Onnistuuko sivutoiminen opiskelu vauvan ja taaperon hoidon välissä?

Paljonko miehesi ja muut sukulaisesi auttavat, onko isompi 2-vuotias missään kerhoissa tai missään? Onko vauva vaativa, koliikkinen, allerginen, rauhallinen, vilkas ja nukkuuko paljon vai vähän.

Meillä oli vaativa, ja huutava ja vähän nukkuva vauva 1.5-vuotiaaksi, ja ikäeroa 1v10kk, sai kyllä unohtaa opiskelut. Ja jo yhden lapsen kanssa sysäsin tarkoituksella opintoja, tuolloin ehkä olisi voinut jo vähän, mutta huonosti nukkuva ja paljon vaativa vauva ei olisi antanut paljon opiskelurauhaa tuolloinkaan. Mutta kavereilla on 4-5h päikkäreitä ottavia vauvoja joita ei vaivaa mikään koskaan, ja syövät hyvin, viihtyvät itsekseen, ja nukahtavat itse, ei tarvi mitään, syö hyvin tuttipullosta ja tuttia ja tukiverkostoa piisaa. He ovat opiskelleet menestyksekkäästi tauotta.

Olen 25-vuotias 3 lapsen äiti (lapset 4,5 vuotta, 3 vuotta ja vauva 2kk) ja olen opiskellut liioin avoimessa yliopistossa noin 60 opintopistettä koko kotonaoloaikana ajan. Riippuu tietysti lapsista, opiskelijasta ja oppiaineesta, mutta kunnon motivaatiolla kyllä selviää! Olen huomannut, että kun leikkii ja antaa vanhemmille lapsille paljon huomiota ja aikaa, antavat he minun lukea rauhassa jopa 30 min. Näin illallehan ne tahtovat jäädä tosin nämä luvut.



Avoimessa on se hyvä puoli, että tahdin voi määrätä juuri itse. Voi tehdä kun jaksaa ja on motivaatiota! Tietysti tämäkin on ihmiskohtaista, mutta minulle tämä on sopinut enemmän kuin hyvin! Olen aloittanut juuri rakastamastani psykologiasta cum-opinnot ja kasvatustieteen appron sain kasaan laskettuna päivänä kesäkuussa! Sen lisäksi olen tehnyt kieliä ja filosofiaa tavoitteenani joku päivä " ihan oikea tutkinto" !



Suosittelen! Opiskelusta kotona olo aikana saa voimaa, vaikkei sitä uskoisi. Jokapäiväinen elämä lasten kasvattajana helpottaa yhdistämään luetun tiedon silminnähtävään " totuuteen" . Tsemppiä vaan lukuihin! Kyllä minullekin on tullut aikoja jolloin tuntuu ettei jaksa ja tuntee vaativansa itseltä liikaa, mutta jotenkin niistä on selvinnyt! Sen lisäksi tämä opiskelu on " näkymätöntä" ja tällöin ulkopuolisten on vaikea nähdä näitä " saavutuksia" sen sijaan, että olisit oikein " oikean koulun" kirjoilla! Mutta hällä väliä, itseäni ja perhettäni varten tätä teen!Saan yhdistää kaksi rakastamaani asiaa ; kotiäitiyden ja opiskelun!



ONNEA MATKAAN!

Mutta kuten edelläoleva kirjoitti, vankka motivaatio saattaa saada tempun jopa onnistumaan :). Vaatii tosin, että vauva nukkuu kohtuullisesti, koska jos oma uni on kortilla, ei sitä aikaa vuorokaudessa välttämättä riitä mihinkään ylimääräiseen. Itse en olisi jaksanut enkä kyennyt moiseen mitenkään päin, meidän muksuilla ikäeroa reilut 1,5v.

Minulla on vielä toisen tutkinnon opinnot kesken ja meillä on lapsia 3 (4. masussa). Lapset on 6, 3 ja yksi (la 4.5.). Opiskelun onnistuminen riippuu toki siitä saako lastenhoitoa yhtään järjestettyä. Minä opiskelen sen mukaan kuinka lastenhoito järjestyy ja käyn samoin periaattein töissä. Tentteihin valmistuminen, samoin kuin harkkatyöt onnistuvat jossain määrin lasten kanssa. Suurin ongelma on lastenhoito. Mutta jos lastenhoito on järjestyksessä opiskelu ei varmastikkaan ole ongelma.

Kun olin kotona ja opiskelin, lähdin usein kirjastoon lukemaan miehen palattua töistä. Järjestin tarkan ajankohdan, milloin opiskelen. Joskus yritin myös lasten- ja kodinhoidon ohessa lukea ja tehdä koulutöitä, mutta siitä ei tullut mitään. Usein hyödynsin aamun luvuille, kun pienenimmät nukkuivat parhaimmillaan yli yhdeksän ja vanhin lähti päiväkotiin muutamana päivänä viikossa miehen mukana.



Kyllä opiskelu onnistuu lasten kanssa. Se vain on haastavaa ja pitää olla aika luova.

Eli lapsen ensimmäisen vuoden aikana (ja lapsia oli vain yksi) kävin pari kolme kertaa jossain seminaarissa tai vastaavassa sekä viimeistelin yhden aikaisemmin kirjoittamani tekstin (noin yhden päivän työmäärä), mutta siihen se sitten jäi.



Tosin poikamme nukkui yli 1-vuotiaaksi asti yönsä huonosti, joten päiväuniaikaan nukuin usein itsekin. Poika ei myöskään hereillä ollessaan juurikaan viihtynyt yksin.



Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka ovat tehneet opintoja tai töitä äitiyslomalla.

Iltaisin olisin tietenkin voinut tehdä hommia, mutta kotona tehdyn " täyden työpäivän" jälkeen se tuntui turhan raskaalta. Olen myös iltaunista tyyppiä...

Minulla on kokemusta sekä etätyöstä kotoa käsin että opiskelusta pienten lasten hoidon lomassa. Jos ei lastenhoitoapua olisi ollut, en olisi saanut tehtyä yhtään mitään. Meillä lapsia hoiti lapsenvahti kotonamme sillä välin kun tein hommiani päiväsaikaan, viikonloppuisin mies hoiti lapsia kun minä luin tai olin jossain viikonloppuseminaareissa. iltaisin olin aina liian väsynyt tekemään mitään tuotteliasta ja lasten päiväuniaikaan ei ollut realistista yrittää tehdä mitään pitkäjänteisyyttä tai ajattelua / keskittymistä vaativaa, kun eivät yleensä nukkuneet samaan aikaan. Oli rankkaa aikaa :/



Jos siis pystyt järjästämään itsellesi tilaisuuksia lukea ja opiskella kaikessa rauhassa siten ettei sinun samaan aikaan tarvitse vahtia / hoitaa lapsia, saattaa opiskelu onnistua jos olet valtavan motivoitunut :) Mutta ei se helppoa ole, kahden pienen hoitaminen on ihan täysipäiväinen duuni joka tapauksessa ja on vaikea saada tilaisuuksia keskittyä omiin juttuihin.

Itse olen pyhittänyt äitiyslomat lasten hoitoon, ei musta olisi ollut opiskelemaan yöheräilyjen takia. Mutta mulla on kyllä kurssikavereita, jotka ovat opiskelleet äitiyslomallakin. Onnistuu, jos on saatavilla lastenhoitoapua ja itse et ole kovin väsynyt.



Mulla osatoiminen opiskelu on onnistunut kahden lapsen kanssa vasta sitten, kun kuopus oli lähempänä vuoden ikää, kun hän söi jo muutakin kuin rintamaitoa. Mies pystyi lähtemään silloin tällöin lasten kanssa päiväksi isovanhemmille, ja sain näin rauhan lukea ja tehdä tehtäviä.

Kyllä nämä viestit vahvistivat sitä ajatusta, että enpä taida jaksaa noinkin suurta luku-urakkaa. Luulen, ettei aika riitä. En jaksa ihan yömyöhään lukea, kun vauva tarttee hoitoa ja päivällä kaikki mahdolliset tauot vauvanhoidosta menee taaperon hoitamiseen. Varahoitajia ei juuri ole. En rupea turhaan stressaamaan lukutouhuilla, kun ei ole mikään välttämättömyys! Olipa mukavaa saada selvyys tähän asiaan. =)