Kurssikammo ja mitä sille tekisi?
En ole ikinä aiemmin kokenut tällaista. Tentit satunnaisesti jännittävät, mutta nyt kokonainen kurssi ahdistaa.
Kyseessä on pakollinen englanninkielen kurssi. En ole järin hyvä englannissa ja koko kuvio siis ahdistaa. Kurssissa ei ole loppukoetta, vaan arvionti on " jatkuvaa" .
Muut humanistit; kuinka pahasti kurssi pitää sössiä, jotta se menee hylätyksi?
Kommentit (3)
Nyt ikään kuin kokeilen kepillä jäätä.
Onneksi kurssista ei saa arvosanaa!
Voin kyllä kuvitella, että noin pitkän tauon jälkeen koulunpenkille palaaminen hirvittää!
Mulla vielä niin hauska tilanne että ollaan vaihtamassa paikkakuntaa sen takia että pääsen jatkamaan opintoja. Lapset (nuorempi 1 v 7 kk) menee tarhaan oltuaan kotona tähän saakka ja mies joutuu jäämään työn puolesta toiselle paikkakunnalle ehkä jopa jouluun saakka (välimatkaa yli 200 km..). Kaiken lisäksi uudella paikkakunnalla ei ole minkään valtakunnan tukiverkkoa toisin kuin tähän saakka on ollut.
Pitää tässä vain yrittää tsempata itseäni ja vakuutella mielessä että ei tämä mitenkään liian hankala tilanne ole, mutta hieman kyllä hirvittää.. :)
Ota vain löysin rantein, kyllä se siitä lähtee suttaantumaan vaikka aluksi voi olla vähän hankalaa. Ajattele kuinka tyytyväinen voit olla itseesi kun olet saanut kurssin suoritettua!.
Minusta vaatimukset yliopistossakaan eivät ole mitenkään hurjat (siis sille että saa hyväksytyn), tosin englannista on vaikea sanoa kun itse luen sitä pääaineena.