Naapuri sai kehitysvammaisen vauvan
Mitä mä voin sanoa?
Onneksi olkoon?
Osanottoni?
Itse inhoan vammaisia.
Kommentit (41)
Kuinka kukaan voi sanoa, että inhoaa vammaisia? He ovat ihmisiä siinä kuin me muutkin, mutta enemmän avun tarpeessa. Emmehän me inhoa vanhuksia tai pieniä lapsiakaan.
Sen verran kuitenkin, että itse koin pitkään sääliä vammaisen lapsen vanhempia kohtaan, kunnes hyvä ystäväni sai vammaisen lapsen. Hän suhtautuu asiaan niin luontevasti, eikä ole asiaa juuri ensishokin (kesti noin kaksi tuntia) jälkeen surrut. Ottaa asian lapsen erityispiirteenä vain. Hänen miehensä oli todennut lääkärille vastaanotolla, jossa lääkäri kertoi sairaudesta, että " No, eipä meidän Jussi tuosta tiedosta muutu mihinkään" .
Tuskinpa naapurikaan kovin innoissaan on :(
Ihan siitä syystä että, mun mielestä ei oo mitään järkeä onnitella vammaisen lapsen saanutta.
Oma vauva se on silti, oli terve tai vammainen. joten parempi kun olet hiljaa kun ilmaiset inhosi.
En mäkään kauheasti vammaisista tykkää, mutta enpä myöskään huutele sitä missään. Tosin mun inhoni johtuu ihan vaan siitä, että inhoan itseäni niiden seurassa. Kun tuntuu koko ajan siltä, että muut kyttää että osaanko olla luontevasti. Sitten yritän aina olla ylikiltti ja kohtelias enkä mä oikeasti halua olla niin epäaito ihminen mitä esitän. Argh.
En kunnioita vammaisia, vammaisissa on vikaa. Vammaiset eivät ole NORMAALEJA. Ymmärrätkö?
Onnittele tuoreita vanhempia suloisesta vauvasta.
mut miks vammaiset eivät ole normaaleja? Kaikki ovat ihmisiä ja niin kullanarvoisia. Sanotaan, että erilaisuus on rikkautta:o)
Vierailija:
Onnittele tuoreita vanhempia suloisesta vauvasta.
Mulla on mm. näkövamma (silmälasit), proteeseja (suussa, taparturman johdosta, lääkitystä vaativa sairaus (migreeni).
Mihinkäs ajattelit vetää sen rajan, vai inhoatko minuakin? Vai olenko minä vaan vähän vammainen ja siten ok?
Ei vammaisuus tarkoita et olis jotenkin epämuodostuneen ja ruman näköinen. tiedätkö edes millä tavalla vammainen vauva on?
Naapurisi sai ehkä vammaisen lapsen, mutta ei sinullakaan ap, tunnevammaisella, varmaan helppoa ole..
Vierailija:
Mulla on mm. näkövamma (silmälasit), proteeseja (suussa, taparturman johdosta, lääkitystä vaativa sairaus (migreeni).Mihinkäs ajattelit vetää sen rajan, vai inhoatko minuakin? Vai olenko minä vaan vähän vammainen ja siten ok?
Ei sulle voi toivoa kuin hyvää, jos on noin ruma naamasta.
Ja ihan turha ruveta kenenkään mussuttamaan mistään sisäisestä kauneudesta, se on vaan rumien ihmisten keksimä juttu.
Miten voisin onnitella sellaisesta? Eihän kukaan voi haluta vammaista lasta!
Suurin osa pystyy elämään hyvän elämän ja saamaan työpaikan ja muuttamaan omaan kotiin(asuntolaan yms)
Kyse on kuitenkin suhteellisen pienistä vammasta (jos näin voi sanoa), joten ole oikeasti onnellinen naapuriesi puolesta, hekin varmasti ovat ensi järkytyksen ohi mentyä.
Tunnetteko oikeasti yhtään vammaista? Ette taida tuntea.
Minä tunnen. Jokainen on oma persoonansa. toiset ärsyttäviä toiset maailman ihanampia. aivan kuten meidän " normaalien" keskuudessa.
Lapseni kummitäti on kehitysvammainen, ei liikunnallista rajoitetta, mutta esim. henkinen kehitys 10v. tasolla. Lapsemme rakastavat häntä aivan valtavasti, koska hän on ihana ja huolehtiva nuori nainen (22 v.).
Kehitysvammainen on myös ihminen, todellakin erilainen, mutta ihminen. Tulet ap sen huomaamaan naapurisi lapsen kasvaessa. Naapurisi on vielä varmasti shokissa, koska kukaan ei tietenkään osaa etukäteen varautua kehitysvammaisen lapsen saamiseen liittyviin tunteisii. Älä anna ennakkoasenteidesi näkyä. Viet tuliaisiksi vaikka suloisen bodyn tai mitä nyt yleensä viet kun menet katsomaan normaalia vauvaa ja halaat äitiä. Ei kai aina tarvi huutaa mielipidettään isoon ääneen?
Kyllä naapurisi sitten purkaa tuntojaan sinulle, jos siis olette läheisiä.
Koita aikuistua ja nähdä myös vaikeissa asioissa edes jotain positiivista.
Jostain syvältä kumpuaa toi sun viha ja inho vammaisia kohtaan....ootko miettinyt, mistä voisi johtua? Eikö sua ole hyväksytty omana itsenäsi lapsena vai mitä?
Yleensäkin kaikki rasistit vaan pelkää- kun eivät tiedä. Kyllähän vammaiset ovat pelottavia, jos ei niihin ole koskaan tutustunut.
Nyt olisi ap:llä hyvä tilaisuus muuttaa käsityksiään.
että suurin vaikeus vammaisen lapsen vanhemmilla on ympäristön suhtautuminen vammaisuuteen, ei niinkään lapsen vamma.
Nyt tajuan miksi.
Vai onko vauva porvoossa?
onko mahdollista, että ap sanoo vain suoraan sen, mitä muut ajattelevat hiljaa mielessään. En tarkoita tässä mitään suloista ja iloista lievästi down-syndroomaista lasta, vaan PAHASTI kehitysvammaista, kummallisen näköistä, mölisemällä kommunikoivaa,pyörätuolissa kuolaavaa metrin mittaista aikuista. Se kammottaa minuakin, jopa inhottaa. Ja tietysti hävettää, että tuntuu siltä. Mutta siltä vain tuntuu.
Enkä tietenkään sanoisi tätä vammaisen lapsen saaneelle.