Vituttaa: Mies syyttää mua ens kuun laskumäärästä!!

teidän tulot kuussa yhteensä 1630e johon sisältyy miehen palkka, sun kotihoidontuki ja lapsilisät kolmesta lapsesta lapsesta.



Anna mun kaikki kestää ja keksi parempi.



Sun kotihoidontuki: 300e

Lapsilisät: 345e

Miehen palkka 1000e käteen? Ja tätä väiti hyväksi? En yhtään ihmettele jos miehesi pinna kiristyy kun lainat ja laskut pukkaa päälle. Mee töihin.

En ole kertaakaan maininnut mitkä meidän tulot on, miehen tulot on ihan muuta (paljon enenmmän siis) kuin tuo provoilijan laskema. Joten luepa provoksi haukkuja ketju uudelleen läpi ihan kunnolla. Huokaus.



Ja aiemmalle provoksi haukkujalle tiedoksi: ansiosidonnaisella tarkoitin ansiosidonnaista äitiys- ja vanhempainpäivärahaa, rautalangasta vääntäen nyt sitten.



Joku kysyi lapsilisistä: Lapsilisät menee ruokaan ja lasten vaatteisiin. Eli ne on minun käytössäni. Niiden avulla pystyn osallistumaan kuluihin noinkin paljon kuin aiemmin mainitsin. Sitäkin joku ihmetteli muistaakseni.



Ja kyllä me ollaan naimisissa.



Keskinäisestä elatusvelvollisuudesta: Mielestäni elintaso on aika samaa luokkaa meillä nyt, ehkä mies käy ulkona kavereitten kanssa hieman enemmän (mua ei niin baarit kiinnostakaan, menen miulummin leffaan vaikka kaverin kanssa) ja hänen yhteen harrastukseensa kyllä on mennyt aika paljon rahaa parina viime vuotena, mutta se on enemmänkin sellainen kertaluontoinen sijoitus, ei jatkossa pitäisi mennä enää niin paljon kuluja siihen.



Ja sitten joku sanoi, että olisi heti seurustelun alkaessa tai yhteen muutettaessa lempannut miehen, joka ei anna rahoja yhteisiksi, niin kuulostaa kyllä aika hurjalta. Miten sellaista voi toiselta siinä vaiheessa vaatia? Ja minulla ainakin on se tilanne, että rakastan miestäni (siitä huolimatta että hän haluaa, että pidetään tilit erillisinä/omat rahat), joten en kyllä raha-asioiden vuoksi häntä lemppaisi. Rakkaus on minulle tärkeämpää kuin rahat.



Töihinpaluusta: Yritämme toistaiseksi saada hoidettua lapset kotona, töihinpaluu ei ole vielä ajankohtainen. Lapsilukukin on meillä täynnä, joten kun palaan töihin, olen siellä seuraavat kolkyt vuotta, joten tämä aika on siihen verrattuna aika lyhyt.



Mutta kiitos kaikille kommenteistanne, etenkin asiallisista sellaisista, ihan mielenkiintoisia näkökulmia oli.



Nykyhetkeen: Mies soitti eilen illalla, kun oli tulossa takaisinpäin ja kovin oli anteeksipyytävä ääni hänellä silloin. Ei hän tarkoittanut alkaa minulle kiukuttelemaan asiasta, häntä vain stressasi huomata kuinka ensi kuulle oli kasautunut laskuja. Sovittiin siis.:) Miehelle eilen illalla sanoinkin, että urputin teille av-mammoille sitten, kun hän niin pahoitti mieleni käytöksellään... ;-)



ap

Ei tuo nyt enää niin pahalta kuulosta. Nää aloitukset vaikuttaa provoilta näköjään siksi, koska niitä kirjoitetaan kiihdyksissä ja tunnetilojen vallassa joskus. Ja silloin ei tule valoitettua koko totuutta, vaan se jopa vähän vääristyy juuri olleen riidan ansiosta.



Nyt aamulla näyttää jo selvästi valoisammalta.

Moni täällä jo tuomitsi koko liiton tuhoon ja haukkui miehen itsekkääksi p-ksi joka antaa vaimon ja lasten nähdä nälkää ja pitää itse yllä korkeaa elintasoaan. Ja kuitenkin tuo kuulostaa minulta ihan tavalliselta tilanteelta tavallsiessa perheessä: taloudellinen tilanne heikkenee ja se stressaa ja johonkinhan sitä sterssiä on purettava. Mikäs sen helpompi kohde kuin oma puoliso, jonka kautta useimmat laskut, vaikka kuinka tarpeellisisia, tulee.



Ei se keskinäinen elatusvelvollisuus tarkoita, että vaimolla on oikeus laskea tarkkaan, saako hän itselleen yhtä paljon rahaa kuin mies henk koht. tuloista riippumatta. Se vaan tarkoittaa, että jos tosiella on selvästi suuremmat tulot, hän osallistuu talouden menoihin enemmän kuin toinen - välttämättömistä kuluista yli jäävän osuuden hän saa kyllä käyttää miten lystää.



Kiva kuulla että teitte sovinnon, ap. Jos mies jatkossa erehtyy päivittelemään miten hänen palkkansa hupenee, voit selvittää hänelle sitä, että monista kuluista myös säästyy kun olet kotona: ehdit tehdä edullisia ostoksia (työssä käyvä ostaa nopeasti jotain, hinnasta viis...), voit tehdä itse kaikki ruoat ettekä tarvitse kalliita eineksiä, lapsilla ei tarvita suurta määrää vaihtovaatteita tarhaa varten ja ennen kaikkea hoitomaksut säästyy. Sinuna tosin harkitisisin myös toisen auton laittamista seisontaan. Pari kilometriä on aika lyhyt matka käveltäväksi ja voihan ne ystävät tulla teidän luokse.

Mutta perheessä usein rahasta tiukempana ja hermoilee enemmän se, joka yleensä hoitaa laskuasiat ja muuten talousjutut.



Voisitteko istua alas miehesi kanssa ja miettiä miten selviätte tästä eteenpäin? Teillä on todennäköisesti tiukkoja kuukausia edessäkin, ja hieman talouden hallinta on heikkoa, jos tilanne pääsi tulemaan yllätyksenä. Ymmärtääkseni ei tullut kuitenkaan uusia laskuja ja tulotason tippuminenkin oli tiedossa. Vielä teillä ei ole mitään hätää, mutta laskut ja laskimet kouraan ja yhdessä mietitte miten vältätte vastaavat tilanteet.

ja mies maksaa laskut. Ja kaikki menee, aina. On tosi stressaavaa kun ei ole tarkkaa käsitystä siitä mihin ne rahat katoaa. Siirrän palkan aina miehen tilille, itselle ei oikein jää mitään.

Mietin vain, ettekö puhuneet etukäteen, miten lainat ja laskut hoitovapaasi aikana hoidetaan. Tarvitsetko hoitovapaasi aikana autoa? Eikö sen olisi voinut laittaa seisontavakuutukseen?

Oma mieheni tuskaili välillä raha-asioiden kanssa hoitovapaani aikana, mutta toisaalta olin varautunut säästämällä jo töissä ollessani ja aika hyvin pystyin laskuihin osallistumaan. Hoitovapaalle jäämiseni oli yhteinen päätös ja mies oli samaa mieltä sen eduista lapselle. Taloudellisesti se vaatii kyllä suunnittelua ja keskustelua.

ruokakuluista ja mies kaikki muut kulut. Mies haluaa myös että minä olen kotona nuorimmaisen kanssa mahdollisimman pitkään. Aiempina vanhempainvapaina olen pystynyt säästämään sivuun rahaa hoitovapaallekin, mutta nyt ei onnistunut. Ollaan muutettu omaan omakotitaloon sitttemmin.



Autostani ei olla uskallettu luopua (ainakaan vielä), tai laittaa seisontaan siis, kun kolmen pienen kanssa on tuo kävellen liikkuminen vähän kinkkisempää. Keskustaan on muutama kilometri ja pelkkään neljän seinän sisälle jäämistä, en halua että alkaa ahdistaa autottomuus. Paljon kavereitani asuu sen verran kaukana, että on pakko liikkua autolla, jos heitä haluaa tavata.

5 henkisellä perheellä nyt yleensä yhdessä maksetaan kaikki, eikä mies maksa sitä ja minä tätä... sinä ruoan ja minä sähkön meininkiä...

Vierailija:

Mutta perheessä usein rahasta tiukempana ja hermoilee enemmän se, joka yleensä hoitaa laskuasiat ja muuten talousjutut.

Voisitteko istua alas miehesi kanssa ja miettiä miten selviätte tästä eteenpäin? Teillä on todennäköisesti tiukkoja kuukausia edessäkin, ja hieman talouden hallinta on heikkoa, jos tilanne pääsi tulemaan yllätyksenä. Ymmärtääkseni ei tullut kuitenkaan uusia laskuja ja tulotason tippuminenkin oli tiedossa. Vielä teillä ei ole mitään hätää, mutta laskut ja laskimet kouraan ja yhdessä mietitte miten vältätte vastaavat tilanteet.

Viisasta puhetta!

jos olet lapsen kanssa kotona hoitovapaalla, et kai voi hyvin tienata! Varmasti ollut tiedossa kun lasta suunnittelitte!

Ikävää tuommoinen!

olisi yhteinen tili tai mulla käyttöoikeus hänen tiliinsä (tienaa paljon paremmin kuin minä muutenkin) mutta ei suostu siihen.



ap

Vierailija:

olisi yhteinen tili tai mulla käyttöoikeus hänen tiliinsä (tienaa paljon paremmin kuin minä muutenkin) mutta ei suostu siihen.

ap

ja TEIDÄN kotia, niin eikö teillä pitäisi olla TEIDÄN rahat...



Miten tuollainen on ees mahdollista lapsperheessä... Jos mä ostan tässä kuussa tiinalle takin niin sä ostat sitten matille kengät...

jos aikuinen ihminen käy töissä niin kai siitä oman palkan käytöstä saa edes jotenkin itse vastata? pakollisia laskuja tuntuu olevan liikaa myös tuleville kuukausille ja kyllä muakin suututtaisi että kaikki menee mikä tulee. oletko ajatellut lähteä töihin vaikka iltaisin tai viikonloppuisin?



Päivän selväähän on että mies joutuu maksamaan valtaosan kaikista menoista myös tulevaisuudessa jos sun tulot on kh-tuki.

Itse en jäisi kotiin, ellei mieskin sitoutuisi siihen.

Vierailija:

ja TEIDÄN kotia, niin eikö teillä pitäisi olla TEIDÄN rahat...

Miten tuollainen on ees mahdollista lapsperheessä... Jos mä ostan tässä kuussa tiinalle takin niin sä ostat sitten matille kengät...

Jos mä tienaisin enemmän kuin mieheni, en voisi ajatella noin, eikä oo mun miehelle tullu mieleenkään, vaan elättää minut ja MINUN lapset!!!



Ja ne on vielä teidän yhteisiä... miten sun mies kehtaa!!!

Ei se ole mikään maailmanloppu.

minusta ap voisi mennä hyvin töihin. Ei se maailma siihen kaadu ja stressikin helpottaa, kun ei joka penniä tarvi laskea. Itse vein lapseni alle vuoden vanhana mukavalle pph:lle ja en ole katunut. Samoin kaikki ystäväni ovat palanneet joko suoraan tai melkein suoraan töihin äitiysloman jälkeen, ja kaikilla on mennyt loistavasti. Turhaa pelottelua tällä palstalla...

En ikinä olisi ottanut sellaista miestä, joka ei olisi suostunut keskustelematta yhteistalouteen. Kauheaa, miten vaikeaksi ahneus ja paskamaisuus tekee elämän.

Maksat vaikka mitä, lainanlyhennyksistä ruokalaskuihin.

Ite olen vielä äippälomalla, mutta käsittääkseni se kotihoidontuki nettona on kyllä jotain alle 300 euroa. Miten siitä voi maksaa noin paljoa?

Meillä on sovittu että meikäläisen kotihoidontuki menee tasan tarkkaan autolainan lyhennykseen. Vain ja ainoastaan siihen. Ei muuhun riitä.



Toisaalta minä kyllä säästin loppuraskausajasta lähtien ja säästän ihan kotihoidontukiajan alkuun saakka rahaa esim autovakuutuksiin, tv-lupiin yms. Eli olen saanut varatilille säästöön noin 3800 euroa, josta voimme maksaa mainittuja vakuutuksia ja muita isoja laskuja.

Meillä ainakin oli pakko olla suunnitelmallinen ja säästää etukäteen. Ei voitaisi elää kädestä suuhun.

Mutta mies jo nyt sanonut, että täytyy katsoa, että sitten tulojen tippuessa jää joka kuu molemmille myös omaa rahaa. Ja tämä oma raha on tarkoitus ottaa heti ensimmäiseksi kun palkka tulee, jos jotain aikoo ostaa! Luultavasti kyseessä on jotain 75 euroa per naama (vaatteisiin, cd-levyihin jne) ja molemmat saavat saman verran ja itse päätämme mihin ne käytetään.

Näin meillä!