Lue keskustelun säännöt.
Lasten yökyläily
12.10.2012 |
Minkä ikäisenä lapsenne on alkaneet yökyläilemään kavereiden luona? Itse en ymmärrä koko yökyläilyä, muistan että itseäni pelotti lapsena mennä vieraaseen paikkaan. Oma koti oli turvapaikka tuttuine kuvioineen. Omat lapsemme on ala-asteikäisiä eikä ole koskaan kyselleet yökyläilemään kenenkään luokse. Ja jos totta puhutaan, en tiedä päästäisinkö.. mitä tähän sanotte?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Olen lapsi ja mä alotin 7v jäin kaverini synttäreille yöksi hän on siis tyttö mä nukuin ylhäällä siis yläpuolella sängyssä ja se ala
Ja siis yläsängyn alla on sen pöytä ja tietokone
En tajunnu yläpuolella sängyssä vai tarkotitko
Että yläsängyssä 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapsi ja mä alotin 7v jäin kaverini synttäreille yöksi hän on siis tyttö mä nukuin ylhäällä siis yläpuolella sängyssä ja se ala
Ja siis yläsängyn alla on sen pöytä ja tietokone
En tajunnu yläpuolella sängyssä vai tarkotitko
Että yläsängyssä 😂
Meillä on ollut yksi naapurin lapsi kerran yökylässä. Omat ei ollenkaan. Omiani on kysytty mutta en päästä koska laajat allergiat ja lääkitykset jne.
En ole innostanut pyytämään kavereita yöksi mutta kyllä sekin onnistuisi jos olisi meidän lapsille tärkeää. Muuten kavereita saakin pyytää vapaasti meille.
Kolme lasta kaikki alakouluikäisiä.
25 jatkaa
Meidän lapset on kyllä olleet mummoloissa yön yli hoidossa 1-2 kertaa vuodessa tarvittaessa mutta koen sen eriasiana kuin kaveriyökylät.
Sääliksi käy lapset jotka on niin pelokkaita ulkomaailmaa kohtaan, etteivät edes alakoululaisina kykene viettämään yötä erossa vanhemmistaan. Teette oikeasti karhunpalveluksen lapsillenne, vaikka luulette muuta. Itsekästä vanhemmilta, ei voi muuta sanoa. Jos itseltäni olisi lapsena kielletty kaveriyökylät, olisin jäänyt paitsi paljosta. Hyviä muistoja pelkästään, välillä oli kaveri mökillä seurana viikonkin putkeen, itse olin kaveriperheen mukana reissussa viikon jne. Eikä vanhemmat sillä välin mystisesti kadonneet tai lakanneet rakastamasta, saati että olisin sitä epäillyt. Eikä ollut kännyköitä joilla soittaa tunnin välein! Leirikoulut oli myös hauskoja, oli jännää nukkua koulun jumppasalissa ja käydä aamuvarhain luontoretkellä, makuupusseissa juoda kaakaota ym. Ihanaa kun lama-aikanakin silloin tuollaista järjestettiin.
Asiaan. Oma lapsi 6v ja ei ole kaverilla vielä ollut yötä. Nyt suunnitellaan tälle kesälle yökyläilyä vuotta vanhemman kanssa, saa nähdä toteutuuko. Ollut paras kaveri 1,5-vuotiaasta ja leikkinyt ilman äitiä tämän kaverin kotona (ja kaveri meillä samoin) kolmevuotiaasta, että kaverin vanhemmat on tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jätetään pois isovanhempien luona yökyläilyt ( asuin siellä lähes), sukulaiskyläilyt (joskus viikonkin kerrallaan) ja kesäleirit, niin teini-iässä kesällä kaverin kanssa toistemme luona kotitalojemme avovinteillä. Eihän siitä nukkumisesta meinannut mitään tulla, kun juttua ja tirskumista riitti pitkälle aamuyöhön. Muistan muuten upeat elosalamat, joita katselimme vintin ikkunasta.
Minä en uskaltaisi kyllä päästää. Miten varmistatte sen, etteivät näiden kavereiden vanhemmat käy koskettamassa lapsianne intiimeistä paikoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta kun oli koulussa niin alkoi yökyläilyt. 6v. pyydettiin mutta en vielä silloin päästänyt. Nyt lapsi 12v. ja tänään hänen kaveri tulee meille yökylään.
Aina mennään vastavuoroisuudella koska jokaiselta se vaivaa vaatii.
Tosin on aina vaan yhden kaverin luona ja hän meillä koska lapseni sanoo että ei halua muiden kanssa koska tottunut vain tän yhden kanssa yökyläilemään.
Itse kävin yökylässä ekan kerran ehkä ykkösluokalla ja sitä jatkoin koko ala-asteen ja pidemmällekin. En näe yökyläilyissä mitään vaaraa, se vain vahvistaa kaverisuhteita ja opettaa kotoa pois olemista. Itseasiassa yks parhaista muistoista lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä lapsenne on alkaneet yökyläilemään kavereiden luona? Itse en ymmärrä koko yökyläilyä, muistan että itseäni pelotti lapsena mennä vieraaseen paikkaan. Oma koti oli turvapaikka tuttuine kuvioineen. Omat lapsemme on ala-asteikäisiä eikä ole koskaan kyselleet yökyläilemään kenenkään luokse. Ja jos totta puhutaan, en tiedä päästäisinkö.. mitä tähän sanotte?
Eskarissa se oli kova sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhimmat lapset yökyläili 5-vuotiaasta tämän tästä kavereilla ja serkuilla.
Nuorimmat muistaakseni ei missään paitsi nuorin sitten teininä.
Vähän lapsi- ja tilannekohtaista, minkälaiset verkostot milloinkin on ja minkä luonteinen lapsi on.
Kun alkoivat muutenkin liikkua itsenäisesti kavereiden kanssa koulun alettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse ekoja kertoja kaverilla yökylässä 6-vuotiaana. Omat lapset ei ole yökyläilleet kuin mummolassa, mutta isommalla oli kaveri yökylässä ekoja kertoja 3-vuotiaana.
Kaverin luokse siinä vaiheessa yökylään kun osaa itse syödä, peseytyä, pukeutua, menee itsenäisesti nukkumaan, noudattaa perheen sääntöjä ja on yökuiva.
Mulla oli kauan sitten eräs NS ystävä.....sitten ne muutti pois, en vieläkään tiedä, minne.......mut tästä taitaa olla mulle ja ainakin lähemmäs 40 vuotta, olen nyt 50 v. Totta kai itkin silloin, vaikka olin samalla tiellä, vain muutaman talon päässä......myöhemmin olen pärjännyt, ku eräs ex-kaveri muutamaa vuotta myöhemmin, ja asui kauempana, nyt siin talos asuu sen pikkusisko perheineen. Se ei oo tainnut tunnistaa mua.......
Olen lapsi ja mä alotin 7v jäin kaverini synttäreille yöksi hän on siis tyttö mä nukuin ylhäällä siis yläpuolella sängyssä ja se ala
Ja siis yläsängyn alla on sen pöytä ja tietokone