän tulee mielellään, katsoo silloin ihanasti silmiin ja on maailman sydämellisin suukottaja.
Keskustelut ei auta, hän ei jaksa niihin keskittyä (kuka 4-vuotias jaksaisi?). Lupaa olla kiltisti, ja unohtaa lupauksensa saman tien.
Minä olen todella epätoivoinen. Varasin juuri ajan lastenlääkärille, kun muualle (psykologille) ei saanut aikaa.
Osaako joku neuvoa, onko tämä normaalia " tuhmaa" käyttäytymistä, kuinka siihen pitäisi suhtautua, keinoja, joilla näiden asioiden kanssa selvitään.
Viisaat auttakaa epätoivoista äitiä
Kommentit (15)
tuo, että sinua läksytetään siitä, jos lapsi karkaa päiväkodista.
Ethän sinä ole lapsestasi vastuussa sinä aikana, kun hän on päiväkodissa. Silloin hän on hoitajien vastuulla ja päiväkodin johtaja on vastuussa siitä, että päiväkoti on kunnolla aidattu ja portit lukittu etc. ettei päiväkodin pihalta yksinkertaisesti kukaan pääse poistumaan.
Yksi hyvä auttavat taho voisi olla alueen KELTO eli konsultova erityislastentarhanopettaja. Pyydä yhteistä palaveria hänen ja henkilökunnan kanssa - niin voitte saada hyviä neuvoja lapsen kanssa toimimiseen sekä päiväkodissa että kotona.
Perheneuvolasta löytyy paljon asiantuntemusta lasten käyttäytymisen suhteen ja siellä osaavat myös arvioida, tarvitaanko vaikkapa psykologin tutkimusta. Työntekijöinä on psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja joskus myös lääkäreitä. Lastenlääkärin voi olla hankala (lyhyen) vastaanottokäynnin yhteydessä muodostaa kuvaa kokonaistilanteesta.
-aranja-
Raivarit kiellosta, karkailu, säntäily, levottumuus, käy kokoajan, nukkumisvaikeudet, omaehtoinen keskittymiskyky.
voi olla aivan normaali poikakin, mutta paljon adhd piirteitä.
miten muuten lapsen kehitys?
monesti olen huomannut, että karkailevat lapset ovat usein jonkinsortin erityislapsia.
oma lapseni karkasi tarhasta ja kipu ei vieläkään ole hellittänyt, hän oli kuolemanvaarassa. poika ylitti risteyksen kohdalla tien ja kuollut olisi poika, jos auto olisi tullut sillä hetkellä.
tästä on aikaa kohta vuosi ja silti kyyneleet kirpoo silmiin ajoittain. karkailu on vakava asia. tarhan henkilökunta on vastuussa lapsesta. ilmeisesti hekin tarhassa säikähtivät, kun lapsi karkasi. edes karkailevaa lasta ei saa istuttaa rattaisiin,vapauden riistoa.
lähtisin selvittämään onko lapsesi erityislapsi.
Minunkin lapseni karkasi, tosin toisen perässä, viime viikolla päiväkodista. Hän on 4-vuotias erityislapsi. Karkaamista ei saa päästä tapahtumaan, ja todellakin päiväkodin hlökunta on vastuussa lapsista. Ihan turha sitä on muuta väittää. Jos lapsella, kuten minun lapsellani, ei ole vaarantajua tarpeeksi, on aikuisten pidettävä huoli lapsen turvallisuudesta.
Puhutaan myös ns. aistiyliherkkyyksistä, esim juuri tällainen vaatteiden likaantuminen, ei voi koskea esim. muovailumassaan paljain käsin, työntää suuhun esineitä, kävelee varpaillaan.. Kaikkea mahdollista on mikä voi johtua jostain muusta kuin ohimenevästä. Nämä asiat kannattaa selvittää, siten on helpompi ymmärtää ja jaksaa lapsen kanssa. Niin kotona kuin päiväkodissa. Toivottavasti saatte pian asiantuntevaa apua!
aina on jokin muu syy hänen teoilleen.
Pojallani on ikää nyt 6v. ja hänellä on tarkkaivaisuuden häiriö, lapsuusiän autismi ja lievä älyllinen kehitysvammaisuus.
Diagnoosin saimme tammikuussa, 3 v. kävimme tutkimuksissa.
tänä päivänä ongelmia on mm. ulkona saattaa lähteä karkuun ja pitää sitä hauskana asiana,kun joku lähtee perään. Jos ei lähde niin en tiedä mistä löytyisi.
Hän ei osaa varoa...esim. juoksee kallion reunalla...eikä ymmärrä,että sieltä voi tippua alas.
Ennen kiipesi kiipeilytelineillä ja saattoi ylhäällä päästää irti.." halusin alas"
Onneks tätä ei ole.
Hän on aistiyliherkkä...jos pikkuveli sanoo " ääää" niin hän joissakin tilanteissa saattaa heittää penkin nurin ja syöttötuoli on muutaman kerran lentäny päin seinää!
Hän tuntuu nauttivan siitä,kun hän satuttaa jotakin...(tönii, raapii...potkii) Mutta jos oikeasti sattuu kunnolla (tulee esim. verta tai kuhmu...) niin hän saa hysteerisen kohtauksen.
Jos on vähänkin likanen vaate, ei missään nimessä päälle.
Jos hän on keskittynyt johonkin, niin sitä hän tekee..ei sitten mitään muuta.
Meillä kanssa keskustelut ovat enintään 5min pituisia. joita kovasti treenamme.Lupaa olla kiltisti mutta se rikotaa heti kun vaan pääsee juttelusta pois.
Pojalla on intohimona mm. titinallen Riitta täti. Jos on vaaleat hiukset,,niin automaattisesti se on Riitta täti.
Jätski syödään edelleen koko naamalla ja naaman pyyhkiminen tuottaa raivarin.
Saattaa koskea kuumaan levyyn...kahvinkeittimeen yms. reagoi kyllä sitte siihen...
koko aika pitäisi läsnä olla ja keksiä puuhaa...muuten juostaan paikasta paikkaan ja sitte ku turhautuu niin lentää tavarat.
Poika rauhoittuu aika kivasti kylpyammeessa. Joka onkin yks lempipaikoista.
Hänellä on äärettömän hyvä mielikuvitus.Toisinaan tuntuu,et liian hyvä. Hän saattaa uppoutua ihan kokonaan joihinkin asioihin.
Se on hyvä että koitat löytää lapsellesi avun!
JA voihan hyvinkin olla mahdollista,että teillä nuo asiat ovat ihan normaalikirjoon kuuluvia.
Tsemppiä
Olemme keskustelleet tilanteesta mieheni kanssa ja myös päiväkodin henkilökunnan kanssa. Tulossa on yhteinen palaveri, jossa voimme pohtia yhteisiä toimintatapoja (itse kun en voi hyväksyä rattaissa istuttamista karkailun seuraamuksena. Alentavaa, ja on mielestäni lisäksi vapauden riisto=>fyysinen rangaistus).
Onneksi lääkärin aika on piakkoin, joten toivon asioiden vähitellen selviävän.
Kaikesta huolimatta poika on ihana kultipupu, vaikka joskus hänen touhunsa koettelevat hermoja ja säikäyttävät miltei kuoliaaksi.
On ne lapset niin ihania, vaikka onhan niistä aina iso huoli!
Meillä 4,5v. poika ja paljon samanlaista käyttäytymistä, mutta siltikin aivan " normaali" lapsi. Tarvitsee vain todella selkeät rajat, selkeän päivärytmin, paljon hellyyttä ja huomiota. Näillä keinoilla saadaan käyttäytymään hyvin ja uskomaan kieltoja jne. Mustasukkaisuuskinhan on ihan normaalia tietyissä rajoissa. Saahan tarpeeksi vanhempien huomiota? Päiväkodin toiminta karkaamistapauksessa oli todella törkeää! Keskustelkaa asiasta!
nopa:
Kaikesta huolimatta poika on ihana kultipupu, vaikka joskus hänen touhunsa koettelevat hermoja ja säikäyttävät miltei kuoliaaksi.
On ne lapset niin ihania, vaikka onhan niistä aina iso huoli!
Muista ylläoleva aina. Vaikka poikasi osoittautuisikin erityislapseksi, niin ennenkaikkea hän on oma lapsesi, joka ei diagnoosista miksikään muutu. Parhaimmillaan diagnooseista voi olla hyötyä, jos niiden perusteella osataan järjestää kuntoutusta tai ne auttavat ymmärtämään, että mitä pienessä mielessä liikkuu, mutta muuten niitä ei kannata liikaa tuijotella.
T.Taukku (perheessä 2 autistia, joilla molemmilla myöskin vaikea etenevä sairaus)
Meillä on autistinen poika, joka myöskin on karannut kerran päiväkodista. Tästä syystä koko ryhmä käyttää nyt huomioliivejä. Ja pojalle hommattiin myös henkilökohtainen avustaja juuri tästä syystä. Pojalla on autismi, jonka vuoksi hän ei tule takaisin vaikka huutaisi perään, kun puhe ei merkitse hänelle mitään. Ja karkailutaipumusta on ja riski karaamiseen on suuri ihan joka hetki.
Nyt olemme hakemassa vammaispalvelusta gps- paikanninta. Jos poika karkaa niin tiedetään mistä aletaan etsimään. Näitä on meidäan alueella myönnetty hankalimmille tapauksille (kaikkein vaikemmin vammaisille lapsille joilla on suuri karkaamisriski).
P.s KELTO on kiertävä erityislastentarhanopettaja (ei konsultoiva) hän vastaa jostain tietystä alueesta ja sen alueen päiväkodeista.
Kaupungin sivuilta: Konsultoiva erityislastentarhanopettaja (KELTO) on päivähoidon työntekijä, joka tukee henkilökuntaa seuraamalla lapsiryhmien toimintaa ja konsultoimalla henkilöstöä sekä tekee yhteistyötä lasten vanhempien kanssa.
Tai jos mikään ei suju, hänet laitetaan rattaisiin istumaan (eilen aamupäivällä).
Eikö tämmöinen ole jo neljävuotiaan nöyryyttämistä!
Itselläni on yli 5 vuotias asperger tyttö ja hänellä on osittain myös kuvaamisiasi oireita. Täytyy kuitenkin muistaa, että ns. terveellä lapselle voi olla joitain lievästi autistisia piirteitä. Jos asiat painavat kuitenkin mieltä kannattaa hakea apua eikä miettiä turhaan niitä yksin. Mikäli avun tarvetta on; sitä parempi mitä aikaisemmin sitä saa. Olen eräiden tapausten jälkeen myöskin ruvennut kritisoimaan tiettyjä tarhan keinoja, joten jos siellä on vaikeuksia kannattaa tutkia tarhan tilanne. Esim. meidän nuorempaa lasta on pakko nukutettu ja eräs hoitaja myönsi suoraan, että hermot paloi. Hoitaja oli kietonut peiton nukutustilanteessa riehuneen tyttöni ympärille ja painanut kevyesti omalla kehollaan tyttöäni nukkuma-asentoon. Tyttöni oli huutanut ja kun hoitajan ote oli irronnut tyttöni oli puraissut hoitajaa. Tämän seurauksena tyttö alkoi kastelemaan sänkynsä öisin. Hoitaja vaihtoi kesän jälkeen onneksi toiselle osastolle. Toin hänen toimintansa esimiesten tietoon.
Meillä Oulussa on KELTO eli kiertävä erityislastentarhanopettaja. Ja erikseen on olemassa konsultoiva erityislastentarhaopettaja.
Meillä on 4v poika, jolla oli vaikeuksia entisessä päikyssä. Raivareita, ylikorostunut yksityisyyden tarve, pukemiset ja normaali päiväjärjestys hakusessa yms. Sieltä suositeltiin pienryhmää. Nyt koko syksyn kaikki on sujunut loistavasti uudessa ryhmässä.
Muistan, kuinka mua ärsytti entisessä päikyssä esim. se, että hoitaja vain kailotti 3v tottelemattomille pojille monen metrin päästä, eikä mennyt ollenkaan poikien luo. Seisoi vaan tumput suorina ja huusi.
Kyllähän lapset ovat niin erilaisia, " normaaliin" vaihteluun mahtuu paljon, monenlaista. Niin erilaisia temperamenttityyppejä, luonteita, sosiaalisia taitoja jne. Poikasi käyttäytyminen voi olla aivan normaalia.
Pääasia on nyt, että kun sinulla on huoli herännyt, voisit saada keskustelutukea, ja mahdollisesti, että poikasi tilannetta alettaisiin kartoittaa.
Hyvä, että olet saanut ajan lastenlääkärille. Kerro hänelle rohkeasti KAIKKI, mikä askarruttaa!
Neuvolasta käsinkin voi kysyä neuvoa. Kyllä minä olen soitellut puhelinajalla huoliani lapsesta ihan neuvolaan. Tai jos on, terveyskeskuspsykologin kautta voi koittaa, tai onko kunnassasi perheneuvolaa / sosiaalipuolen kautta psykologipalveluja? Mikä vain taho, mistä nyt aluksi saisit kiinni, on kyllä tarkoitettu auttamaan perhettä / lasta.
Tsemppiä kovasti! Toivotaan, että kaikki selviää, ja saat varmuuden, onko lapsesi käyttäytyminen vain reagointia uuteen tilanteeseen hänen tavallaan, vai onko taustalla jotain, mihin tarvittaisiin tukea.
Muista, että kaikki tuki on joka tapauksessa lapsesi ja sinun parhaaksi!