työkkäri
Olen vieläkin ihmeissäni työkkärin tädin perjantaisesta ehdotuksesta. Mielestäni oli ala arvoista ja halveksittavaa ehdottaa minulle useamman lapsen 40v äidille muuttamista työn perässä yli 200 km päähän muusta perheestä.
Ehdotti, että minä muuttaisin yksin tai lasten kanssa ja tultaisiin viikonlopuiksi kotiin. Lapset koululaisia. Kolmivuorotyössä minulla usein viikonloput työtä. kaikki tutut, ystävät ja sukulaiset jäisivät kauaksi. Ei lapsille voi noin tehdä.
Mieheni on maanviljelijä joten ei voi muuttaa mukaan. Ei tainnut olla mitään järkeä tädin päässä. Ei perheitä mennä noin vain hajottamaan yhden työn vuoksi. Ihan tavallista hoito työtä olisi ollut. Ammatillisesti en olisi oppinut mitään. Taloudellisestikin mennyt miinukselle. Onko pääkaupunki seurulla todellakin niin kova hoitaja pula, että kaukaa yritetään pakolla siirtää hoitajia sinne?? Lupasin miettiä asiaa=) Mutta minnekkään en kuitenkaan aijo muuttaa.
Kommentit (10)
Halutessaan 200 kilometriä matkustaa jopa päivittäin. Monet on joutunut muuttamaan työperässä ulkomaille asti, siihen verrattuna 200 kilometriä on todella lyhyt matka.
Mullakin on työkavereita jotka matkustaa päivittäin Turusta, Tampereelta ja Kotkasta Helsinkiin töihin. Pohjois-Karjalasta tuleva matkustaa kotiin vain viikonlopuiksi.
2
Eihän ne voi olla keskenään, vaikka koululaisia ovatkin. Jos olet illat töissä ja ehkä yölläkin. Viikonloput jolloin olisit töissä olisivat lapset yksin päivät.
Jos lapset olisivat isänsä hoidossa, niin tietenkin palaisit kotiin vapaa päiviksi.
Olisihan se aika hankalaa jos vaan päivä kerrallaan vapaata. Vapaapäivä menisi osaksi matkusteluun.
Ei siis mitään järkeä. Ottaisin vaikka karensin mielummin kuin suostuisin moiseen.
Olisihan se aika hankalaa jos vaan päivä kerrallaan vapaata. Vapaapäivä menisi osaksi matkusteluun.
Hoitajista on sen verran pulaa, että nykyään ammatti-ihminen saa työvuoronsa järjestettyä aika mukavasti tarpeen mukaan.
Minä lähden ensi viikolla työhaastatteluun reilun 500 km päähän.
Ja olen ennenkin ollut reilun 600 km päässä töissä erossa osasta perheestäni.
Meidän perhe on ollut yhteensä 1,5 vuotta viimeisen 8 vuoden aikana (jolloin on ollut lapsia) niin, että toinen vanhemmista on ollut vähintään viikot eri paikkakunnalla töissä.
Tuo on vain asenne asia. Tietysti lapset vähän kärsii, mutta joskus tuollaisia ratkaisuja on pakko tehdä taloudellisista syistä ja ei ne lapset niin kauheasti kärsi, sopeutuvat tilanteeseen parissa viikossa ja kun perhe on taas kasassa ja samalla paikkakunnalla mennyt pyyhkiytyy päivässä pois.
Minä ainakin olen väliaikaisesti mieluummin vaikka kaukana töissä kun kuolisin nälkään tai lapset joutuisivat nälästä kärsimään.
Jos nyt tuosta tulevasta haastattelusta irtoaa töitä se tarkoittaa meillä sitä, että muutan yksin ainakin seuraavaksi puoleksi vuodeksi, emme ala pilaamaan lasten koulunkäyntiä kesken lukuvuoden. Pahimmassa tapauksessa olen siellä kaukana töissä seuraavat 1,5 vuotta. Tietysti tuo reissaaminen repii ja teidän että useimpana iltana saan itkeä itseni uneen, mutta aina ei voi voittaa.
Ilmeisesti ap:lla ei ole taloudellisia huolia kun noin voi töitään valikoida, miksi olet ylipäätään työkkärin asiakas jos työ ei kelpaa?
Minusta on törkeää, että valtiovallan toimesta halutaan erottaa perheitä.
Toisaaltaan eihän he ole vastuussa omasta mielestään jos pakottavat perheet hajalle. Itse en tunne yhtään ehjänä säilynyttä perhettä tuollaisesta työssäkäynnistä. Todella harvinaisia sellaiset perheet on tai sitten vanhemmilla ei ole muutenkaan emotionaalista sidettä toisiinsa tai lapsiinsa niin, että se häiritsisi.
Minusta on törkeää, että valtiovallan toimesta halutaan erottaa perheitä.
Ap. on mennyt työkkäriin sen takia että etsii töitä ja hänelle on ehdotettu paikkaa mistä voi niitä hakea ja saada. Miten pääset tästä siihen että Valtio haluaa erottaa perheitä.
Olemalla työkkärin asiakas, ap:n velvollisuus on olla työmarkkinoiden käytettävissä. Työkkärin asiakkuus ei ole mitenkään pakollista. Ap. voi myös elää miehensä tuloilla tai hankkia itsenäisesti töitä.
Ei kaksi kotia tai pitkät työmatkat ole ilmaisia. Hoitoalan töistä ei niin paljon palkkaa saa, että moinen kannattaisi.
Karenssia ei voi saada, jos kieltäytyy. On työttömälläkin jotain oikeuksia sentään! Itse en ikinä suostuisi moiseen. Saisi olla myös aika isopalkkainen työ, että jotain jäisi käteen kakkosasunnon vuokran, muiden elantomenojen sekä pitkien matkojen jälkeen.
Jos otat työttömyydestä vastaan tukea sinun täytyy olla työmarkkinoiden käytettävissä. 200 kilometriä on tosi lyhyt matka. Hoitajana saisit varmaan vuorot järjestettyä siten että teet usemman pitkän päivän ja sen jälkeen pitkät vapaat kotona.
Työkkärin täti teki työtänsä, mitä jos sinäkin hankkisit semmoisen?