Millä eri tavoilla elämä voi muuttua paremmaksi lapsen/lasten myötä?

Perhe sinänsä voi olla usein myös kiva, voi kokea asioita yhdessä.

ja oppii rakastamaan ja olemaan epäitsekäs



Saa uusia kavereita naapurustosta



Pääsee mukaan sukupolvien ketjuun eikä ole enää yksittäinen itsensä



Saa taas leikkiä :)

Vierailija:

ja oppii rakastamaan ja olemaan epäitsekäs

Saa uusia kavereita naapurustosta

Pääsee mukaan sukupolvien ketjuun eikä ole enää yksittäinen itsensä

Saa taas leikkiä :)

Elämä saa tarkoituksen, siis itsele saa arkoituksen elää " hyvää elämää" , esim. itse olin aika lailla vialla suutnaa ennen esikoista, käytin huumeitä vähän jne. KOska ei ollut varsinaisesti syytä olla käyttämättäkään. Samoin sain omaan elämääni ryhdin ja rutiinit, joiden avuilla paranin syömishäiriöstänikin.

Mutta lasta ei saa ikinä tehdä omaksi pelastuksekseen, se on vähän liikaa vaadittu. Monilla kuitenkin esim. yllätysraskaus on saanut elämän raiteilleen, tiedän itseni lisäksi pari kaverianikin, joille on näin käynyt.

Sitä ei mitenkään voi tajuta ennen lapsen syntymää, että miten sitä lastaan oikein voikaan rakastaa. Eikä se rakkaus mulla heti tullut, kuukausia siihen meni, mutta voi että miten rakastankaan!

Korjaan kaikki väärät sanat tähän: Itselle, tarkoituksen, vailla suuntaa.





Elämä saa tarkoituksen, siis itsele saa arkoituksen elää " hyvää elämää" , esim. itse olin aika lailla vialla suutnaa ennen esikoista, käytin huumeitä vähän jne. KOska ei ollut varsinaisesti syytä olla käyttämättäkään. Samoin sain omaan elämääni ryhdin ja rutiinit, joiden avuilla paranin syömishäiriöstänikin.



Mutta lasta ei saa ikinä tehdä omaksi pelastuksekseen, se on vähän liikaa vaadittu. Monilla kuitenkin esim. yllätysraskaus on saanut elämän raiteilleen, tiedän itseni lisäksi pari kaverianikin, joille on näin käynyt.

[/quote]

Luin tekstin enkä edes huomannut niitä. Ja jos olisin huomannut, asiayhteydestä tajuaa 99% tapauksista. Osassa tajuaa virheeksi myös silloin kun kirjoittaja on kirjoittanut vahingossa päinvastaista kuin tarkoittaa, on esim. joku sana jäänyt pois välistä.



Jos nyt ihan tosi pahasti kirjoittaa niin että on väärikäsityksen vaara, voi korjata. Muuten ei tarvi.

sisältöä elämään sekä rakkautta. En allekirjoita tuota että oppii ymmärtämään ihmisiä tai oppii vähemmän itsekkääksi. Lähipiirissä lähes poikkeuksetta on tapahtunut päinvastoin. Lapsettomat nähkööt vaivaa ja poukkoilkoot edestakaisin heidän vuokseen ja järjestelkööt aikataulunsa uusiksi.

mutta en kaipaa tippaakaan lapsetonta elämääni - olemme mieheni kanssa hitsautuneet yhteen, ja lapsi on jatkuva ilonaihe

(yksi pikkujuttu: anopin kanssa menee tuhat kertaa paremmin, kun meillä on molemmille tärkeä mielenkiinnon kohde)

oli niitä lapsia tai ei.



Muistettakoon kuitenkin että lapset on vanhempien elämässä vain osan elämää ja sittenhän ne lentää jo pesästä.

Ja jo ennen sitä hetkeä elämä muuttuu jokseenkin kun lapsi ei enää tarvitse jokahetkistä hoitoa kuten pieni vauva.



Muuttuuko ihminen sitten vähemmän itsekkääksi kun lapset muuttaa kotoa? Tai elämä huonommaksi?



Kyllä kai elämän perusta, arvot ja onnellisuus lähtee ihan itsestään ja omasta sydämestä. Lapsienkin saaminen lähtee itsekkäästä tarpeesta saada rakastaa ja toteuttaa omaa hoivaviettiään.



Oman lapsen hoitaminen ei minusta ole läheskään niin epäitsekäs teko kuin tuntemattoman auttaminen.

Ja kuinka moni vanhempi auttaa tuntemattomia? Ystäviään? Isovanhempiaan? Kyllä se oma perhee tuntuu jyräävän yli monen muun ihmissuhteen.

meitä lapsi on lähetänyt ihan kauheasti. Vaikka raskasta ja avaikeaa on ollut, niin yhteinen rakkauden kohde on sopinut meille. Olemme kovin kilpailuhenkisiä (entisiä kilpaurheilijoita) molemmat, joten ennen ongelmia koitui lähinnä siitä, että ei pystytty ymmärtämään toisen rakkautta omia sisaruksiaan, lemmikkiään ym kohtaan. Nyt meillä on yhteinen rakkauden kohde josta ei voida/eikä haluta kilpailla, sillä molemmat rakastaa sitä niin äärettömästi. Olisi vaikea kuvitella kasvattavansa tuota lasta jonkun muun kun sen oman isän kanssa :)