Ma olen tosi yksinainen. En ole 4 paivaan kaynyt ulkona, mies onneksi viela lapset ulos, aamupaivat ollaan kotona ja tehdaan kotitoita. En tunne ena itseani, mika mun on?

Vai etkö jaksa mennä ulos?

Jos eka niin voi olla jotain sos. tilanteiden kammoa jos toka niin voit olla vain väsynyt tai hiukan masentunut...

Käyn hyvin harvoin missään. N. 1-2 kertaa viikossa " kunnolla" , muuten vain tuossa metrin päässä taloyhtiön hiekkiksella.



Välillä tulee kyllä tosi typerä olo. Tekisi mieli lähteä vaikka kahviloihin tai ikkunaostoksille, mutta ei... kotiin olen jumiutunut.



Odottelen, että hoitovapaa loppuu ja sitten on pakko lähteä. Ennen sitäkin on tiedossa jo muutama pakollinen pikkureissu.



Itselläni on taustalla ahdistusta ja paniikkia, jotka vaikuttavat liikkumiseen, mutta nykyään ei painavia rajoitteita olisi. Olen vain jämähtänyt.



Eli, meitä on varmasti monia. En tiedä onko se hyvä vai paha juttu.

En ilkeile, minäkin olen ollut masentunut ja istunut neljän seinän sisällä päiväkaupalla. En tiedä miten ja milloin tilanne muuttui, mutta pakotin itseni vain ulos, kävelylle, kaupungille, kaverin luo, anopin luo, kirjastoon, jonnekin joka päivä.



Laitoin itselleni jonkun lukumäärän ihmisiä joille minun piti jutella päivässä, vaikka kolme eri ihmistä joille jutella jostain, oli se sitten kaupantäti, tai kaverille soittaminen tai vaikka vain tekstaaminen. Nyt kun ajattelen niin on pakko päästä ulos jonnekin joka päivä, en kestä olla kotona yksin koko päivää. Olo on tosi energinen ja pirteä.



Tsemppiä, yritä saada jonkinlaista muutosta rutiiniin.