Istukka ei irronnutkaan normaalisti. Kohtalotovereita? Kokemuksia?

Ekassa synnytyksessä istukan irtoamista jouduttiin jonkin verran mahasta painamalla auttamaan, mutta suht helposti lähti. Tokassa synnytyksessä istukka oli tosi tiukassa. Imetys ei tuntunut auttavan eikä Cytotec. Verta ei kuitenkaan kauheasti tullut, joten odoteltiin. Otettiin jo verikokeet ja puhuttiin leikkaussaliin lähdöstä, mutta loppujen lopuksi kätilö sai istukan irti.



Luulenpa, että ihan sattumaa oli eikä vaikuta mahdolliseen seuraavaan raskauteen.

Hei!

Olen tästä aiheesta jo aiemminkin tänne kirjoittanut, mutta ajattelin vielä vastata sullekin.



Mulla eka synnytys 04/05 joka oli kaikin puolin pitkä ja vaikea (avotarjonta yms.). Lopuksi istukka ei meinannut irrota ja kätilä kiskoi ja paineli sai sen noin vartissa ulos. Verta tuli mittausten mukaan 600 ml, mut ehkä todellisuudessa vähän enemmän. Istukka oli 500 g ja sanottiin, että se on kokonainen. Kuitenkin 5 vrk kuluttua synnytyksestä aloin vuotamaan todella reippaasti (imetyksen jälkeen, toinen yö kotona) ja lähdin yöllä sairaalaan. Synnytysvastaanoton kätilö tutki ja meinas laittaa kotiin, mut sanoin, että en uskalla mennä, kun heikko olo. Sitten hän sanoi, että istu odottamaan odotushuoneeseen, jossa hetken päästä minulle tuli tosi heikko olo ja pyysin päästä makuuasentoon. Jouduin odottamaan yksin tutkimuslavetilla useamman tunnin verta vuotavana, kun kätilö odotti labraa, joka ei sit tullutkaan kuin soittamalla, kun koneet oli kaatuneet. Luvattiin, että aamulla lääkäri katsoo, miksi vuodan. Vähän ripeämmäksi homma kävi, kun hb oli 74 ekassa mittauksessa. Lääkäri sit totesi, että kohdussa on istukkaa tai jotakin ja laittoi cytotecin (ilmeisesti) vuotoa rauhoittamaan. Lähdin osastolle odottamaan ja ylilääkäri myöhemmin tutki ja totesi, että täytyy tehdä kaavinta (noin 3 cm pala istukkaa kohdussa). Samalla tilatttiin 2 pussia punasoluja, jotka sain tosin vasta muutamaa tuntia myöhemmin. Iltapäivällä sitten tuli tilaa leikkaussaliin ja lähdin kaavintaan. Tämä oli varsin pelottava kokemus, kun oli huono olo verenvuodon vuoksi ja vauva jäi miehen kanssa kotiin - tulivat tosin sairaalaan sitten aamupäivästä, mut en voinut itse muuta kuin imettää, kun en saanut pystyyn nousta.



Alkaessani sitten toista odottamaan, lääkäri ehdotti neuvolassa pelkopolia, jonne sitten laittoi lähetteen ja siellä käytiin edellinen synnytys ja sen jälkeiset jutut läpi. Sanoivat, että istukan jumiin jääminen voi toistua, mut ei välttämättä. Toinen pelkoni oli avotarjonta. Toinen synnytys (02/07) meni sitten hyvin siihen saakka kunnes istukkaa alettiin irrotella. Kätilö yritti painelemalla ja sai puolessa tunnissa isohkon palan ulos, mutta se oli repaleinen. Verenvuotoa oli 1,9 L ja olo heikko. Lääkäri tuli paikalle ja ultrattiin ja todettiin, että täytyy tehdä käsinirrotus. Siihen en enää aio suostua, jos meille kolmas lapsi vielä joskus suodaan. Se oli synnytyksen jälkeen sellainen kidutus, että luulin kuolevani siihen. Ja edelleen lopuksi ultrassa näkyi, että pala on vielä kohdussa, joten aamulle varattiin kaavinta-aika (vauva syntyi 1 maissa yöllä). Aamulla 8 maissa oli kaavinta ja sen jälkeen hb 66 ja sain taas 2 pussia punasoluja.



Kätilö sanoi arvelleensa, että voisi tulla ongelmia istukan kanssa, kun on ennenkin ollut. Oli todella kokenut kätilö ja sanoi, että usein saattavat uusiutua nämä jutut. Olen varma, että jos kolmannen lapsen joskus saamme, aion käydä jälleen pelkopolilla asiasta juttelemassa ja sanon, että käsinirrotusta ei mulle enää saa tehdä, jos vain asiat voi muuten selvittää (esim. suoraan kaavintaan). Melko varma olen, että tämä istukkaongelma tulee toistumaan, jos vielä raskaaksi tulen.



Tässä pitkä tarina synnytyksistäni, jotka eivät ole menneet ihan normaalin kaavan mukaan, mutta joista on selvitty kohtalaisesti. Olisi kiva vielä lukea muidenkin kokemuksia, kun tämä on niin kiinnostava aihe, kun siitä on omakohtaista kokemusta.



Terkuin, Penni

Kokonaiskestolta alle 4h, jonka jälkeen istukka ei sitten itsestään irronnut. Yrittivät ensin jonkin aikaa oksitosiinilla ja vatsanpainelulla, mutta kun ei irronnut, niin minut vietiin samantien leikkuriin, jossa istukka irrotettiin käsin nukutuksessa. Mitään jälkivuotoja tms. tämän takia ei tullut, ja kaikki meni mielestäni tosi hyvin. Tämä tapahtui Porvoon sairaalassa.

Kuulemma, kokeneiden kätilöiden ja synnytysosaston ylilääkärin mukaan, jos synnytys on pitkittynyt tai todella nopea, kohtu ei enää jaksa ponnistaa istukkaa itse ulos, ja se joudutaan irrottamaan. Ei vaikuta uuteen raskauteen millään tavalla, eikä myöhempiin synnytyksiin. Kuulemma yhdellä äidillä jouduttu 5 synnytyksen jälkeen tekemään käsinirrotus, mutta ainakin Porvoossa huolehtivat ettei istukanpaloja todellakaan kohtuun jäänyt.



Itse olen varautunut siihen, että jos kolmannen synnytys on nopea, ei istukkakaan itse irtoa, mutta irrottavat sen sitten nukutuksessa kuten edelliselläkin kerralla, ja samalla ommellaan sitten repeämät jos niitä tulee.



Voisiko tuon istukan osalta pyytää sitten etukäteen synnytystä suunniteltaessa, että leikkurissa sen irrottaisivat käsin jos ei muuten irtoa?

Paineltiin ja vedettiin ja verta vaan tuli. Lopulta irrotettiin käsin nukutuksessa ja loppusaldo oli 5litraa vuotoa. Kohtua jouduttiin ompelemaan, polttamaan,kaapimaan, tamponoimaan pirtulla yms. Raskaaksi tulo oli vaikeaa jo esikoisestakin ja tästä toisesta jouduttiin käydä hoidoissa ja lapsettomuuslääkäri oli sitä mieltä että kohdun limakalvo on onneton ja on ottanut tuosta toimenpiteestä ilmeisesti siipeensä pahoin. Toivotaan että tällä kertaa irtoaa normaalisti sillä olin aika heikossa hapessa synnytyksen ja toimenpiteen jälkeen.

Esikoisen kohdalla ei syntymän jälkeen tullut supistuksen supistusta oksitosiini tipasta huolimatta. Kätilö painoi vatsaa, laittoi aku-neulaa, vauva rinnalle. Mikään ei auttanut. Joka kerta, kun vatsasta painettiin tunsin, kun verta valui. Varsin pian mut kiidätettiin leikkaussaliin käsinirrotusta varten. Olin juonut ponnistusvaiheesssa niin paljon etteivät uskaltaneet nukuttaa vaan laittoivat spinaalipuudutuksen. Sen laiton yhtyedessä tuli supistus ja istukka irtosi. Gynekologi teki vielä varmuudeksi kaavinnan. Vuotoa oli litran verran, mutta mitään jälkiongelmia ei ollut.



Toinen raskaus alkoi varsin helposti. Ekaa yritettiin 9kk ja toista " vain" 4kk, joten raskautumiseen se ei ainakaan vaikuttanut. Toista synnytystä odotan nyt mielenkiinnolla. Laskettu aika on reilun viikon päästä. Miten mahtaa käydä, en tiedä. Mutta henkisesti olen varautunut uuteen istukkaongelmaan.

Synnytys kesti kokonaisuudessaan 6h 15min. eli oli aika nopea esikoisen synnytykseksi. Istukkaa yritettiin irrottaa napanuorasta vetämällä ja vatsaa painelemalla+tipalla n. 45 min. kunnes napanuora katkesi ja istukka jäi kohtuun. Siitä siirryttiin leikkaussaliin ja tehtiin istukan käsinirrotus+kohdun kaavinta nukutuksessa. Siitä ei traumoja jäänyt. Inhottavampaa oli herätä aamulla heräämöstä muistamatta edes minkä näköisen lapsen oli saanut.. Ja se, että verta oli mennyt niin paljon ettei pystynyt nousemaan jaloilleen. Sain kaksi pussia punasoluja, mutta hb oli siltikin vain 72 sen jälkeen. No siitä kuitenkin toivuttiin ja uutta synnytystä odotellaan...



Raskaaksi tulin 3kk:n " yrityksen" jälkeen. Synnytyksessä olen varautunut siihen, että jotain komplikaatioita tapahtuu.. Ensimmäinenkään ei mennyt ollenkaan säännöllisesti, niin jotenkin ei jaksa uskoa, että toinenkaan onnistuisi. Esikoinen on nyt 1v 5kk ja toisen laskettuun aikaan on vielä 6 viikkoa.

Minun kohdallani istukan kohtuunjääminen johtui todennäköisesti käynnistyksestä ja siitä että synnytys oli keinotekoinen..

Esikoisen synnytyksessä (10/04) ei istukka irronnut useamman kätilön lukuisista yrityksistä huolimatta. Aika rajusti jouduttiin lopulta repimään ja runnomaan, mutta kun ei niin ei. Leikkaussaliin mentiin ja siellä sain lisää epiduraalia. En muista, paljonko menetin verta, mutta oikein mainiosti toivuin ja olin jo pian tolpillani. Seuraavana ja vielä sitä seuraavana päivänäkin oli kyllä aika jyrän alle jäänyt olo, mutta muita ongelmia en havainnut.



En kokenut tuota mitenkään traumaattisena juttuna, olinpa vain iloinen, että olin osaavissa käsissä.



Synnytys tapahtui rv:lla 42 ja kesti 26 tuntia. Uusi raskaus alkoi 05/07 ekasta yrityskierrosta. (Takana myös yksi km:n jälkeinen kaavinta 09/03.)



Lumileopardi rv 16+3

Enismmäisessä synnytyksessä istukka irrotettiin käsin nukutuksessa, vuodin aika rajusti salissa ja vietiin kiireellä leikkuriin, verta meni n. 2500g. Toivuin kyllä ihan hyvin, neljä pussia sain kyllä verta vahvikkeeksi. Ylös ei annettu nousta kun vuorokausi synnytyksestä, siihen saakka olin tipassa. Muistan vieläkin kun katsoin peiliin vessassa, aivan järkyttävä näky, yleensä olen hyvinkin punaposkinen ja yhtäkkiä ihan vitivalkoinen=)

Traumoja ei jäänyt vaikka olihan se tylsää olla monta tuntia leikkurissa ja vauvaa kova ikävä, esikoinen kun vielä niin olisi toissaan halunnut tutkia mitä sieltä masusta oikeasti tuli;D



Toinen raskaus alkoi esikoisen ollessa vuoden vanha, kolmanteen kiertoon imetyksen loputtua.

Lääkäri sanoi riskiksi pahasen 10%, että istukka jumii uudelleen. Ite olin varma, ettei se itekseen irtoa eikä sitten irronnutkaan..

En vuotanut salissa mitenkään kovasti joten kaikki mahdolliset temput tehtiin istukan irtoamiseksi mutta reilun tunnin uurastuksen jälkeen luovutettiin ja leikkuriin. Verta meni n. 2900g eli aikas paljon taas.

Pussi verta ja sinä kevättalvena hyvinkin kuuluisaa Hemohessiä ja olin jalkeilla pari tuntia leikkurista tulon jälkeen.

Esikon synnytys kesti vesien menosta 10h45min(supparit alkoi muutama tunti vesien menosta) ja tokan 4h18min, oli käynnistetty se.



Kolmosta aloin odottaa joitakin vuosia myöhemmin, raskaus alkoi toiseen yrityskiertoon.

Enpä hirveitä jaksanut odottaa istukan suhteen ja sitkeähän se oli sekin mutta synnytyksessä mukana oli vanha riski kätilö joka kolmenvartin uurastuksen päätteeksi istukan irti riuhtaisi. Se sattui sitten ihan hel.....tisti, oli oikeasti kamalinta koko synnytyksessä, oksensin kivusta(=. 1600g meni verta. Toisaalta, kerran se vain kirpaisi eikä tarvinut mennä leikkuriin vaan sain olla vauvan kanssa, se oli jotain tosi ihanaa!

Syödä en saanut kun vasta aamulla(poika syntyi 1.53), oltiin hiukan varuullaan jos kohtu alkaa vuotaa mutta ok meni. Kohtu ultrattiin pyynnöstäni mutta tyhjältä näytti. Mutta istukan paloja tuli pikkuhiljaa ulos, jälkitarkastuksessakin terkka niitä kohdunsuulta pitkillä pinseteillä onki=)

Kolmosen synnytys kesti 6h45min.



Tämä masussa vielä kellivä pikkuinen lähti alulle vähän varkain kun kuopus oli 1v3kk.

Minulla ei ole vaikuttanut raskaaksi tuloon tuo istukan jumiminen ja sitä seuranneet " kohdun ronkkimiset" .

Enkä kuten huomata saattaa, ole saanut yhdestäkään sellaisia traumoja että lapsiluku olisi sen vuoksi tullut täyteen.



Ainoa asia mitä moitin on se inhottava ja ihan kamalan kipeää käyvä kohdun painelu synnytyksen jälkeen vielä useiden tuntien ajan....

Tosin saattaa olla käytäntö normaalin synnytyksenkin jälkeen, en tiedä kun en ole sellaista vielä kokenut;D



Kolmosta odottaessa lääkäri sanoi tämän istukan kiinnijäämiseen muutamiakin mahdollisia syitä, joita siis pidetään mahdollisina syylliisinä, varmaa ei kai tiedä kukaan.

Eli ohut limakalvo johon istukka tarttuu sitkeästi kiinni, sitten tietysti arpinen kohtu, minulle on sanottu,lääkärit, että jos samaan arpiseen kohtaan kiinnittyy, tarttuu erityisen lujasti.

Laiska kohtu on sitten myös kuulemma yksi mikä tuota aiheuttaa, eli kohtu ei jaksa enää vauvan synnyttyä supistella tarpeeksi.

Etenkin Lahja-Unelman kirjoitus antoi lohtua, kun sinulla on kaikesta huolimatta, Lahja-Unelma, ns. suurperhe, vaikka istukka on tuottanutkin hankaluuksia jokaisen raskauden jälkeen.



Lisääkin olisi mukava lukea, jos vain teitä löytyy, jotka olette tämän kokeneet =o)! Kiitos kaikille jo kirjoittaneille vertaistuesta =o).

Kirjoitin jo tuohon vähän aiemmin. Nyt on sitten toisesta synnytyksestä aikaa reilu vuorokausi. Kaikki meni tosi hyvin. Tällä kertaa kohtu supisteli pontevasti ja kipeästi synnytyksen alusta alkaen. Istukka syntyi neljän minuutin päästä vauvasta ja vuotoa ei ollut juuri lainkaan. Eli meillä sekä raskauden alku että synnytys meni ongelmitta.



T. Jokirapu ja Otso-poika 1vrk

Ja SUURONNITTELUT pikkuisesta pojasta - nautinnollista vauva-aikaa =o)!