Lue keskustelun säännöt.
Puoli vuotta työttömänä... pää leviää kohta
20.10.2008 |
Alkaa olla ideat vähissä. Oman alan töitä ei ole lähimainkaan auki yhtään paikkaa, eikä ole ollutkaan sitten huhtikuun. Silloin vielä opiskelin onnellisesti täynnä toivoa. Minkään alan töiden saantia ei ainakaan helpota yhtään, että työttömiä on jo joka alalla, olen yh, asun keskellä korpea ja lähin päivähoitopaikkakin on 30 km päässä. mahdollisiin työpaikkoihin olisi matkaa lähes tuplaten sen.
Toisinsanoen vuorotyöt, osa-aikaiset tai keikkaluontoiset hommat on automaattisesti pois vaihtoehdoista joko taloudellisin syin( työssäkäynti ei yksinkertaisesti kannattaisi) tai päivähoidon takia. Mitäpä teen: muutanko lähemmäs kaikkea ja revin lapsen pois juuriltaan ja etemmäs rakkaista ihmisistä? Lähdenkö opiskelemaan taas lainalla, ja elämään taas minimitoimeentulolla useita vuosia ,ja takeita töistä ei ole senkään jälkeen? Tuntuu nyt, että tein niin tai näin , hyvää ei ole tiedossa.
Kommentit (5)
Oletko hakenut kotona tehtäviä töitä kuten puhelinmyyntiä?
On sekin parempi kuin ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se lapsi sen kestää paremmin, kuin tuon tän hetkisen häsäyksen..
Joko tuosta asumispaikasta, tai sitten huolit töitä kuin töitä, etkä katso niin tarkasti sitä, että pitää olla oman alan töitä. Minäkin oon maisteri, ja aivan iloisesti luon lantaa, kun sitä hommaa tässä riittää. Tosin meillä sikala on oma, joten siitä ihan eri tilanne. Mutta oli lehdessä juttu tohtorista, joka jakoi postia, kun tympääntyi toimistotyöhön ja tykkäsi, että tuollainen liikunnallinen työ oli kivaa.
tuo epäonninen kierre olisi saatava katkaistua pian. Jos vielä opiskelet yhden ammatin lisää, taloutesi menee tosi kuralle ja sieltä suosta ylös nouseminen ei tapahdu hetkessä.
Olisko sinun paikkakunnalla tarvetta jollekin yritykselle, jonka voisit perustaa? Voisit alkuun saada starttirahaa...
Voimia, koeta keksiä jokin ratkaisu, ymmärrän ettei ole helppo tilanne!
Ei se lapsi siitä rikki mene, tuosta menee.