1-vuotias sanoo vain: " TÖ"

Anna nyt lapsesi olla pieni vielä.

Mun lapsella ei myöskään ollut yhtään oikeaa sanaa 1-vuotiaana. " Ätä" tuli vähän myöhemmin, mutta vasta 1,5-vuotiaana alkoi puhua. Nyt 2-vuotiaana puhuu jo ihan täysin.

Lapsesi yrittää sanoa sinulle jotakin, mikä ei ole mennyt selvästikään perille. ;) Ehkäpä puhetta piisaa kun ratkaiset arvoituksen.

" auto" " nenä" " huu" =suu " kuukku" =kurkku, " bambo" =pallo, " oho" " noin" " anna" " mennään" " kukka" " kakka" " papa" =napa " kiikkaa"



Ei muuta. Ja tosiaan 2v jo lähenee. En ole huolissani. Lapset on yksilöitä.

sanoo " anna!" , hyvin ponnekkaasti. Muita sanomisiaan en ainakaan ymmärrä.

Vierailija:

mutta vasta 1,5-vuotiaana alkoi puhua.

Miksi te äidit olette liki kohtuuttomia vaatimuksissanne pieniä vauvoja kohtaan. Että jos puhuu puolitoistavuotiaana, niin se on VASTA! Haloo hei - lukekaa lapsen kehityksestä! Moni oppii puhumaan 2,5-vuotiaana, ja sekin on aivan normaalia. Mikä ihmeen kiire teillä on!!

Lapsi alkoi puhua omaan tahtiinsa ja sillä hyvä. Mutta kyllä ne ekat sanat tuli aika paljon myöhemmin kuin tuttavapiirin saman ikäisillä, joilla oli yksittäisiä sanoja JO alle 1-vuotiaana. Siitä se kammoksumasi " vasta" .

t:6 (muistaakseni)

Meillä esikoinen sano 1- vuotiaana kukka, lintu, pallo, äiti.. Mutta sitten taantu ja unohti miten puhutaan! Pallo olikin PA, lintu TU, pallo LLO, kakka oli KA, pissa SSa.. Siis joko lauseen alku tai loppu.



Neuvolasta sanoivat että normaalia mutta koska isällä on keskivaikea lukihäiriö niin toivottiin tarkkailua käytiin 2- vuotiaana pari kertaa puheterapiassa ja opeteltiin kaikkee ääntelyä KraaKraa (lintu) Gnuugnuu (apina).. ja painotettiin sanoista sitä osaa jota ei sano.

Pikkuhiljaa sanoja alkanu tuleen enempi ja nyt 3- vuotiaana opetelleen MITEN joku kulkee vaikka: nopeesti, korkeella. Ja annetaan lapsen oppia omassa tahdissaan. Neuvola tukee meitä ja rohkasee.



Jos kovasti puheen kehitys on mielessä niin älä stressaa vaan juttele neuvolassa. Vaikka me on käyty puheterapiassa vaan vähän ja lapsen puheesta on ollu vaikee sanoo mitään mihinkään suuntaan niin sieltä saa hyvää apua mitä kannattaa enempi painottaa ja miten auttaa lasta.

Jos lapsella on puheessa ongelmaa, niin parempi että siihen paneudutaan jo 3- 4- vuotiaana puheterapiassa kunnolla vauhdissa kuin että asiaan aletaan havahtumaan pikkuhiljaa ja auttamiseen päästään vasta lähempänä eskaria!



1- vuotiasta ei oikein auta muu kuin innokas toisto ja hauskuus oppimisessa. Siis ihan tavallinen arki. Jos näet jotain kivaa, näytä se ja sano yksinkertasesti mikä se on. Vaikka lapsi ei puhu niin ymmärtää niitä. Kuulee miten sanotaan.



Meillä on ollu tosi hiljanen toinen lapsi ja yksi aamu tässä kesällä (täyttää lokakuussa 2) kiipesi sänkyyni herättään mua, istui päälläni ja katseli ympäri huonetta ja luetteli vaan kaikki mitä tiesi ympärillään. Siitä mentiin kohta syömään ja poika vaan selitti ummet ja lammet mitä mikäkin on! Se oli niin ihana hetki että meinas tulla tippa linssiin. Eli josko teillä tehdään samaa peliä että kaikki on vaan oman aikansa " TÖ!" . Meillä se oli " A!" Tällä nuoremmalla.

tulee meilläkin " juttua" muutei oikeita sanoja vielä ja poika on 1,5v. Mutta ei hätää. Kyllä se oppii kun on siihen kypsä.

Isosisko sanoi ensin vain sanan tai pari. Ja sitten muutama sana lisää. Lopulta tuli jo pari vuotiaana 2 sanaa peräkkäin, ja 2v 3kk alko puhuun päivittäin lisää ja lisää. Ja 2v6kk puhui lakkaamatta kaikkee, matki kaiken ja pulpatti kuin papupata :)

Ja monet sen ikäiset oli NIIIN taitavia puhujia jo vuotta ennen mutta puhuivat vielä lähes kolmevuotiaana epäselvästi, vaan meidän likka puhui selvästi. Otti vaan aikaa se puheen herjoittelu, ja sitten sitä tulikin heti ja paljon ja heti tosi selvästi.

Kaikki lapset on yksilöitä! Kaverin muksu voi oppia puhumaan aiemmin, mutta ei välttämättä osaa kolme vuotiaana puhua niin selvästi että vieraskin ymmärtää.

1,5 v. puhuu kolmen sanan lauseitakin... tyyliin äiti anna kuppi... tai tule äiti kiikaa... siis sanoja toisen perään, ei kyllä taivutettuna oikein.. mutta kukin ajallaan...