Lapsettomuudesta kärsineitä paikalla? Yritän ymmärtää siskoani mutta en ymmärrä :(

Osaako joku selittää?

Jos vaimoonsa suuttunut mies puukottaa vaimon, niin kyllä hyvin voidaan sanoa, ettei mies saisi reagoida niin, vaikka mies kuinka puolustelisi, että hänellä vaan tunteet olivat niin voimakkaita.



Tai jos minä suutun naapuriini, ja suutuspäissäni poltan hänen talostaan rappuset, niin aivan varmasti minullekin sanotaan, etten saisi reagoida niin.



On olemassa reaktioita, jotka ovat liian voimakkaita asiaan nähden. Ja jos joku reagoi tunteisiinsa niin voimakkaasti, että pitää puukottaa tai polttaa raput, niin eikö niille tunteille silloin täydy tehdä jotain, jotta reagoisi hieman hillitymmin.



Puukottaminen tai polttaminen toki aiheuttaa konkreettisempaa tuhoa kuin sukulaisten vältteleminen, mutta kyllä tuo vältteleminenkin haitallista on sekä sukulaisille että välttelijälle itselleen. Ja kun ap:n sisko joskus saa lapsen, niin pystyykö hän sitten vain unohtamaan tämän hetkisen käytöksensä ja jatkamaan normaalielämää sukunsa kanssa taas onnellisena?

Vierailija:

Jos vaimoonsa suuttunut mies puukottaa vaimon, niin kyllä hyvin voidaan sanoa, ettei mies saisi reagoida niin, vaikka mies kuinka puolustelisi, että hänellä vaan tunteet olivat niin voimakkaita.

Tai jos minä suutun naapuriini, ja suutuspäissäni poltan hänen talostaan rappuset, niin aivan varmasti minullekin sanotaan, etten saisi reagoida niin.

On olemassa reaktioita, jotka ovat liian voimakkaita asiaan nähden. Ja jos joku reagoi tunteisiinsa niin voimakkaasti, että pitää puukottaa tai polttaa raput, niin eikö niille tunteille silloin täydy tehdä jotain, jotta reagoisi hieman hillitymmin.

Puukottaminen tai polttaminen toki aiheuttaa konkreettisempaa tuhoa kuin sukulaisten vältteleminen, mutta kyllä tuo vältteleminenkin haitallista on sekä sukulaisille että välttelijälle itselleen. Ja kun ap:n sisko joskus saa lapsen, niin pystyykö hän sitten vain unohtamaan tämän hetkisen käytöksensä ja jatkamaan normaalielämää sukunsa kanssa taas onnellisena?

Itsellä tuskaista, ahdistavaa ja masentavaa lapsettomuutta takana joitakin vuosia. Lopulta saimme IVF:llä yhden lapsen. Toista on yritetty muutama vuosi, useita alkion siirtoja on tehty. Ei tulosta, ei toista lasta. Koen itseni jälleen epäonnistuneeksi naiseksi. Aivan samoin kuin ennen ensimmäistä lastamme.



Muistan sen ajan, ennen ensimmäistä lastamme, kun näin vatsani kohdalla vain mustan ja tyhjän aukon, jopa fyysisesti kuvittelin sylini olevan niin tyhjä, että kuvittelin minulta jopa puuttuvan lisääntymiseen tarvittavia elimiä. Kuulostaa hassulta. Tiedän.



En kuitenkaan ollut masentunut tai mieleltäni muuten häiriintynyt. Olin/olen muutenkin ihan järjissäni. Koin vain lapsettomuuden tuskan niin rajuna, että itkin lohduttomasti jokaisen plussauutisen kuultuani ja jokaisen oman negatiivisen testitikun äärellä. En voinut ymmärtää sitä, että miksi muut saavat lapsia, mutta miksi minulta se ilo oli otettu pois. Mitä niin pahaa minä olin tehnyt, että minulle ei ehkä koskaan suotaisi lapsia. Miksi minä oli niin vajavainen, ettei maailman luonnollisin asia onnistunut.



Miksi? Miksi? Miksi? Tuskaisena ja onnettomana on vaikea löytää vastauksia.



Mielen syöverit ovat tuntemattomat ja usein myös todella synkät.

Vierailija:

Usein auttaa lasten tekoon, kun unohtaa koko asian ja antaa mennä omalla painollaan.

Musta tuntuu, ettei tuo auta ollenkaan niin usein kuin tällä palstalla annetaan ymmärtää.

vieressä kun töissä vähän vanhempi, tosi mukava ja hyväntahtoinen, mutta ajattelematon vanhempi kollega kommentoi minun ikäiselleni lapsettomuudesta kärsivälle (tiedän lapsitoiveista, sillä hän on kertonut asiasta minulle, mutta ei muille työpaikalla) työkaverille että kyllä teidänkin olisi nyt hyvä aika tulla raskaaksi vai oletko jo raskaana tms.



Kaveri on tosi rauhallinen ja hienotunteinen ja vastaa vaan kauniisti, että nää asiat ei aina oo niin helppoja ja että hän kyllä tiedottaa jos jotain kerrottavaa on, mutta ilmesesti tämä vanhempi kollega ei ole koskaan kuullutkaan tahattomasta lapsettomuudesta tai ei tule ajatelleeksi, että ihmiset eivät aina halua kertoa suoraan miksi heillä ei ole lapsia.



Ap:lle, voisitko kertoa siskollesi, vaikka tekstarilla, että olet todella pahoillasi siskon puolesta, että kovasti toivot heille vauvaonnea ja että ymmärrät, että sinun raskautesi voi hänestä tuntua pahalta tms. mitä nyt tunnetkaan. Ihan itsestään selviä asioita, mutta ehkä siskon tekisi hyvää kuulla se sinulta?

Vierailija:

Vierailija:

No, voi ihqudaa... puukottaminen ja tuhopoltto ovat RIKOKSIA. Sen sijaan sukulaisten välttelyä ei ole vielä kriminalisoitu.

Vaan halusin antaa esimerkkejä siitä, että ihmisistä löytyy kyllä reaktioita, jotka todellakin ovat liian voimakkaita ilmauksia tunteille. Ja tämän asian nostin esille siksi, kun tässäkin ketjussa on sanottu, että lapsettomuus aiheuttaa jokaisessa omanlaisensa reaktiot, eikä niille mitään voi. Mutta mielessäni jossain menee raja, että jotenkin niitä reaktioita on vain kyettävä hillitsemään, vaikka olisi kuinka vaikeaa. En edes sano, että sukulaisten välttely olisi sellainen reaktio, jota ei voi sallia, mutta jätän sen jokaisen itsensä mietittäväksi kuuluuko välttely niihin hillittäviin reaktioihin vai ei.

Auttaa ymmärtämään siskoani paremmin vaikka vaikealta tuntuu tämä eristäytyminen meistä kokonaan...



ap

Ei voi tietää...

Minkä ikäinen siskosi on? Onko hän muuten ollut aikuismaisen oloinen?



Toivottavasti heillä tärppää pian, tuohan on ihan mahdoton tilanne kaikkia osapuolia kohtaan.

Olen pahoillani sekä sinun, että siskosi tilanteen puolesta.

Itse olen kärsinyt hedelmättömyydestä ja yhtä helvettiä se oli itselleni ja muillekin.



Hankala tilanne, voi voi!

Silloin eristäytyy. Rakkaistaankin.



Ja lapsettomuus varmasti altistaa masennukselle.



Älä luovuta.

Äitini ei ole sanonut mitään ohi suun, hän on todella hienotunteinen ollut koko ajan. Tosiaan yhteinen kaverimme (luotettava on) sanoi, että siskoni ei kestä ketään naista, jolla lapsia ja oma äiti kuuluu tähän sarjaan. Tätä en käsitä millään... Jotenkin ehkä ymmärrän, että katkera kun minä raskaana...



ap

Vierailija:

Äitini ei ole sanonut mitään ohi suun, hän on todella hienotunteinen ollut koko ajan. Tosiaan yhteinen kaverimme (luotettava on) sanoi, että siskoni ei kestä ketään naista, jolla lapsia ja oma äiti kuuluu tähän sarjaan. Tätä en käsitä millään... Jotenkin ehkä ymmärrän, että katkera kun minä raskaana...

ap

Minä myös vuosia lapseton. Meitäkin on erilaisia, toiset ottavat asian niin että elämä siitä vauvasta riippuu ja joku, kuten minä suree mielessään eikä kiukkua ympäristölle asiasta. Paras ap kun annat siskon olla ja lähestyä sitten kun hän haluaa.