Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten olette saaneet 3-vuotiaan alituisen vinkumisen/kitinä-äänen loppumaan?

Vierailija
17.08.2007 |

Meillä on muuten mukava 3-vuotias, mutta hermot menee, kun tavallisetkin asiat pitää ilmaista marisemalla ja ulisemalla dramaattisesti.



Mitään vinkkejä jaossa, miten tuon tavaksi tulleen käyttäytymispiirteen saisi loppumaan?

Kommentit (25)

Vierailija
1/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mäkin kokeilen tätä, ihanaa...pysyis vaan pokka itellani kun pitäsi vakavana ehdottaa ajatusleikkiä lapselle :)

Vierailija:


Tämä oli paras pitkään aikaan! Vähänkö kokeilen tuota heti tänään! :-)

Ainoa riski on, että jos pojasta tulee hullu tiedemies isona, tiedänpähän mitä hän aikoo yrittää.

Vierailija
2/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vingun ja kitisen takaisin. Loppuu siihen paikkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koskakohan meille tulee palautetta tarhasta, että pitäisi jo puuttua asiaan. Nyt poika on jo viisi...

Vierailija
4/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja että marisemalla ja kitisemällä ei asioita edistetä lainkaan.



Eräänä päivänä itse räyhäsin ja säksätin jostain, niin eikös 3-vuotiaani rauhallisesti todennut, että " äiti, puhutaan kauniilla äänellä" :D Jotain menee joskus perillekin :D

Vierailija
5/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samaa kuin muillakin eli ei noteerattu / ei kuultu, jos kitisi ja marisi. Tai sitten sanottiin, että " en ymmärrä, kun kitiset, puhu kunnolla" tai jos poika marisi, että " haluaa jäätelöä" tms. niin vastasit, että " mitä, jääteetä, en mä nyt ala tekemään teetä" tai jotain ihan puutaheinää siihen mitä kitisi eli ihan kun olisin oikeasti kuullut täysin väärin.



Kyllä jonkin aikaa meni ennenkuin tajusi, että kitinä ja marina on ihan turhaa. Nykyään tulee tosi harvoin tuollaista rutinaa.

Vierailija
6/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


käskin sen ajatella lehmää, jolla on hevosen peppu. Tai kissaa jolla on saparo. Meni niin hämilleen ja jäi miettimään asiaa, itku loppui siihen.

Nyt me aina mietitään ihme-eläimiä kun meinaa mennä levottomaksi.

täytyykin pitää mielessä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä ennen en kuuntele enkä kommentoi mitenkään.

Vierailija
8/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei se lapsi siihen kuole jos hiukan käskyttää!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai älä marise tai että tuolla asenteella ei saa tässä perheessä mitään. Tyttö on jo neljä, ja vasta nyt alkaa tepsimään.

Vierailija
10/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanon että kuuntelen heti kun puhuu normaalisti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo, tämä hermoon käypä kitinä.



Eipä ole kaunista tämäkään, kun komennan olemaan marisematta. Toinen on kevyt kommentti " Äiti ei ymmärrä marunaääntä!" Tai jos sitten itkettää (kun lapsi ei voi sille mitään) niin sitten otetaan rohkaisu/mielenkohotuslaulu.



Aina jokin, nälkä-jano-vessa. Ja tunti ruokailusta, niin neiti _kuolee_ nälkään. Naurattaisi jos naurattaisi.

Vierailija
12/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö riitä että juttelee normaalisti?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

parempaan suuntaan ollaan menossa koko ajan.



Alussa käytin juuri noita em. keinoja. Pyysin puhumaan normaalilla äänellä; sanoin, etten ymmärrä tai saa selvää; että meidän perheessä ei saa tuolla mankunalla yhtään mitään jne. Ei tepsinyt, pikemminkin jotenkin nämä kaikki provosoivat lasta lisävinkumiseen.



Sitten yhtenä päivänä olin hyvällä tuulella (kappas) ja hymyilin lapsen vinkunalle ja sanoin: " Onkos sinne sun kurkkuun takertunut jokin pilli? Annas kun katson, onko se pahasti kiinni siellä?" Lasta alkoi huvittaa ja sanoi normaalilla äänellä: " Ei ole pilliä, kuule nyt!"



Nyt tästä pillistä on tullut tällainen ns. ulkoistettu juttu, joka toimii. Tutkin kurkkua, kun vikistyttää ja yleensä lapsi yrittää innokkaana todistella, että ei siellä kurkussa mitään pilliä ole.



:)



Että siitä vaan muutkin kokeilemaan.



Vierailija
14/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


parempaan suuntaan ollaan menossa koko ajan.

Alussa käytin juuri noita em. keinoja. Pyysin puhumaan normaalilla äänellä; sanoin, etten ymmärrä tai saa selvää; että meidän perheessä ei saa tuolla mankunalla yhtään mitään jne. Ei tepsinyt, pikemminkin jotenkin nämä kaikki provosoivat lasta lisävinkumiseen.

Sitten yhtenä päivänä olin hyvällä tuulella (kappas) ja hymyilin lapsen vinkunalle ja sanoin: " Onkos sinne sun kurkkuun takertunut jokin pilli? Annas kun katson, onko se pahasti kiinni siellä?" Lasta alkoi huvittaa ja sanoi normaalilla äänellä: " Ei ole pilliä, kuule nyt!"

Nyt tästä pillistä on tullut tällainen ns. ulkoistettu juttu, joka toimii. Tutkin kurkkua, kun vikistyttää ja yleensä lapsi yrittää innokkaana todistella, että ei siellä kurkussa mitään pilliä ole.

:)

Että siitä vaan muutkin kokeilemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

aiheuttaa vain sen että vinkuna on sen jälkeen lapsista entistäkin mukavampaa

Vierailija
16/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta on latistavaa, kun joku laittaa omassa perheessä toimivan ehdotuksen muillekin niin joku tulee littaamaan sen semantien.



Jos kritisoi niin pitää mysö antaa joku muu ehdotus.



Mun mielesta 11 ehdotus on kokeilemisenarvoinen.

Vierailija
17/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kerroin vain miten meillä toimii tuollainen.



Ompas tämä kumma palsta.....



t.13

Vierailija
18/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


kaikki, mitä sanoin, sanoin silleen todella ylikorostuneen ärsyttävästi marisemalla. Poika kuuntele hetken ja sanoi, että äiti, lopeta!



Puhuttiin sitten, että siltä se kuullostaa pojan marina äidinkin korvaan- eiks oo kauheeta? ja niin loppui marina siihen paikkaan.



Vierailija
19/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

jokaisesta kielletystä asiasta nousee kauhea huuto ja itku? Meillä on edelleen, mutta ollaan vähän edistytty, kun en huomioi kiukuttelua ollenkaan vaan puuhailen omiani. Vastailen ja huomioin vain lapsen ollessa hyvällä päällä ja asian asiallisesti ilmaistessa. Eli huomiota on turha hakea marinalla ja huudolla.

Vierailija
20/25 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

käskin sen ajatella lehmää, jolla on hevosen peppu. Tai kissaa jolla on saparo. Meni niin hämilleen ja jäi miettimään asiaa, itku loppui siihen.



Nyt me aina mietitään ihme-eläimiä kun meinaa mennä levottomaksi.