LOKAKUISET ALKUVIIKKOON MA-KE

Pitää nyt äkkiä naputella kun esikoinen nukkuu, että ehtii vielä itsekin levähtämään. Itse kärsin viime viikolla maailman kamalimmista kivuista. En tiedä oliko ne liitoskipuja vai mitä, mutta onneks nyt on parempi olla. Ei pystynyt kävelemään kuin huoneesta toiseen ja piti taas istua. Kipu säteili toisen jalan nivusen kohdalla ja liikkuminen oli mahdotonta. Makaamaan meno sai hien otsalle ja mieskin joutui olemaan maanantaina kotona hoitamassa esikoista kun en pystynyt tehdä mitään. Nyt olen onneni kukkuloilla kun taas kävely ja pyöräily sujuu.



Kovasti olen pessyt vaatteita jo. Viikonloppuna kävin Ylivieskan Marit & Muksut liikkeestä ostamassa äitiyspakkaus II-laatu- ja poistovaatteita. Ne on niin ihanan käytännöllisiä. Eli jotain olen esikoisesta oppinut. Body + potkupukuyhdistelmä on maailman paras vauvalla. Jotain tarttui myös mukaan tuolle maailman ihanimmalle isosiskolle.



Niin ja olen pessyt myös äp:n toppa- ja kevyttoppahaalarit sekä tietysti makuupussin. Jotenkin ajattelen että se on kivempi ja pehmeämpi sitten vauvalle.



Miltä teistä muista tuntuu jos/kun perheeseen on tulossa toinen lapsi? Mulla on sellasia typeriä tunteita joita en edes kehtaa puistoissa yms. puhua. Musta tuntuu siltä, että isompi lapsi " sysätään sivuun" kun vauva tulee. Eli kaikki aika menee uuteen vauvaan ja esikoinen menee siinä sivussa. Riittääkö rakkaus molemmille lapsille. Tuntuu ettei mitään toista lasta voi rakastaa niin paljon kuin sitä ekaa. Ja meneekö arki yhtä hyvin kahden kanssa. Riittääkö aikaa jutteluun ja hassutteluun kahden lapsen kanssa vai tuleeko minusta se hirviöäiti joka huokailee nuutuneena ja väsyneenä ja raivoaa lapsille ja kukaan ei kuuntele tai tottele.



No nyt meni niin surulliseks että pitänee lopettaa ;).



mimm.u rv 31+4.

Eipä kummempia, mutta nostellaan pinoa.



Huomenna neuvola ja olo on edelleen kohtuullisen hyvä, vaikka on kyllä närästystä, kankeutta, liitoskipuja, turvotusta jne. Kaikki vaivat kumminkin ovat vielä siedettävällä tasolla, joten varmaankin jaksan nämä viimeiset 5 viikkoa töissäkin.



Kyllä sitä itsekkin miettii miten sitten kahden kanssa jakselee ja mitä mahtaa tuo 2v miettiä, kun on vauva viemässä aikaa. Nyt jo jotenkin käy sitä sääli, kun laitettiin nukkumaan omaan huoneeseen (makkariin ei mahdu lastensänky ja pinnasänky). Niin ja huomio, että itse kyllä oli kovin pollevaa, eikä ollenkaan pitänyt pahana.



Kaikki vaatteiden pesu ja laitto on vielä tekemättä, mutta uusi turvakaukalo ja tuplarattaat on hommattu eli jotain sentään.



Mukavaa alkuviikkoa kaikille!



mussu ja napu 30+1

Miehen eka lomapäivä, ja johan on ollut rankka paluu arkeen! Kaksi viikkoa kun oli hyvä " apulainen" esikkoa hoitamassa, niin tuntu tämä eka päivä kyllä tosi väsyttävältä. Liitoskivut voimistuivat heti, yhtään ei tekisi mieli seistä tai tyttöä kantaa. Oikeastaan mieluiten vaan nukkuisi - taas! Juuri kun ehdin toivoa että se väsy olisi ohi... :( Muuten on kuitenkin ollut ihan kiva päivä, ja sehän se on tärkeintä!



Kyllä muakin vähän mietityttää tuo esikko-poloisen kohtalo. Sitä en pelkää ollenkaan ettenkö osaisi Monniakin rakastaa (tai muistaakseni ehdin kyllä sitäkin jo jossain välissä miettimään, mutta kun mieli vaihtelee... ;). Esikolla tuntuu kuitenkin nyt olevan melkoinen halipula ja läheisyyden kaipuu, ja tykätään kyllä paljon yhdessä touhuilla. Ihan varmasti tulee vaikea paikka molemmille kun vauva syntyy ja vaatii myös oman huomionsa. Ehkä sitä sitten kuitenkin opitaan halittelemaan ja puuhaamaan kolmistaan? Väsy tulee tietysti itsellä olemaan alussa ihan infernaalista luokkaa, kyllä se vähän pelottaa. Yritän nyt kuitenkin asennoitua jo etukäteen niin, että rankkaa tulee mutta ei se ikuisesti kestä. Yritän keksiä esikolle jo valmiiksi kivoja päivittäisiä menoja (jotka on sellaisia joihin tarvii vaan raahautua paikalle): leikkipuiston ja seurakunnan kerhoja ym... Jospa se siitä sitten lähtisi sujumaan.



Muutenkin mietityttää jo monet jaksamisjutut. Kokemuksesta tiedän että olen tosi huono laittamaan ruokaa itselleni, enkä varmasti jaksa ajatella koko ruokajuttua sitten kun vauva on syntynyt. En kuitenkaan tykkää valmisruoastakaan, ja nälkäkin on imettäessä koko ajan... Että mitähän sitä sitten keksisi? Pitää ehkä tehdä pakkaseen ruokaa valmiiksi, vaikka en kyllä ole kovin hyvä syömään sieltäkään... Toinen juttu jota olen mietiskellyt jo pitkään on tuo joulu... Pitää miettiä jo tosi hyvissä ajoin lahjat kaikille, että saavat edes jotain. Yritän keksiä lähinnä sellaisia juttuja joita voi tilata netistä, niin ei sitten ole pakko lähteä kaupungille ryysimään jos ei jaksa. Ja joulusiivouksen ajattelin tilata joltain siivousfirmalta hyvissä ajoin, maksoi mitä maksoi...



Noiden vaatteiden ja hankintojen suhteen onkin sitten paljon hitaampaa tämä toiminta.... En taida pestä vaatteita ollenkaan, ne on kuitenkin pesty esikon jäljiltä ja säilytettykin sisällä. Viikkasin vaan kaappiin odottelemaan. Tuplavaunut ovat edelleen hankkimatta, ja hirveä PÄÄTTÄMÄTTÖMYYS vaivaa niiden suhteen. Uudet vai käytetyt, kolmi- vai nelipyöräiset..? Aika-ajoin jotain päätän, ja sitten taas epäröin. Tuo päättämättömyys rassaa kyllä melkein joka jutussa, ja sekös harmittaa kun normaalisti olen aika tomera ja yksioikoinen tekijä...



Tässäpä taisi nämä päällimmäiset kuulumiset ollakin. Jospa sitä sitten vähän pistäisi sohvalle pötkölleen kun mies vei esikon kävelylle...

EIpä mitään kummempia tännekään. Tosin tänään on ollut paljon parempi päivä liitoskipujen suhteen kuin eilen ja on päässyt liikkeellekin paljon paremmin.



Ollaan käyty lasten kanssa jopa kauppailemassa ja kyläilemässä. Pieniä bodyja yritin etsiä, mutta eipä ole juuri montakaan jotka eivät olisi suoraan tytölle tai pojalle suunnattuja. Meillä kun tuo sukupuoli on vielä pimennossa. Pitänee laittaa mies sitten ostamaan kun on saatu tämä vauva maailmaan ja johan noilla äitiyspakkauksen vaatteilla alkuun pääsee(olen ehtinyt lahjoittaa kaikki pienet vaatteet pois...) Ja 60cm pienempiä meillä ei ole koskaan kyllä edes juuri tarvittu, ehkä ensimmäisinä viikkoina, kun nuo lapset ovat olleet lähempänä 4 kuin 3 kiloa. En siis odota tästäkään tuleven kovin pientä ja terkkari sanoikin että tulee varmaan lähes samankokoinen kuin aiemmatkin.



Kyllä sitä rakkautta löytyy useammallekin lapselle. Itse en kylläkään ole ollut siitä huolissaan ja kun nyt lapset ovat 3 ja 4 vuotiaat niin leikkivät paljon myös keskenään ja naapurustonkin lasten kanssa. TÄytyy vain koittaa sitten raivata jostain sitä aikaa juuri heitä varten. Käydä vaikka kävelyllä,retkellä tms.syöttöjen välissä. Ja onhan lapsilla isäkin joka ehtii puuhailemaan silloin kun äiti huolehtii vauvasta ja toisin päin.



Vaunu pulmakin on onneksi ratkaistu kun saadaan siskolta emmaljungan vaunut ja tuplarattaat oikeastaan tuolla tallissa jo ovatkin jos tulee tarvetta, mitä epäilen, sillä ei nuo isommat enää kärryssä viihdy. Mielummin vaikka ajavat pyörällä (ja nyt varmaan onkin hauskaa katsoa kun tämä mamma yrittää pysyä mahansa kanssa kävellen perässä =))



no eipä tässä taas muuta, jätän tilaa hieman muillekin.



moonshine 30+6

Aika pelonsekaisin ja ristiriitaisin tuntein mieki tätä toista lasta odotan. Etenki nyt ihan lähiaikoina on alkanu välillä tulemaan mieleen ihan outoja ajatuksia, kuten esimerkiks, että toisaalta niin haluaisin, että meidän esikoinen saisikin olla se ainokainen, jonka ei koskaan tarvitsisi joutua jakamaan äitiä, isää, isovanhempia ja muita läheisiä. Silti mie oon kuitenki pohjimmiltani sitä mieltä, että sisarukset on ennemminkin rikkaus ja olenki oikeesti kiitollinen, että meidän esikoinen saa kohta olla isoveli.

Samalla tavalla kuin Mimm.u, oon mieki ajatellu, että miten ihmeessä sitä voisi rakastaa tätä toista, niinku tuota ekaa??? Kai tuo lähestyvä h-hetki ja vauvan maailmaan tulo vaan niin kovin jo jännittää, että mielessä pyörii millon mitäki ajatuksia. Ja niin monilta oon kuullu, että se äidinrakkauden määrä ei oo mikään vakio, mikä vähenisi lapsiluvun kasvaessa vaan rakkautta riittää kaikille. Täytyy luottaa siihen. :)



Väsymys taas onki jo paljon realistisempi pelko ja niin toivon, että kaikki nää kuvitelmat tulevasta kooma-syksystä menisi edes vähän överiksi ja yläkanttiin. Mies käy töissä niin, että on keskimäärin 3-4 päivää viikosta lapsen/lasten hoidossa täysin hyödytön johtuen pitkistä työvuoroista, joten ne päivät on jo nyt yhtä h-vettiä ja meillä tuntuu riidat lisääntyvän sitä enemmän, mitä useamman päivän olen ollut " yh-äitinä" (ja mitä tukalammaksi oma olo käy tän mahan kanssa). Kauhulla siis odotan niitä tulevia synkkiä syyspäiviä 2,5-v uhmiksen ja parkuvan vastasyntyneen kanssa....

Onneksi vastapainoksi miehellä on sitten vapaitakin 3-4 päivää viikossa, joskus enemmänkin, joten se taas on luksusta verrattuna siihen, että esikoisen vauva-aikana mies oli vain viikonloput vapaana ja iltaisin vain muutaman tunnin vauvanhoitoapuna.



Ehkä se pitää sitten vaan ottaa päivä kerrallaan ja turhahan se toisaalta ainakaan näin etukäteen on piruja seinille maalailla. Asiat kuitenkin useimmiten tuppaavat järjestymään tavalla tai toisella. Eikä se ihan pikkupikkuvauva-aika onneksi montaa kuukautta kestä. (nyt alko se positiivisen hengen nostatus! ;D )



( . ) Maha se vaan paisuu... Tänään viimeksi kuulin kommenttia kaverilta muhkeasta olemuksestani. (Kysyi, että saako mun mammahaalareissa tuota mahan kohtaa vielä jatkettua, kun kieltämättä, ne on jo ehkä aika piukan näköset..) Ei tuo minuu kyllä sinällää haittaa, kun muistaa muistuttaa itselle, että tämä ei tosiaan ole pysyvä olotila. Mutta välillä hirvittää ajatus, että parhaimmillaan tässä voi mennä vielä lähes 10 viikkoa poksahtamiseen ja kyllä vähän huvittaa/hirvittää ajatella, että millanen mammutti sitä sitten on!



Nyt täytyy kohta lähteä vyörymään tuonne olohuoneen sohvalle ja heittää pötköllee tv:n ääreen. (meinasin eka kirjottaa " pötköllee miehen viereen" , mut eihän me enää samalle sohvalle mahduta!)



S ja masukki 32+3

Käytänpä hyödykseni nyt tämän luppuajan, kun pikkuherra vielä nukkuu....Alkaa taas näköjään samat touhut mulla kun esikkoa odotellessa,että aamulla herään viimeistään klo 5 ihan pirteänä, vaikka menis puoliltaöin nukkumaan...Mutta kyllähän ne päikkärit ovat sitten poikaa päivemmällä=)



Kyllä on täälläkin suunnalla havahduttu pohtimaan vihdoin sitä,että kohta meidän pikkuinen,1v5kk, onkin isoveikka...Pikkasen hirvittää, mutta toisaalta, ei vielä pahin uhmaikä ole ehtinyt pukata päälle! Oman jaksamisen puolesta oon niin pessimistisissä ajtuksissa, että ei voi enää yhtään huonommin mennä, kun vauva vihdoin kotio saadaan! Tai siis olen varautunut pahimpaan mahdolliseen koliikki-huutelijaan/muuten vain itkuiseen vauvaan.



Olenkin tehnyt jo etukäteen diilin oman äidin ja siskon kanssa,että kyttäävät vähän mun naamaa,ett' kun alkaa näyttää,että pinna on tosi piukeena, niin ottavat muksut hoiviinsa vaikka pariksikin tunniksi....



Muuten vaivaakin sitten totaali saamattomuus....Tuplarattaat on periaatteessa vaan maksua ja noutoa vailla valmiina, mutta....en vaan saa aikaiseksi. Vaatteita en edelleenkään ole pessyt, enkä raivannut niille kaapista tilaa...Ja esikoinen pitäisi siirtää viimeistään viikonloppuna pinniksestä lastensänkyyn, että ehtii reppana totutella, ennen kuin vauva valtaa pinniksen=/ Saas nähä mikä ruljanssi siitä tulee.....



Oma vointi ennallansa, supistelee herkästi, kipeästikin, liitoskivut vaivaa ja selkä jumittaa....Kyllä kait se viimeistää lokakuussa hellittää!



kiiuli 30+6

Tulinpa ajankuluksi kurkistelemaan että mitä muille lokamassuille kuuluu! Itsellä raskausviikkoja on kertynyt 33+3 eli laskettu aika olis 6.10 ja pikkukakkosta odottelen. Esikoisen aikana tuli kirjoiteltua melko ahkerasti tänne mutta nyt tätä kakkosta odottaessa en ole juurikaan käynyt edes koko palstalla.



Odotusaika on kulunut lähinnä sairasloman merkeissä. Supistelut alkoivat tosi aikaisessa vaiheessa ja äitiyspolilla on joutunut käymään vähän väliä. Enemmän tai vähemmän rauhallisesti on pitänyt siis ottaa koko raskausajan. Esikoisen aikana se vaan oli huomattavasti helpompaa kuin nyt...=)



Mimm.u huomasin että olit käynyt Ylivieskan lastenvaateliikkeessä. Asutko Ykassa? Itse asustelen aika lähellä! =)



Tosi ihana kyllä lueskella samassa tilanteessa olevien juttuja, ihan samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia on kyllä itselläkin!



Mut jospa sitä tulis tässä loppuajasta kirjoiteltua itsekin tänne jotain!



Mukavaa ja aurinkoista tiistaipäivän jatkoa!



Terkuin M

Marissa05: Asun Kokkolassa että tästä on jokunen matka Ylivieskaan. Se liike oli tosi kiva. Tosi edullisesti ihania vaatteita.



Neuvolassa on tänään taas käyty. Juteltiin edellisestä imukuppi-synnytyksestä ja tulevaakin jo mietittiin. Rv 34 jälkeen ei enää yritellä estää synnytystä vaan saa rauhassa olla kotona ja lähteä synnyttämään jos sellanen tilanne tulee eteen.



Vauva oli ehkä himpun verran tullut ylöspäin. Jipii. Makaamisesta siis ollut hyötyä. Painoa tullut koko raskauden aikana jo 15!! kg, mutta eipä tuo huoleta kun muuten on kaikki kunnossa. Olen kova liikkumaan ja ihmekkös tuo jos paino nousee kun makaa melkein kaiket päivät kotona.



Hb oli laskenut joten Obsidania siis täytyy taas alkaa napsimaan.



Huomasin muuten esikoisen vauvanvaatteista että niihin oli tullut keltaisia laikkuja vaikka säilytin pahvilaatikossa sisällä kaapissa niitä. Ja puhtaana ne sinne laitettu, että en kyllä niitä uskaltais laittaa pesemättä vauvalle.



Meillä siirretty 2.5 v esikoinen omaan sänkyyn, omaan huoneeseen keväällä ja meni tosi hyvin vaikka ensin pelkäsin että miten mahtaa käydä.



No nyt makuulle..taas.



mimm.u rv 31+5

Hei,olen uusi täällä...ja etsiskelin muita suht' samoissa viikoissa meneviä.Itsellä tänään rv 33+1..Eli laskettuaika on 8.10 (tyttö vauvaa odottelen).

Meille tämä vauveli on kolmas lapsi. Isosiskot ovat kylläkin jo 8 ja 6 vee..Eli lähes kaikki on päässy unohtumaan..ainakin nää vaivat ja väsymys oli kultaantunu mun muistojeni arkistossa.



Huomasin että monella on " huolta" ykkösen jäämisestä kakkosen varjoon tai toisinpäin.Mulla oli samoja ajatuksia kun odotin toista..tuntui että uusi vauva on kuin tunkeilia.Vaikka oli toivottu lapsi ja rakastettu tottakai,niin mietin että rakastankohan vaan koskaan niinkuin esikoista. Huolet pois! Siihen toiseenkin lapeen rakastuu ja huomaa että molemmat on yhtä rakkaita. Toisaalta eka lapseen tälläinen rakastuminen tapahtui heti ensi näkemältä,toisessa piti hieman odotella syvempiä tunteita. Olin silloin niin nuori ja lapsilla 1,5vuotta ikäeroa,että tuntui alussa (n.viikon-kaksi) ettei riitä.



Toivottavasti en nyt tunkenut nokkaani mihinkään inside-piiriin.. :)

Kirjoittelenpa pikkuisen tänään..huomenna varmankin sitten enemmän kun olen neuvolassa käynyt.



Olo on ollut flunssaa lukuun ottamatta hyvä. Kävely sujuu vaihtelevasti liitoskipujen takia. Nukun yöt (repaleisesti) kaksi tyynyä jalkojen välissä. Onneksi tytöt (5v ja 3v) ovat hoidossa päivisin, saan nukkua sillä aikaa.



On ollut kirjoittelua rakkauden riittämisestä. Itse on ole huolissani asiasta. Rakkautta on aina riitänyt molemmille lapsille ja niin varmasti myös tälle uudelle tulokkaalle. Kyllähän sitä tuli ajateltua silloin kakkosta odotellessa, miten käy esikoisen kun tulee toinen lapsi. Hyvinhän siinä kävi. Onneksi tytöt ovat nyt jo isompia ja kavereita keskenään. Leikit sujuu hyvin ja odottavat vauvaa kovasti keskuuteemme.



Jaksamista niille äideille joilla edellinen lapsi on vielä pieni. Meidän 3v tosin yrittää nyt olla niiin isoa tyttöä jo, mutta saa nähdä sitten miten vauvaa hän on kun tulee oikee vauva taloon.



Huomiseen

Miranneli rv 30+1.

Mulla on kans tyyny/tyynyjä jalkojen välissä ja muutenkin koko nukkuminen on työn ja tuskan takana.Asentoa ei meinaa löytää ja kun sen löytää, niin levottomat jalat alkaa kiusata. Välillä tuo vaiva on poissa ja sitten taas palaa. Nyt on taas muutama repaleinen yö takana ja olo sen mukainen. Yritin nukkua päiväunia,mutta ei siitäkään mitään tullut.

Selkäsäryt on vähentyneet,mutta häpyluu on välistä arka..ja tässä viikon sisällä on ollu iltasin joskus tuntuviakin supistuksia.

Itselleni rankinta on kuitenkin tuo väsymys, kun pitäs kotikin hoitaa ja touhuta lasten kanssa ja ukkoakin ois kiva viihdyttää :) Tuntuu vaan että olen usein pahalla tuulella kun väsy painaa ja ei vaan jaksas.

Muuten odottelen ihan iloisin mielin ja en huoli siitä vauvaan rakastumisesta..Kun tiedän nyt että kaikki tulee luonnostaan.

Synnytys vähän jännittää.Ekan lapsen synnytys oli mielestäni helppo (kiitos epiduraalin),mutta kakkoseen en ehtinyt saada mitään " apua" ja neiti oli yli 4kilonen..Ja synnytyksen jälkeen kun nousin suihkuun,sydän muljahti inhottavasti ja meinasin saada paniikkikohtauksen kun säikähdin. Myös päänsärkyä ja huimausta oli seuraavanakin päivänä.Tämä varjostaa nyt hieman tulevaa kokemusta.Jännittää meneekö tälläkin kerralla " pieleen" oman olon kanssa:( Onko muilla jotain jännitettävää,pelättävää yms synnytyksessä?

Oli pakko hieman muuttaa nimimerkkia kun kotikoneen nappaimisto meni jotenkin jenkkilaiseen muotoon enka saa pisteaakkosia tulemaan. Eli olen sitten YrjoLunni, en tieda kuinka kauan.



Taalla on monella pahoja liitoskipuja ja muuta, pahoittelut niista! Koittakaa jaksaa, ei tassa enaa niiiiiin kauaa ole jaljella *psyykkaa itseaankin*. Uusiakin oli tullut, tervetuloa lokavauvaa odottelemaan!



Kavin eilen pelkopolilla. Nyt sovittiin niin, etta 17.9. menen viela kerran ja jos olen silloinkin sektion kannalla, kaydaan lapi sektion kulkua, joka tehdaan nyt sitten 1.10.! Ja jos muutan mieleni alatiesynnytyksen kannalle, katsotaan mahtuuko vauva edes tulemaan alateitse ja muutenkin tehdaan synnytystapa-arviota. En ole ainakaan viela muuttanut mieltani, joten meille syntyy vauva sitten viimeistaan 1. lokakuuta! Hauskaa sinansa etta tuo paivamaara on sama mika mulle annettiin 4 D -ultrassa lasketuksi ajaksi.

Mulle tietysti annettiin myos moniste molempien synnytystapojen eduista ja haitoista, ja tokihan niita sektiossa on enemman niita haittapuolia mutta olen jo toisaalta yhden kiireellisen sektion kaynyt lapi ilman komplikaatioita ja litran verenmenetyksella. Mutta, ikinahan ei tieda miten kay.... Tilanne on nyt kuitenkin tama.

Ai niin, laakari ultrasi vauvankin ja painoarvio oli 2390 g ja kaikki vimpaimet kohdussa pelasi hyvin. Arvioi, etta tulee samankokoinen kuin isosiskostaan, jos kayrilla pysyy. Isosisko oli syntyessaan 3800 g ja 51 cm.



Viime yona sain ihanat younet! Vihdoinkin. Tunnen oloni jopa levanneeksi. En tieda onko jotain tekemista tuolla pelkopolin tuloksella ja eilisillan lenkilla, etta ajatukset on jotensakin paremmat kuin moneen viikkoon. Ihana tunne! Toivottavasti jatkuisi.



Mukavaa viikonjatkoa ja oikein hyvia vointeja kaikille!



Yka 33+3

Toinen päivä kaksin esikon kanssa - kohta varmaan kaadun kuolleena maahan... No, tänään en kyllä kerennyt yhtään lepäämäänkään, että ei ihme jos väsyttä. Suurin ongelma on koko ajan pahentuvat liitoskivut, tuntuu kuin lantio kohta halkeaisi ja vauva vaan tipahtaisi ulos... :S Ehkäpä tämä kuitenkin tästä, ihan vielä en ole valmis heittämään lusikkaa nurkkaan... ;) (että sellainen omanapainen valitus heti alkuun)



Uusille lokakuisille tervetuloa mukaan! Kyllä tänne mahtuu!



Mamti mainitsi että toiseen lapseen rakastuminen kesti pidempään - minä taas luulen että tästä toisesta tulee nopeammin rakas. Jostain syystä rakkaus esikoiseen kasvoi kohdallani aika " hitaasti" , parissa viikossa. Ei sillä että vauva olisi tuntunut alkuun mitenkään vieraalta tai inhottavalta, mutta ei vaan sattunut minun kohdalleni sitä valtavaa tunnekuohua josta moni kertoo. No, olen muutenkin ehkä vähän hitaammin syttyvä näissä asioissa. Nyt kuitenkin uskoisin olevani jotenkin " paremmin virittynyt" tähän äidinrakkauteen - saas nähdä sitten kuinka käypi...



Yrjölunnille onnittelut onnistuneesta pelkopolikäynnistä! Toivottavasti pääset viimein nauttimaan täysin rinnoin odotuksesta kun tuo asia ei enää paina mieltä!



En yhtään muista pitikö vielä kirjoittaa jostakin... Väsyttää niin kovin että ajatus pätkii, taitaa siis olla aika lähteä nukkumaan!



Suhni & Monni (kai 31+4)

Mä olen kuolemanväsynyt, mutta onneksi sitä tuntuu olevan liikkeellä täällä enemmänkin, enää ei pärjää päiviä ollenkaan ilman päiväunia tytön tylleröisen kanssa ne nukun ja tänään jäi väliin ja sen huomaa heti ettei ole nukkunut päivällä, kun miehellä tänään ainoa päivä koko viikossa kun oli edes aamu vapaa, muuten tekee 6 päivää niin, että lähtee 8 aamulla ja tulee töistä 2-3 välillä yöllä ja sunnuntai oikeutetusti nukkuessa, eli täysin tuntuu yh elämältä...

Olin illan ihan kuollut, jotakin pientä jaksoin vaan puuhakkaan tytön kanssa touhuta ja ilta ammekylvyt jne. mutta ei kyllä mitään extraa. Mä olen tosi paljon miettinyt tuota 1v 3 kk:tta reppanaa josta " isosisko" tulee, kyllä se niin äitin pieni vaan on, toivottavasti jaksan jakaa huomiota riittävästi myös tytölle, pelottaa oikein. Kyllä se vaan on sitten jaksettava, niin olen päättänyt ja kyllähän se sitten jossakin vaiheessa helpottaa kun lapsista alkaa jopa olla seuraa toisilleen, niin ehkä äitikin pääsee vessaan rauhassa :o)

Huomenna tulee äiti ja äidin mies kylään, jota odotan kuin kuuta nousevaa, on seuraa (mun kaikki ystävät jotenkin kadonnut esikoisen synnyttyä, kun ei heillä pieniä lapsia tai lapsia ollenkaan) ja saan jopa sillä aikaa tehtyä kotona jotakin kun äidin mies aina jaksaa tytön kanssa leikkiä/RIEHUA.

Mä olen tosi huono käymään missään yleisissä leikkipuistoissa, ennen olin tosi sosiaalinen ja nyt jostakin syystä viimeisen parin vuoden aikana musta on tullut niin ujo ja on vaikea lähestyä uusia ihmisiä, joten ollaankin sitten vaan viihdytty oman pihan hiekkalaatikolla ja keinuissa. Mutta päätin nyt senkin että kun toinen syntyy on vaan lopetettava tämä erakko elämä ja lähdettävä ihan yleisiin puistoihin, että tyttökin saa seuraa enemmän ja ei tuo varmaan itsellekään pahitteeksi ole joskus keskustella aikuisten ihmisten kanssa.



Tulipa teksiä ja ihan asian vierestä kaikki. Omaan oloon ei uutta siis, tätähän tämä 2 viikkoa ja on synnytystapa-arvio, hui!



Katuska ja 34+3

Hei,

Luen noita teidän juttuja, niin alan miettiä kun en ole vielä itse oikeastaan laittanut mitään vauvan juttuja valmiiksi. Pitäis alkaa laittamaan varmaan... Olen vielä ollut töissä joten vasta parin viikon päästä äitiyslomalle, niin eiköhän sitä sitten voi alkaa keskittymään vauvan tavaroiden paikalleen laittamiseen.

Minulla on jo esikoinen toisella luokalla, niin jotenkin tuntuu että ei oikein muista ensimmäisen lapsen odottamisesta paljoakaan. Sen vaan et tämä ainakin liikkuu mahassa paljon tai huomattavan paljon enemmän...

Supistelut on ollut todella inhottavia, kun ei oikein pidempiä matkoja viitsi kävellä niiden takia ja kumminkin täytyisi liikkua. Noi supistelut alkoivat jo viikon 20 tietämissä, joten lääkärissä ravattu, mutta kun ei ole paikat auenneet niin se on sitten kuulemma ihan normaalia ja normaalisti pitäis sitten liikkuakin....

Jaksamista kaikille!

terv. Tinka rv33

Kävin siis pitkästä aikaa neuvolassa. Kohdun pohjan korkeus oli 31cm. RR lievästi koholla, seuraan kotona sitä. Painosta tuli mainintaa (yht +12,4kg tullut tähän mennessä), että voisi makean syöntiä vähentää. Sydänäänet ok, vauva on poikkitilassa. Kahden viikon kuluttua uusi nla aika vauvan asennon takia. Sain myös lähetteen labraan, maksa-arvot katsotaan. Öisin kutittaa joka paikkaa, liekö turvotuksen takia vai onko raskaushepatoosia? jää nyt sitten nähtäväksi. Ei siis ihmeempiä ilmennyt nlassa.



Miranneli rv 30+2.

Tylsä hetki kotosalla niin ajattelin taas tulla tänne höpöttämään. Minäkään en ole vielä vauvan vaatteita pessyt, paitsi ne yli kuusi vuotta vanhat isosiskolta perityt, mutta nekin pesen vielä uudelleen hieman lähempänä laskettua aikaa. Ajattelin siinä viikon 35-36 paikkeilla pestä ja silittää,ettei sitten pölyynny turhaan kuukausikaupalla. Mukava homma tiedossa...releitä on sen verran iso pino :|

Onko täällä muuten muita joilla on pitkä aika viime synnytyksestä tai iso ikä ero entisten lasten välillä..Ihan vaan mielenkiinnosta että kuinka synnytys on sujunut? Kuopus kun on syntynyt 2001 keväästä, niin aikaa on kulunut ja mietin että onko paikat voinu sen verran palautua että homma kulkee kuin ensisynnyttäjällä (olettaen että ensisynnyttäjä synnyttää pidempään). Tietenkin kohdunkaulan ei tarvitse kadota enää ennen kuin avautuminen voi alkaa..mutta mites muuten?

Yrjölunni/yrjolunni =) Onnittelut hyvin sujuneesta pelkopoli käynnistä. Varmasti helpottaa kun ei tavitse enään miettiä ja pelätä.



Itse yhä jahkaan ja jahkaan pelkojeni kanssa ja varmaan taistelen itseni kanssa loppuun saakka. Mähän olin jo päättänyt että synnytän alakautta kun rupesi se sektiokin riskeineen pelottamaan, mutta mutta nyt on ruvennut taas sairaasti pelottamaan että mitä jos repeän taas niin ettei pystytä korjaamaan ja saan katua loppu ikäni.

Ensi viikolla on pelkolääkärille aika. Saa nähä saanko taas apua palanneeseen pelkooni. Kaippa tämä vauva jotenkin saadaan maailmaan vaikka kumpikin tapa pelottaa.



Joku kyseli pitkästä välistä synnytyksissä. Itsellä lapset on pienellä ikäerolla, mutta minulla ja veljellä on 5v ikäeroa ja minulla ja siskolla 13v ikäeroa. Mutsilta joku päivä sitten kyselin synnytyksistä ja sanoi että jokaisessa meni sen 10 tuntia.

Kun taas siskollani jolla lapsilla ikäero 1v3kk toinen synnytys on ollut puolet lyhyempi.



Tsirppana rv 33+4

TERVETULOA uudet lokakuiset! Mukava saada porukkaa kokoon.



YrjöLunnille onnittelut onnistuneesta pelkopolilla käynnistä. Taitaa helpottaa, kun saa asiaan jotain varmuutta ja selkeyttä.

Toivottavasti Tsirppanakin saa pelkopolilta apua.



Nyt minäkin innostuin pesemään äitiyspakkauksen vaatteita. Ovatpahan sitten valmiina pestyinä.

(.) Nyt ovat turvotukset alkaneet vaivata, jalkoja särkee iltaisin ja öisin. Ehkä pitäis ne tukisukat kaivaa esiin. Nukkuminen on mitä on. Jos ei muuten herää, niin kuopus herättää vähintään pari kolme kertaa yössä.



Näin neljättä odotellessa ei enää sitä rakkauden määrää osaa pelätä. Kyllä se sydän vain kasvaa jokaisen lapsen myötä suuremmaksi. Jokaista lasta rakastaa yhtä paljon, enemmänkin se ajanpuute ja jaksaminen huolettavat. Esikoiselta rakkaus syttyi kaikennielevänä heti. Ei sitä tunnekuohua osaa sanoin kuvata. Kakkosen kohdalla rakkaus syttyi hitaammin, ei enää sellaista kuohuntaa. Ehkä siinä oli mietteet esikoisesta, eikä sitä pystynyt niin keskittymään pelkästään vauvaan. Kolmosen kohdalla rakkaus syttyi taas nopeammin. ONNEKSI sitä aikaa ja rakkautta on antamassa myös lasten isä, armas mieheni. Jos hän ei olisi niin paljon apuna lasten hoidossa, tokkopa meillä näin monta lasta olisikaan : )



Taas ollaan lähempänä laskettua päivää. Toisaalta olis kiva tietää päivä niin kuin YrjöLunni, mutta mukava se jännityskin on!



Nellinii 33+6

Edellisestä kerrasta onkin aikaa varmaan muutama kuukausi. Käyn kyllä lukemassa kuulumisia lähes päivittäin.



Täällä myös yöt repaleisia, tyyny jalkojen välissä. Asennon vaihto yhtä tuskaa ja siihen herää joka kerta. Haluaisin niin nukkua selälläni tai mahallani. Usein kyllä herään selällä maaten, kun unissani olen kääntynyt. Supistelee paljon, myös öisin, ja joka supistus aiheuttaa sen, että on käytävä vessassa pissalla, joten käyntejä kertyy 3-5 yössä... Mulla oli ihan hirveästi supistuksia tuossa muutama viikko sitten, luulin jo, että vauva syntyy kun eräänä yönä tuli viiden minuutin välein yli tunnin supistuksia. Sitten kuitenkin menivät ohi. Sen jälkeen en sitten olekaan liikkunut paljoa. Ahistaa kun ei saa lenkkeillä! Mutta jos saisi pienen pidettyä sisällä vielä 36 viikolle asti. Sitten alkaa lenkkeily (jos tällä kunnolla enää liikkeelle pääsee...).



Synnytyksestä. Olen kahdessa edellisessä päässyt helpolla. Eka kesti 6 tuntia, joista 3 synnytyssalissa, lopussa sain epiduraalin, joten ponnistusvaihe meni sen voimalla. Toinen synnytys kesti ehkä 3,5 tuntia, sairaalassa pääsin suoraan ponnistamaan. Sairaalan parkkipaikalta vauvan syntymään kesti 25 minuuttia. Ei ehditty kipulääkkeitä antamaan! Nyt jännittää vähän osaanko lähteä oikeaan aikaan sairaalaan... toivottavasti ei kotiin synny.



Epäilevät pientä vauvaa. Huomenna lääkäri tarkistaa terveydehoitajan epäilyn.



Saiko kaikki muut vauvavakuutuksen? Mulle ei annettu kun oli 26 viikolla kohdunsuu 0.5 cm ulkoreunasta auki ja pehmeä... Ilman vakuutusta ollaan nyt siis.



marrge