Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä lasten "jakamisesta".
19.10.2008 |
Eli siis mitä mieltä olette siitä, että sisarukset ns. jaettaisiin vanhempien kesken. Toinen asuisi vakituiseen äidin kanssa, ja toinen isän kanssa.
Kommentit (12)
Tarpeeksi isothan voivat jo päättää itse missä asuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kysyin mielipiteitä, en sanonut että olisin noin tekemässä.
Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi, voisit opetella olemaan vähemmän hyökkäävä.
Minä kysyin mielipiteitä, en sanonut että olisin noin tekemässä.
Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi, voisit opetella olemaan vähemmän hyökkäävä.
Itse olen kasvanut tällä menetelmällä. Asuin äidin luona, veli isän.
Viikonloppusin oli joko isän luona tai äidin. Juhlapyhät samoin vuorotellen.
Toimi meillä. Varsinkin näin aikuisena kun on omia lapsia on tämä tyyli siinä mielessä mukava että isälläkin on lapsi luona.
Lapsena oli ikävä isää ja veljeä mutta nähtiin todella usein ja se tapa kasvattaa ja olla lapsien kanssa kai on pääasia? Että lapsi kokee rakkautta.
Ja ainahan voi tapaa muuttaa jos tuntuu pahalta? Siis jos lapset nyt ei ole mikään lyömäase vanhempien kesken.
luona haluisi asua.
Esim meillä jo 4v tietäisi kummalle jäisi ja kummalle taas 9v jäisi.
Kuuntelisimme lapsen mielipidettä.
Meillä on hoidossa pk:ssa lapsi, joka asuu viikon äidillä, viikon isällä.
Sama hoito ja samat kaverit pysyvät kuitenkin.
Lapsi on nyt 5v.
Todella tasapainoinen lapsi ja paras vaihtoehto tälle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sellaiseen järjestelyyn päädytään, vaikka lasten tahdosta, niin minusta pitäisi tehdä kaikille selväksi, että järjestelyä voidaan muuttaakin.
Jos vaikka käy niin, että vuosien mittaa sisarkusen jostain syystä kaipaavat enemmän toisensa seuraa, tulisi se hyväksyä ja molempien olla valmiita ajattelemaan lasten etua.
Kakkoselle tiedoksi, että tämä idioottimaisuus on kuitenkin toisten arkipäivää - kuten huomaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asumaan luokseen. Poikakin 11v hetken harkitsi muuttoa, mutta sisko 13v sanoi ettei koskaan anna veljelle anteeksi, jos tämä menee asumaan isän luokse. Luultavasti syy siskon sanomiselle oli, että isä ei edes ehdottanut molempien lasten muuttoa hänen kanssaan asumaan.
Ystäväni meni äidille ja veli isälle. ystäväni on tosi katkera vieläkin tuosta jakamisesta ja on aina ehdottomasti sitä vastaan (vaikka aikaa on kulunut varmaan yli 25 vuotta).
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai oletko kaiken varalta jo kysynyt lapsiltasi asiaa??????
Esim meillä jo 4v tietäisi kummalle jäisi ja kummalle taas 9v jäisi.
Kuuntelisimme lapsen mielipidettä.
Minut ja veljeni on "jaettu" vanhempien erotessa kun olimme alle kouluikäisiä. Jouduimme asumaan eri paikkakunnille ja tapasimme vain viikonloppuisin ja lomilla. Tämä on aiheuttanut meille elinikäiset traumat ja vaikuttaa elämäämme vielä nytkin yli 30v jälkeen negatiivisesti. Ainoa hyvä seuraus tässä oli se, että hitsauduimme todella tiiviisti yhteen, "me vastaan muut" ja olemme edelleen toistemme läheisimmät ystävät. Vanhempiin välit ovat mutkikkaat edelleen. Kun kaikki muu tuttu, turvallinen ja pysyvä lapselta viedään niin oman sisaruksen tuoma tuki ja turva tulisi pysyä, sitä ei saa lapselta riistää. Aikuisten pitäisi kyetä ajattelemaan lastensa parasta, laittaa lapsen paras etusijalle.
puuttuisi vielä sisarusten repiminen erilleen asumaan. Kas kun ette vielä yhdistä siihen viikoittaisia vuoroja, että lapsiparat reissaavat vuoroviikoin asuntojenne välillä.