Olispa kiva jos mies veisi minut joskus vaikka syömään

Vie sinä mies jonnekin syömään.

Alkaa jo välillä riipiä se, että itse joutuu järkkäilemään lomat sun muut, jos yleensä aikoo mihinkään koskaan päästä.

vuorostaan huomioisi. Vaan ei.

Meillä sama juttu, jos en itse järkkää mitään, niin kotona nökötetään koko sakki. Yhdessä ollaan oltu yli 20 vuotta, joten välillä tympii... kuten nyt syyslomalla...

Alkaa jo välillä riipiä se, että itse joutuu järkkäilemään lomat sun muut, jos yleensä aikoo mihinkään koskaan päästä.

avuton narina. Jos ei miestä kiinnosta ulkona syöminen, mene sitten ystäviesi/sukulaisten kanssa.

Mulle on kanssa tärkeää, että mies tekis jotain huomaavaista, veisi syömään, ostais kukkia tms. Ei se vaadi häneltä paljoa ja itsekin nauttis hyvästä ravintolaillallisesta. Minä oon joutunut puhumaan asiasta suoraan, vääntämään rautalangasta että tämä ON mulle tärkeä asia ja että se saa mut tuntemaan itteni halutuksi ja rakastetuksi. No onneksi mun mies on oppinut ostamaan kukkia koska tietää että saa minut sillä tyytyväiseksi.



Ei ole turhaa narinaa toivoa huomaavaisuutta mieheltä. Kuunteleeko miehes jos haluat puhua vakavasti jostain aiheesta? Sano että nyt on perhepalaverin paikka, että tämmönen asia hiertää ja että sekin loukkaa, että nauretaan toisen toiveille.

mutta yritän sitten ajatella, että kun se ei tarkoita, että ei se musta välittäis, niin koetan olla iloinen hänen hyvistä puolistaan. Rakastan hänessä esim. hänen pitkäpinnaisuuttaan (jaksaa esim. lasten kanssa telmimistä, pyörällä ajon opettamista ym. itseäni paremmin) ja epäitsekkyyttään (kysyy aina suklaarasian ääressä, että mistä minä tykkään ja en tykkää), joten vähitellen olen oppimassa antaa anteeksi, että saan itse organisoida lomat ym... hän kyllä pitää lomista ja muistaa kiittääkin organisoijaa

mieheni veisi minut ihan minne haluan, vaan kun ei koskaan päästä. Meillä ei ole ketään lapsenvahtia, ei varaa palkata sellaista, eikä varaa ravintolalaskuihinkaan.

mieheni veisi minut ihan minne haluan, vaan kun ei koskaan päästä. Meillä ei ole ketään lapsenvahtia, ei varaa palkata sellaista, eikä varaa ravintolalaskuihinkaan.

Ap:n täytyy siis kadehtia sinua, vai mitä? Olisiko hyviä neuvoja, miten mies löytäisi aloitekykynsä?

Ja jos on oikein aloitekykyinen, niin mies vie naapuriin kakarat ja sinut piknikille takapihalle...

Niin kuin moni tässä ketjussa on todennutkin, olisi kiva välillä, edes joskus, saada aloite toiselta. Minä olen järkännyt itselleni reissuja ja ulkona käyntejä ystävien kanssa, siitä ei ole kyse. Meille miehen kanssa olen järkännyt monet kerrat kahdenkeskistä aikaa hommaamalla lapset hoitoon tai ihan yökylään. Mies on kyllä ollut tyytyväinen. Joskus vain tulee kuppi täyteen ja ärsyttää toisen saamattomuus. Mikä se minä olen aina järjestämään kaikki yhteiset lomat ja muut? Se on hyvä, jos joku jaksaa kerta toisensa jälkeen organisoida suunnitelmista lähtien kaiken, mutta minä kaipaisin välillä toiselta osapuoleltakin edes jotain pientä aloitetta.

Nyt olisin lähtenyt lasten kanssa keskenään reissuun, mutta sattuneesta, meistä riippumattomasta syystä suunnitelmat menivät mönkään. Kuopus on vielä sen verran pieni ja villi, että matkustaminen lasten kanssa keskenään yhden aikuisen voimin ei ihan joka paikkaan onnistu.

t. nro 5, joka on edelleen lasten kanssa kotona syyslomalla...

avuton narina. Jos ei miestä kiinnosta ulkona syöminen, mene sitten ystäviesi/sukulaisten kanssa.