Olisiko vinkkejä uhmiksen 2,2 v kanssa toimimiseen...
Hei,
apua tarvittaisiin tällä kertaa siihen, miten saada 2 v 2kk ikäinen poika, joka taitaa olla parhaassa tahtoiässä toimimaan halutulla tavalla.
Esimerkkejä:
- poikaa ei saa suosiolla sänkyyn - joutuu kantamaan -> huutoa. Rutiinit ovat selkeät ja hyvät, lapsi sopivan väsynyt, ei liian väsynyt.
- aamulla poikaa ei saa aamupalalle, vitkuttelua, vetkuttelua. Kun lopulta suostuu syömään, päättyy kuitenkin huutoon ja kiukutteluun, joka syntyy siitä, että tahtoo syödä - ei tahdo syödä - tahtoo syödä - ei tahdo syödä. ja lopulta syöminen lopetetaan vanhempien toimesta.
- tullaan puistosta, jää pihalle leikkimään, ei suostu tulemaan sisälle. Houkuttelua ja malttia on riittänyt, mutta lopulta on pakko kantaa sisään -> huutoa.
- iltapesulle ei suostuta tulemaan - varoitetaan hyvissä ajoin, houkutellaan kivoilla kylpyleluilla ym. - lopulta viedään suihkuun -> huutoa.
Alkaa olla voimat ihan lopussa tässä jatkuvassa tappelussa. Ja tietysti pääasiassa uhmataan ja kiukutaan äidille.
Olisiko jotain vinkkejä ja apuja? Olen lukenut MLL:n nettisivut ja paljon muutakin, mutta enpä ole niistä apua saanut. Miten saisi tilanteet rauhoittumaan ja päästäisiin väkisin asioiden tekemisestä? Enkö vain osaa toimia oikein?
APUA!
t. Mitsuliini ja poika
Kommentit (10)
" lyhyesti ja yleispätevästi" antaisin neuvon, että anna uhkaus ja toteuta se sitten.
Eli jos lapsi esim vitkuttelee, niin anna varoitus (jos et ole tässä kun äiti laskee kolmeen, niin tulen kantamaan sinut). Tai yleensäkin sellainen, minkä lapsi ymmärtää. Sitten jos lapsi ei tottele, niin käyt kantamassa hänet. Varoituksen pitää olla sellainen, jonka pystyt toteuttamaan.
Varmasti aiheuttaa paljon huutoa, mutta sekin loppuu kyllä joskus. Sitten kun lapsi on rauhoittunut, niin selitetään, miksi äiti kantoi ja että aikuista pitää aina totella...
Meillä on ainakin osoittautunut toimivaksi tavaksi. Ja yleensäkin se, että kun mennään johonkin/tullaan kotiin/lähdetään leikkipuistosta tms, niin kerron etukäteen että ihan kohta lähdetään, esim vielä yhdet vauhdit keinussa ja sitten mennään kotiin syömään... Näin lapsi osaa valmistautua ja meillä on ainakin ollut vähemmän ongelmia.
-kun herätään pestään hampaat ja annan pojalle D-vitamiini tabletin. sen jälkeen puuron keitto ja kahvi tulemaan. poika syöttikseen, vähän juomista ja pieni pala näkkäriä/hapankorppua tms että saan aamupalan laitettua. jos jättää puuron syömättä, se pitää syödä sitten vähän myöhemmin ennen kuin lähdetään ulos. jos kiipeilee, turvavaljaat päälle.
- ulos lähtiessä jätän tuulikaappiin muutaman rusinan tai tilkan mehua. annan jos riitelee sisälle tulon kanssa.
- iltasuihkuun menee mielellään kun ostin alennusmyynnistä kastelukannun jolla saa suihkussa leikkiä.
- nukkumaan menee mielellään vellipullon kanssa. valoja meillä ei ole makkarissa ollenkaan. iltasatu luetaan keittiössä iltapalan jälkeen. öisin kyllä heräilee vaihtelevasti. ei ole mikään kovin hyvä nukkuja ollut. ite sanoo kun väsyttää ja haluaa nukkumaan. päivällä juo mukista tai lasista. vellipullo ainoastaan yöunille mentäessä.
Minä en ole ollenkaan lahjomisen ja houkuttelun kannalla. Lapsi tottuu siihen nopeasti ja kunhan kasvaa niin sittenkin on jaksettava aina lahjoa ja houkutella.
Pysyt itse rauhallisena ja toimit juuri noin miten kuvailit. Lapsella menossa kova uhma vaihe ja lohtuna muista se että se loppuu kyllä aikanaan. Rajoja on kokeiltava turvallisen(= rajat asettavan) aikuisen kanssa eli usein juuri äidin (jos äiti eniten kotona).
Mulla saman ikäinen tyttö ja aika tutulta kuullostaa!
Tuhannet kiitokset vinkeistä. Olen niitä lukenut ja kokeillut erityisesti kolmeen laskemista - välillä on toiminut hyvin, välillä huonommin. Uhma jatkuu voimakkaan - tämä aamu on ollut tosi hankala. Ei tahdottu ulos, ei tahdottu tätä paitaa vaan toinen jne. Paidassakin kokeilini että saa valita kahdesta - no siinä sitten kävi niin että sanoi ensin toisen, ja kun laitoin päälle halusikin toisen... itkuksihan se meni. Lopulta itse riisui paitansa ja laittoi sitten kuitenkin sen toisen paidan.
Mitenkähän tuossakin tilanteessa olisi pitänyt toimia? Vaikeimpia on nämä tilanteet, kun ensin tahtoo jotakin, sitten muuttaakin mielensä eikä tahdokaan. Minä siinä vaiheessa yleensä pistän pelin poikki ja mukaudun jälkimmäiseen. Seurauksena, että tahtoo taas. Ja jos ei sitten enää saakaan, menee itkuksi. Ja tämä pätee asiaan kuin asiaan.
Esim. jäätelö, joka on suurta herkkua ja sai sitä tänään jälkkäriksi, yhtäkkiä kesken kaiken ei enää halunnutkaan sitä ja huutoa ja lusikalla hakkaamista -> pois pöydästä -> hirveää huutoa että tahtoo jäätelöä. No ei kyllä saanut.
Minulla on kyllä ihan oikeasti tosi neuvoton ja väsynyt olo, teen niin tai näin niin aina tuntuu menevän väärinpäin. Tänään oli ihan pakko painua vessaan ja sulkea ovi ja jättää lapsi hetkeksi ulkopuolelle huutamaan, kun yksinkertaisesti oli pinna vähällä katketa pahasti. Isänsä on reissussa joten jotenkin on kuitenkin pärjättävä...
Milloin tämä helpottaa? Kaikki lisävinkitkin tervetulleita...
t. Mitsuliini ja poika
jatkuvaa huutoa, ei sille vaan mitään voi. Jos joudut usein olemaan yksin vastuussa lapsesta, niin olisko mahdollista saada edes hetkeksi hoitoapua.
Uhmakausia on todennäköisesti vielä melko kauan edessä, mutta luultavasti voimakkaan uhman kausi kestää viikkoja ennemmin kuin kuukausia ja sitten tulee tasainen vaihe, aina seuraavan uhmakauteen asti.
mitään taikakonstia uhmaan ei oikein ole, lähinnä kannattaa säästää omia hermoja. ja pitää asiat mahdollismman simppeleinä. Esim. kahden vaihtoehdon tarjoamisen voisi jättää pois, kun siitä ei kerran ole mitään hyötyä. Pikkuisen reilu 2-vuotias ehtii vielä harjoitella päättämistä myöhemminkin.
Yritä pitää mielessä että uhmalla on tarkoituksensa, vaikka se välillä on aika vaikea uskoa.
Haluisin lohduttaa sua että kyllä se menee ohi!!
Itsellä on 4 vee poika ja erilaiset jaksot vaihtelee tuossa iässäkin vielä - välillä kaikki on hankalaa ja äiti tyhmä ja välillä minulla on ihana pieni äidin apulainen ...
Mutta tuo kaksivuotiaan uhma on ehkä vaikeinta kestää henkisesti. Ainakin mulla ärsytti valtavasti ja en ole koskaan huutanut komentanut raivonnut lapselle enemmän kuin tuon iän vaikeimpina aikoina... Oikeastaan en tykkää koko uhmäikä -sanasta. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo kiukkuava ja raivoisa ärsyttävä pentu oli itse sisimmässään hyvin hämmentynyt - juuri tuo ristiriitianen tahtominen ja ' mielipiteen' vaihtaminen lennossa - ei lapsi tosiaan itsekään tiennyt mitä halusi - ankarasti vain yritti TAHTOA muuta kuin äiti.
En tiedä miten niitä tilanteita oikeasti oikeaoppisesti pitäis hoitaa. Itseä kaduttaa eniten oma raivoaminen - olin kuule vessassa monet kerrat yksin lukkojen takana kun pelkäsin mitä saatan tehdä! Huh! Jos ois pysyny kohtuullisen tyynenä ja välillä vähän luovinut mutta muuten kohdannut konfliktit - joita lapsi selkeästi haki - maltillisesti ja toki oman aikuisen ratkaisun pitäen. Uskon että lapsi saa hakemansa kun voi turvallisesti ilmaista tahtoaan ja löytää myös lujan turvallisen aikuisen joka ohjaa ' oikealle tielle' - huudosta ja metelistä huolimatta!!
Voimia sulle - koita kestää ja tosiaan - ota pausseja jos suinkin saat, vaikka tunti pari jossain - yksin kahvilla tms ?? Ja katso tän viestin ihan eka lause - näin se on ;)
Näin ammattilaisena sanoisin, että olet toiminut ihan oikein ja on hyvä joskus mennäkin sinne vessaan yksin, ettei tekisi/sanoisi jotain mitä saa sitten myöhemmin katua.
Mulla poika vasta 1.v 5kk ja KOKO elämänsä on " uhmaillut" , kaikki päivät ovat yhtä huutoa ja tahtomista ja tein niin tai näin, niin huutoon päättyy joka juttu. Ärsyttävää, mutta minkäs teet. Oma rakas muru silti!! Ihan kauhulla ajattelen sitä, kun joku " oikea" uhmaikä alkaa, vieläkö on pahempaa luvassa?
Tsemiä!!
..meillä 1,5v tyttö ja nyt jo jonkin aikaa alkanut saada raivareita kun ei jotain saa tai kieltää.Muutaman kerran koettanut läpsäistä,kynsiä tai purra ko. tialnteissa.Mistä ihmeestä (selkäytimestä?!?) ko. tavatkin oikein tulevat, kun ei ole aiemmin keltään nähnyt! Olen heti koettanut puuttua, että " EI, äitille tulee pipi" . Onkohan tuo jo alkavaa uhmaa vai mitä?! ...että hullummaksiko tämä vaan muuttuu koko ajan??
..toisaalta veljeni vaimo, jolla neljä lasta, sanoi ettei heillä ole " uhmaikää kahden vanhoina ollut" ....
Eli tietyt asiat hoidetaan joka päivä tietyssä järjestyksessä, ja piste.
Pari päivää menee kiukutellessa, mutta pian huomaa että se ei kannata.
Jossain muussa asiassa sit annetaan valita... ja sellastakin, että annetaan tehdä ja opetella " isojen" juttuja vaikka ne ei aina onnistuisikaan. Mm. vie lautaset itse pois tiskipöydälle, roskat roskiin, kerätään lelut, viedään omat vaatteet kaappiin (tai sinne päin), autetaan kotitöissä, ja katetaan pöytää..
valitaan vaatteita... puetaan niitä itse..
Ja juu, jos vitkastellaan, niin ei varotella tyhjän päiten, vaan aina selkeä johdonmukaisuus, millon mennään eikä meinata.
Ja omaa aikaa heti rutkasti vanhemmille, jos alkaa väsyttää niin että kaikki on aina huutoa! :) Se helpottaa jaksamaan, ja sitä sietää paremmin. Lapset on suoraan mittari, että ne kiukuttelee sitä enempi, mitä väsyneempi äiti ja isi on...
t. 1v10kk ja 3v8kk uhmaikäiset meillä