Uskovat vanhemmat

Mutta mitä uskoon tulee, niin kukaan ei tiedä uskostamme. Emme tunne koulusta ristin sieluakaan.



Minä itse olen uskovasta perheestä ja isäni oli pappi. Ei minua kiusattu.

Ja kyllä, joutui kiusatuksi. Mutta isä olikin gideoni ja vieraili koululla... Oli muutenkin rankka ja järkyttävä se lapsuus. Ei normaalissa elämässä ihmeparantamiset, pahojen henkien karkoittamiset ja rukouspiirit kuulu arkipäivään.

samat asiat kuin kolmosen miehellä. Mutta pointti onkin, ettei siitä tienneet kuin piirit. Kuten yleensäkään ei kukaan " tavis" niistä tiedä (senhän osoittaa tämä palstakin).



Olemme helsinkiläisiä, eli ehkä täällä sulautuu joukkoon enemmän kuin maalla.

Luulen, että on joitakin, jotka epäilee mutta ei ainakaan vielä ole lapsia kiusattu eikä meille vanhemmille mitään sanottu. Varmaan juoruillaan kyllä selän takana. Sillä ei mulle ole mitään merkitystä, kunhan lapset jätetään rauhaan. Sen verran kuitenkin asia vaivasi, että piti jutella esikoisen kanssa " uskonvainoista" ym....

MInun mieheni lapsuudessa puhuttiin myös paljon maailmanlopusta, luettiin raamattua, lasten kirjat olivat raamatun kertomusia, myös sarjakuvat, lomalla oltiin srk:n perheleireillä jne. Kaikki kietoutui uskonnon ympärille, kasvatus oli tiukkaa, murrosikää ei osattu käsitellä, kaikki tavalliset murrosikäisen kiinnostukset olivat saatanasta. Eivät asuneet isolla paikkakunnalla, joten kyllä sen kaikki tiesi. Ja kyllä jutut kulki. Huh.

Mielestäni meillä usko on hyvin arkipäiväinen asia, eikä siitä tehdä isoa numeroa. Olemme päällepäin ihan tavallisia ihmisiä. En tästä syystä näe erityistä aihetta, miksi lapsiani kiusattaisiin juuri uskon takia. Jos näin tapahtuu, niin tietenkin puutun siihen, ihan kuin minkä tahansa muunkin syyn aiheuttamaan kiusaamiseen.

Meidän tapauksessa vastaan tulee ennemmin tai myöhemmin tilanteita, että usko tulee esiin. Lapsi ei voi osallistua kaikkeen mihin luokkatoverinsa. Kyllähän se vähän huolestuttaa, mutta ei varsinaisesti pelota, että joutuu kiusatuksi.

Vierailija:

Meidän tapauksessa vastaan tulee ennemmin tai myöhemmin tilanteita, että usko tulee esiin. Lapsi ei voi osallistua kaikkeen mihin luokkatoverinsa. Kyllähän se vähän huolestuttaa, mutta ei varsinaisesti pelota, että joutuu kiusatuksi.

7

minäkin ihmettelin, mihin ei voi muka osallistua?



t. olenko kakkonen, no se papin tytär

8: mihin ei voi osallistua? Meillä aikanaan ei saanut

osallistua esim discoihin ja olihan se itselle harmitus olla se joka ei saa kun muutkin.

Itse en lastani samalla tavoin ole ajatellut rajoittaa

kuitenkaan vaikka uskova perhe olemmekin. Piilottaa sitä uskoa ei voi, mutta voi ajatella kuinka se tuodaan esiin.

Alussa lapseni innoissaan kertoi helluntailaisten kesäleiristä ja muista tapahtumista kavereilla, koska ei ymmärtänyt, että niistä saatetaan kiusata. Lapseni ei paljon kerro, mitä koulussa tapahtuu, mutta joskus ajattelen, että tämä saattaa aiheuttaa kiusaamista koulussa. Mutta en aio pelotellakaan lastani, vaan odotan sitä, että hän itse kertoo, jos kiusataan.

Vierailija:

minäkin ihmettelin, mihin ei voi muka osallistua?

t. olenko kakkonen, no se papin tytär

Silloin kuitenkin oli jo ryyppyiltoja muilla nuorilla ja minä en niihin osallistunut. Toisaalta olin siinä mielessä avoin, että kuuntelin avoimesti heidän juttujaan enkä saarnannut heille. Siksi sain tietää paljon, mitä heidä juhlissaan tapahtui.

Juu, en minä niihin osallistunut silloin 25 v sitten. Mutta vaikka en itse olisikaan uskossa, en varmaan antaisi lasteni silti niihin osallistua. Eli se ei liity uskoon vaan muihin periaatteisiin.





2

Onhan mahdollista, että noiden kesäleirien ym. takia joku saattaa kiusata, mutta toisaalta: ajattele mikä etuoikeus lapsellasi on, kun hän saa osallistua niin mukaviin kesäjuttuihin! Monilla ei vastaavaa mahdollisuutta ole.

maalaisi tytölle viikset. Meillä ainakin uskikset olivat yläasteella ihan vapaata riistaa. En todellakaan tarkoita, että baanalle vaan ryyppäämään, päinvastoin vanhemmat saisivat pitää lapsistaan parempaa huolta. Ihan liikaa näkee kännisiä 12 -17 vuotiaita iltaisin kaupungilla, ja minusta jokaisen äiti ja isä saisivat tulla hakemaan ne kotiin.



Mutta meillä ei ainakaan yhtään säästelty uskiksia, joiden vanhemmat vartioivat haukan lailla ulkona liikkumista. Osa niistä oli ihan mukavia, mutta kyllä niitä kiusattiin.

Ja tulevaisuudessa vapaa-ajanvietto on yhä erilaisempaa. 8

Mutta olemmekin tavallisia luterilaisia uskovia. Täällä asuu myös muita, joihin osoittelu, jos sitä on, kodistuu enemmän.

Minä olen myös uskovaisesta kodista, ja sain käydä luokkabileissä ym. Otin itsekin alkoholia siellä. Vanhempani sanoivat etteivät he hyväksy alaikäisen juomista, mutta eivät myöskään pakottaneet minua jäämään kotiin.



Nämä ovat vähän ongelmallisia asioita. Onhan vanhemmalla vastuu nuorestaan, mutta ei 15-vuotiasta voi enää fyysisesti pakottaa pysymään kotona ja estää häntä tekemästä omia valintojaan. En minäkään nuorena kysynyt äidin lupaa juomiseen. Jos en olisi päässyt luokkabileisiin, niin olisin varmasti juonut jossain kadunkulmassa sitten.



En itse oikein tiedä, miten suhtaudun asiaan, kun omat lapseni ovat teini-iässä. Minusta omat vanhempani olisivat voineet olla asiassa tiukempiakin ja KIELTÄÄ minua juomasta. Toisaalta en tiedä olisiko se auttanut. Parasta ystävääni kiellettiin juomasta, ja hän ratkaisi asian niin että tuli bileistä kotiin sovittuna aikana selvin päin, odotteli kotona että vanhemmat nukahtivat ja sitten karkasi takaisin ulos ryyppäämään.



Minä ja kaverini emme siis itse olleet uskossa teini-iässä, vaikka vanhempamme olivat. Eri asia tietenkin on, jos nuori on itsekin uskossa ja omakohtainen usko vaikuttaa valintoihin, joita tekee esim. alkoholin suhteen.





7

Ei tarvi edes joutua kiusatuksi että tuntee itsensä ulkopuoliseksi, koska on erilaiset arvot kuin muilla.

Itse lähden siitä että lasten itsensä täytyy ymmärtää mikä heille on hyväksi ja mikä ei. Esim. lapseni eivät edes halua mennä diskoon. Mutta minua he käyttävät keppihevosena, joka kieltää menemästä diskoon tai kotibileisiin, ettei heidän tarvitsisi ottaa vastuuta kieltytymisestään itse. Ja olen ihan mielelläni " se inhotus" koulukavereitten silmissä.

Onnellisinta uskovalla lapsella olisi jos hän saisi olla kristillisessä koulussa muiden samanmielisten kanssa, mutta meilläkään ei ole siihen mahdollisuutta...

20, mitä tarkoitat sillä, että teillä on erilaiset arvot kuin muilla? On aika mustavalkoista ajatella, että uskovaisilla on hyvät arvot, muilla huonot - ja sitähän rivien välistä viestität. Minusta useimmat vanhemmat suhtautuvat esim. diskoihin hieman varauksella ja haluavat tietää, mitä siellä tapahtuu ja mitä ei. Jos disko vaikuttaa fiksusti järjestetyltä ja valvotulta tilaisuudelta, niin useimmat päästävät lapsensa sinne. Kyllä minäkin varmasti siinä tapauksessa päästäisin.



Tietenkin on myös niitä vanhempia, jotka antavat lasten tulla ja mennä miten haluavat, mutta heillä on varmasti muutenkin hieman elämänote hukassa. Kyllä vastuulliset äidit ja isät huolehtivat lapsistaan ja haluavat suojella heitä vaaroilta.



Kristillinen koulu on toisaalta hyvä asia, toisaalta huono. Onhan siellä uskovaisuuden kannalta turvallista kasvaa, mutta itse en tiedä, haluaisinko eristää lapseni pelkästään uskovaisiin ympyröihin. Kyllähän heidän täytyy saada elää myös ns. tavallista elämää ja tottua olemaan ihmisten keskellä sellaisia kuin ovat.



7