Mitä sinun äitisi olisi pitänyt tehdä toisin?

Äitini on perheväkivallan uhri. Meidän lasten edessä isä hakkasi äitiä nyrkillä. Kuitenkin jäimme kaikki asumaan isän kanssa, vaikka välillä kävi meidän lastenkin kimppuun.



Muutin 17 vuotiaana pois kotoa, ja välit isääni ovat todella huonot. Näemme ehkä kerran kahdessa vuodessa.



Äitini leikkii edelleenkin marttyyria, kun joskus puhumme noista ajoista. Kuulemma ajatteli vain meidän kaikkien parasta, muuten olisi kuulemma isä tullut ja tappanut meidät kaikki. On vieläkin isäni kanssa naimissa. Äiti käy meillä pari kertaa vuodessa kylässä, ja jotenkin säälittää koko nainen. On antanut jo mummoni alistaa pienestä pitäen. Vielä tänäkin päivänä tekee kaiken mitä mummoni käskee hänen tekevän.



Minulla on nyt itselläni kaksi lasta, ihana mies ja hyvä elämä. Asun ulkomailla ja käymme Suomessa harvoin. Olen parantunut aika hyvin lapsuuden traumoista, lähinnä mieheni ja lasteni sekä uuden asuinmaani takia.

Mutta muutama asia on kuitenkin..



-kun minulla alkoi kuukautiset viidennellä luokalla, äiti löi siteen käteen ja sanoi että susta on tullu nainen. Ei juttelua siitä, ei muutenkaan mistään esim. seksistä. Ne olis ollu hyviä asioita. Että ois voinu äidiltä kysyä niistäkin (melkein=)) mitä vaan.



-olisi voinut ja voisi edelleenkin kehua joskus. Ei moiti, mutta ei sano mitään positiivistakaan.

vaan olisi pistänyt minutkin itsenäisesti toimimaan ja tulemaan toimeen. Olisin oppinut ponnistelemaan ja ottamaan järkeviä riskejä ja jotenkin elämään "vammani" kanssa.



Mutta nyt "vammaisen" lapsen äitinä tajuan, miten helppo siihen ansaan on langeta, enkä kovasti häntä enää mielessäni syytä :/

vai ihan oikeastiko näin on käynyt jollekulle? Vai oletko ehkä DeLoreanilla 2020-luvulta tähän ketjuun suhahtanut esikoiseni? :/

Aina oli kiire leipomaan, siivoamaan, tiskaamaan, kitkemään kasvimaata yms. Aina oli pakko tehdä jotakin äärimmäisen tärkeää ja hyödyllistä TYÖTÄ, lapsen (=minun) kanssa ei voinut viettää "joutoaikaa". Ja kaikessa tekemisessä oli aina pakko koko ajan neuvoa ja korjata tekemisiäni. Siksi olin kai aika aloitekyvytön kun aina moitittiin ja ohjeistettiin, ja tämä "hoksaamattomuus" (kuten äitini sitä nimitti) ärsytti äitiä kaksin verroin. Äiti vm -47.

olla juomatta, hakkaamatta (jatkuvasti ja joskus tosi kovaa), uhkailematta itsemurhalla, olla ryyppäämättä ruokarahoja, olla valvottamalla meitä kännissä yökaudet paskanjauhannallaan

Ihan totta tuo on joka sana :(

Ihana äiti kaikin puolin, mutta olisi voinut joskus viettää vaikka lauantain kotisohvalla löhöillen. Ja olla huolehtimatta minusta niin kamalan paljon..