Voiko myös sellaisesta ihmisestä tulla psykopaatti/sosiopaatti, joka on

mutta paljon yleisempää on joku ongelma lapsuudessa. Käsittääkseni psykopatian syntymekanismia ei täysin tunneta.



Ja tätä ei kannata sekoittaa psykoosiin. Psykoosi voi tulla ja siitä päästä eroon, psykopatia on yleensä pysyvää. Eikä siitä pahemmin pääse eroon, eikä psykopaatti yleensä haluakaan.

turvallisin mielen esim. sellaisen lapsensuhteen, joka osaa halata ja haluaa puhaltaa ja lohduttaa, jos on satuttanut toista (vaikkakin tahallaan on saattanut aluksi satuttaa)? Onko täysin poissuljettu, että tällainen lapsi ei tule koskaan olemaan psykopaatti? Näkyykö psykopatialle altistus aina lapsuudessa?

Jos on lapsena tuntenut empatiaa, niin luulisi, ettei tuo kyky häviä kokonaan koskaan.

Muista erottavia piirteitä ovat lähinnä kyky vahingoittaa itseään pienempiä sekä kyvyttömyys katumukseen ja syyllisyyden tuntemiseen. Lapsilla eläinten kiusaaminen on aina hälytysmerkki. Normaali lapsi ei nauti siitä että kiskoo kärpäsiltä siipiä eikä tapa muurahaisia ihan vain mielenkiinnosta.

sattuu tekemään niin, tappaa esim. hyönteisiä??

Onko tämä aina vakava hälytysmerkki? Voiko lasta opettaa empaattisuuteen?

Ainakin minulle kävi niin, sekosin ihan kunnolla.

Amerikkalaien psykopatian asiantuntijan David j. Haren (muistaakseni nimi oli tämä mutten ole ihan varma) kirjassa oli useita esimerkkejä tapauksista joissa lapsi oli täysin normaalissa rakastavassa perheessä mutta kidutti pienestä pitäen eläimiä yms. mikä viittaa kehittymässä olevaan psykopaattiin. Nämä vanhemmat olivat aivan pallo hukassa kun lapset eivät oppineet lainkaan katumaan ja tuntemaan syyllisyyttä.



En usko, että varsinaiseksi psykopaatiksi voi ylipäätään lainkaan tulla ilman tuota geneettistä valmiutta. Narsismista en ole yhtä varma, sehän on tavallaan jatkumo terveestä itsekkyydestä psykopatiaan asti.