Oletteko huomanneet kuinka katkeria

keski-ikäiset ja sen iän ylittäneet naiset ovat? Kadehditaan nuorempia ja maristaan joka asiasta ja vittuillaan nuoremmille naisille kun itse sattuu olemaan rupsahtanut ja selluliitit pursuaa joka välistä...

mun mielestä on taas toisinpäin. Yli keski-ikäiset (35+) ovat yleensä tosi tyytyväisiä elämäänsä, elämä asettunut uomiinsa. Näin ainakin omassa tuttavapiirissäni. Ei ole enää sitä nuoruuden epävarmuutta asioista, lapset on yleensä tehty, asunto ostettu, opiskelut ohi, työpaikka olemassa... Ja olihan se tutkimuskin että yli nelikymppiset naiset ovat kaikista onnellisimpia.

Eli naisella on se unelmat todeksi -vaihe tuossa pari-kolmekymppisenä, eli aikaisemmin kuin miehellä. Mies taas saattaa kokea sen naisen unelmavaiheen perheen perustamisineen jne. hankalaksi ajaksi.

Ei vaiskaan, tätä on tutkittukin. Keski-ikä on naiselle hankala ikä, koska unelmat on tavallaan saavutettu ja ollaan vähän sellaisessa now what -olotilassa. Tässäkö tää oli? Naisella on usein haaveena oma koti ja perhe ja sitä unelmaa kohti mennessä on semmoinen tekemisen meininki. Sitten taas miehillä on usein haaveena omaisuuden kerryttäminen, hienot autot ja värkit jne., ja heillä on sitten mahdollisuus haaveiden toteuttamiseen juuri keski-iässä.

Meillä on töissä yksi vähän yli nelikymppinen nainen, joka on ihan kamala valittaja ja haukkuja. Erityisen hirveäksi hän on ryhtynyt sen jälkeen, kun on saanut työkaverikseen monta nuorempaan naista.

Itse tunnen vaan yllättävän tasapainoisia keski-ikäisiä naisia, jotka ovat ikänsä myötä saaneet ihailtavaa itsetuntemusta ja itsetuntoa; tietävät, mitä elämältään haluavat, ja uskaltavat elää niinkuin itse tahtovat.

mutta mullahan tuota selluliittia löytyykin jo nyt nuorena ;) siinä varmaan syy. Mä vähän kadehdin niitä keski-ikäisiä, joilla on lapset jo isompia ja elämä uomissaan...

heidän mielestään lapset eivät saisi päästää pihahdustakaan esim.bussissa.

sieltä tulee heti vihainen katse jos lapsi erehtyy jotain sanomaan.

tai sitten hyvä esimerkki oli eilisen hesarissa missä joku kyseinen katkera vanhapiika ilmoitti että vaunut tukkivat bussit ja matka hidastuu vaunulaisten takia!ehdotti että vaunujen kanssa kulkeville myös matka maksulliseksi.

mielestäni naurettavaa ja säälittävää.

ei tullut ajatelleeksi että siitä se matka vasta hidastuu jos ensin parkkeeraat vaunut bussiin ja sitten lähdet lippua ostamaan.saatika että tämä ei todellakaan olisi turvallista.

ja entäs sitten vanhukset ja pyörätuolilaiset ym.eikö hekään saisi käyttää bussia ettei vaan toisten matka hidastu:)

Itse tunnen vaan yllättävän tasapainoisia keski-ikäisiä naisia, jotka ovat ikänsä myötä saaneet ihailtavaa itsetuntemusta ja itsetuntoa; tietävät, mitä elämältään haluavat, ja uskaltavat elää niinkuin itse tahtovat.

Nimenomaan tuo puuttuu monilta nuorilta naisilta ettei uskalleta olla oma itsensä vaan peilataan itseä muihin. Ja omataan huono itsetunto, joka toivon mukaan vahvistuu iän myötä.

voin jo luokitella itseni, ikää 38v.



Sen sijaan huvittuneena suhtaudun nuorempiin naisiin joille esim. ulkonäkö, vaatteet jne. tuntuu olevan elämää suurempi asia, ja se mitä muut ajattelevat. Ja jos sattuu esim. kaksi kiloa tulemaan painoa lisää niin se on KAUHEAA.

Kait se kertoo jotain huonosta itsetunnosta ja sisäisestä epävarmuudesta.

Saattaahan olla että nuoret naiset työkaverina on vaan sattuneet yhteen vaikean ajan kanssa tuon ihmisen elämässä. Meillä työkaveri ryhtyi hankalaksi ja todella negatiiviseksi ja kävi myöhemmin ilmi että taustalla oli surullinen perhetragedia, josta hän ei kertonut kenellekään. Eipä mekään häntä osattu tukea, päin vastoin oikein mässäiltiin sillä miten tympeä ihminen hän on. Varmasti olisi suhtautuminen ollut erilainen jos olis tiedetty.

Mutta mä en varmaan edes huomaa moista kun kaikki mun aika menee marinaan ja vittuiluun ja joka välistä tursuilevien selluliittieni tarkkailuun. t. nainen 41 v.

up

Ja olihan se tutkimuskin että yli nelikymppiset naiset ovat kaikista onnellisimpia.

Se meni nimittäin niin, että 42-vuotiaana nainen on onnettomimmillaan. En nyt millään löydä sitä linkkiä, mutta muistan niin sattuvasti kun ko. uutinen julkaistiin. Se oli juuri naiskollegani 42-vuotissyntymäpäivänä. Hän osa ottaa sen uutisen onnitteluna muiden joukossa eli ihan huumorilla.

Tajusin juuri että minäkin taidan olla keski-ikäinen (35v). Olen ajatellut, että 50-vuotiaat ovat keski-ikäisiä, mutta minä taidankin olla juuri astunut keski-ikäisen saappaisiin. Itse en ole ainakaan koskaan huonolla tuulella ja nuorempien kanssa on oikein mukava tehdä töitä.

En minäkään tunne montaakaan marisevaa ja valittavaa keski-ikäistä ja ne,jotka tunnen ovat kyllä olleet samanlaisia marisijoita jo 17-vuotiaina eli tuskin se keski-ikä silloin vielä on heille tullut.



Omat lapseni ovat jo vauvan tekoiässä ja siksi täällä palstailen, etten ole ihan out-mummo tämän päivän vauvojen maailmasta. Töissä kun kuuntelen nuorempien lastenhoito-ongelmia ja päiväkotikauhukertomuksia, en voi kuin sääliä nykyisiä pienten äitejä.