Pitkä poissaolo lapsen luota - miten valmistaa itseä ja lasta
Lapsi on nyt 1 v 7 kk ja olen lähdössä pitkälle työmatkalle (2-3 viikkoa). Onko teistä kellään kokemusta pitkästä poissaolosta näin pienen lapsen luota? Miten voisin valmistaa lasta, isää ja itseäni? Mitä on odotettavissa? Kivaahan tämä ei ole kenellekään ja sydän kurkussa tätä ajattelen:_| .
Lapsi on kyllä ollut viimeisen vuoden isänsä kanssa kotona, joten tulevat hyvin toimeen keskenään ja siinä mielessä arki kotona ei kauheasti muutu.
Kommentit (2)
Meillä mies on käynyt vähän väliä noin viikon reissussa ja minä olen sitten auttanut lasta kestämään eroa. Meillä minä hoidan lasta kotona. Mies on aina lähtenyt ainakin näennäisesti rauhallisin mielin ja lasta halaten ja sitten iloisesti ja luottavaisesti heipaten. Olen mm. kysellyt mieheltä, mitä hän tekee mikäkin päivä (ja keksinyt itse loput) ja piirtänyt lapsen kanssa "kalenterin" isin poissaolopäivistä. Siitä voidaan sitten katsella, mitä isi tekee minäkin päivänä ja että lopussa on se päivä, kun isi tulee kotiin. Jos huomaan lapsen ikäväivän, niin otan puheeksi, että siellä se isikin nyt menee syömään ja mitähän se isi syö jne. Kuvien katseleminen toimii jo aika pienelle, esim. tässä olet isin sylissä, kun mentiin xx. Alle vuoden ikäiselle oli ero oli vaikeampaa, mutta kun alkoi ymmärtää puhetta, niin pystyi selvästi paremmin käsittelemään erossaoloa vanhemmasta ja pintaan nousevia tunteita. Niille ikävän, surun tai kiukun tunteille pitää vaan olla valmis antamaan aikaa ja tilaa. Meillä ikävä näkyi itkuna nukkumaanmenotilanteessa, mutta lapsi ei esim. kiukutellut isälle, kun tämä palasi kotiin. Kai se on aika yksilöllistä. Ai niin, kännykkään äänitimme mieheltä "puheluita", mm. "hyvänyöntoivotuksen" ja "isi rakastaa jne", joita sitten aina välillä kuuntelimme, usein alkuillasta, kun ikävä näkyi jo , mutta nukkumaanmeno ei vielä ollut käsillä. Ihanteellista voisi olla, jos pystyisit vaikka soittamaan joka päivä tiettyyn aikaan ja sanomaan jotain rakastavaa. Alle 2-vuotiaalle yritin aina ylläpitää mahdollisimman tutun rutiinin sille viikolle, mutta nyt 2-vuotiaamme kanssa viikko ei ole enää niin pitkä aika, kun osaa jo puuhua ja muistaa useita kuukausia taaksepäin. Lohdutukseksi sanoisin, että yksi turvallinen aikuinen kyllä riittää ja lapsihan on jäämässä tutun isänsä kanssa, joten turvallisuuden kokeminen tuskin on uhattuna.
Isää tukisin valamalla häneen uskoa siitä, että hän osaa ja jaksaa kyllä. Onko teillä joku läheinen joka voisi auttaa noiden viikkojen aikana kotitöissä tai hoitamalla lasta muutaman tunnin aina välillä? Tai voihan esim. ruoat laittaa vaikka pakkaseen valmiiksi, ettei arkirumban pyöritys sitten ala suotta väsyttää, jos lapsen kanssa menee kaikki aika. En ole itse kummempia keksinyt. Toisaalta en ole itse ollut vielä vuorokautta pidempään poissa, joten asiantuntija en tässä asiassa ole ;)
itsellä tossa muutama kk. sitten oli viikon ero 1.5kk ikäisestä. eipä siinä oikeen voi valmistaa lasta, koska ei ajantaju ole vielä niin kehittynyt. meillä meni hyvin, "juteltiin" puhelimessa joka päivä ja mummi ja ukki pitivät hyvää huolta (tuttu paikka jo ennestään) ja kun palasimme kotiin, oli pari päivää "loukkaantuneen" oloinen, mutta siitä se arki taas pyörähti käyntiin!