Lapsi haluaa vaihtaa äidin :(
Heippa
4-vuotias poikani on jo muutamana iltana sanonut nukuttaessani että en tykkää susta, et saa sanoa hyvää yötä jne. Silti on iltaisin hellyydenkipeä.
Tänä iltana iltapesulla alkoi pohdiskella, että haluaa vaihtaa äidin koska ei tykkää minusta. Mietiskeli pitkän, sitten alkoi hiukan epäröidä. Kuitenkin muisti sanoa nukuttaessani että ei tykkää äidistä.
Ei ole muita lapsia. Onko jollain kokemusta moisesta ?
Tuntui kamalan pahalta, kun se tuli niin vilpittömästi lapsen suusta.
Kommentit (11)
tai sitten sanoo noin, kun et ole antanut jäätelöä silloin kun on halunnut tms.
Ehkä hän vain tajuaa, että voi olla myös toista mieltä. Varmasti rakastaa sinua kamalasti.
Jotenkin se on semmoista uhoamista ja minun reaktioiden seuraamista. Jos alan näyttämään surulliselta ja sanon että äidille tuli paha mieli ja että äiti tykkää hänestä, niin silloin aina poika tulee katumapäälle. Monesti tätä uhoamista ilmaantuu semmoisina kaaospäivinä jolloin on saanut olla lähes koko ajan nurkattamassa kaikenlaisesta pienestä tahallisesta ilkeydenteosta.
Meillä on ollut ihan mukavia päiviä ja uhmavaihekin helpottanut.
Tänään oli erityisen leppoisa päivä.
Mietin että jos lapsi taistelee jotenkin sitä läheisyyttä vastaan, mitä toisaalta selvästi haluaa. Esim tänäiltana halusi istua sylissä ja että äiti syöttää (!) iltapalaa. No syöttihän se äiti.
Ehkä se on jotian sisäistä ristiriitaa sitten.
Kiitos kommenteista :)
Meillä minä olin epäsuosiossa noin vuoden pikkusiskon syntymän jälkeen. Vain isi olis kelvannut, välillä alkoi itkeä ihan siitä, jos satuin katsomaan häntä.
Tuntui ikuisuudelta, mutta meni ohi, ja nykyään kuuluu vain kuinka paljon minua rakastaa.
Meillä samanikäinen poika ja olen epäsuosiossa aina välillä, välillä pidemmänkin aikaa. Sitten taas joku ilta poika toteaa, että " olen sinun lapsi, olet minulle rakas" ... sillä jaksaa taas pitkään.
Ja halia/pusuja ei saa antaa, poika sanoo yök heti. Meillä onkin tullut tilalle tämmöisiin hetkiin " nuolu" eli kielellä saa " lipaista" , se ei ole pusu. Lieneekö tässä jo joku miehisyys, ettei isoja poikia saa pusutella? Tosin meillä on sitten joskus myös " halipula" eli poika haluaa koko ajan syliin.
Nämä lienee kaikki ikään liittyviä kausia - ollaan niin isoa poikaa eikä sitten ollakaan ja se harmittaa eniten poikaa itseään ja purkautuu sitten äitiin kohdistuvana kiukkuna.
Parempi tuokin, kun meillä taas poika alkoi yhtenä iltana pohtia (ensin suututti isänsä kun vain pyöri sängyssä ja riehui eikä alkanut nukkua, mies lähti mitään sanomatta alakertaan) että " vaihdatteko minut nyt kilttiin lapseen?" - en tajua mistä tuollaisenkin on keksinyt.
4,5v. poika sanoo, että haluaa vaihtaa äidin mummiin.
Ja että pysäyttää roska-auton kadulla ja pyytää että miehet ottaa äidin sinne..
Enpä ole juurikaan edes miettinyt, että olisi " epänormaalia" !
Uskon ja luotan, että kuuluu ikään.
Kommentoin aina vaan, että sitten äitiä harmittaa tai että " äiti kuitenkin tykkää susta" ....
ottaa ihan huumorilla vaan. Mutta sitten kun kyselee tutuilta niin ei heidän lapsi kyllä ole noin sanonut... Onneksi täällä saa tuulettaa ja saa erilaisia vastauksia, muuten kokisi itsensä ja lapsensa ihan häiriintyneiksi :/
silloin, kun äiti ei toimikaan juuri pojan mielen mukaan.
Vierailija:
4,5v. poika sanoo, että haluaa vaihtaa äidin mummiin.
Ja että pysäyttää roska-auton kadulla ja pyytää että miehet ottaa äidin sinne..
:D
Mutta pahaltahan se tuntuu sillä hetkellä, vaikka kuinka tajuaisi, ettei se ole mitään henkilökohtaista tai ansaittua... Pitää vain pysyä aikuisena ja ottaa homma testinä. Varmaan se on sitä vanhemman kiintymyksen ja sitoutumisen testaamistakin, pitää katsoa rakastavatko ne vaikka olisi hurjan ilkeä ja ikävä lapsi...
Meillä 3,5 v on nyt alkanut toitottaa mistä kaikesta EI TYKKÄÄ. Mm. erilaisista ruoista ja tekemisistä. Odotan jännityksellä, milloin vanhemmatkin muuttuvat TYHMIKSI ja INHOTTAVIKSI.
Varsinkin noista pikkuvlejistä olisi hyvin valmis hankkiutumaan eroon.
Ei siinä muu oikein auta, kuin kertoa, että on ikävää, jos hän ei pidä äidistä tai isästä, mutta että me kyllä onneksi pidämme hänestä senkin edestä ja pikkuveikkojakaan ei voi palauttaa, koska vauvoissa ei ole palautusoikeutta ja vaikka olisikin, niin äiti ja isä tykkäävät heistäkin ihan hirveän paljon. Toinen koirista taitaa olla ainoa perheenjäsen, josta pikkumiehemme ei vielä koskaan ole ilmoittanut haluavansa eroon. Toisesta koirasta joskus ja isoveljestäkin silloin tällöin, kun ei pääse veljen mukaan johonkin, mihin haluaisi.
Äiti voi olla välillä huono, paha tai mikä vain. Samoin isä.
Pysy aikuisena äläkä ota itseesi. On aivan normaalia.