Älkää taatko kenenkään lainoja!

muille sanon huihai. Isäni on ollut todella pulassa veljeni ja hänen oman veljensä lainojen kanssa, joten on kyllä mennyt oppi perille.

En aio taata edes lapsieni lainoja.

Tuskin ollaan niin äveriäitä, että muuten pystytään esim. asunnon ostossa avustamaan. Ja kun ME itsehaluamme. Muut saavat tehdä toisin. :)

Mikä niissä lapsissa on vikana kun niille ei haluta parasta? Hulluja narsistejako olette?

vanhempia mummoja ja pappoja, jotka hyvää hyvyyttään ovat taanneet lapsilleen lainoja ja nyt eläkkeestään makselevat niitä...

Vierailija:

Mikä niissä lapsissa on vikana kun niille ei haluta parasta? Hulluja narsistejako olette?

se tekee ihmisestä narsistin, että ei takaa lapsensa lainaa? Mulla ei ole vielä tähän mennessä lainaa ollut pankista tai muualtakaan ja mulla on esikoinen jo koulussa. Elää voi varmasti ilman lainaakin ja ökytaloa.

Vierailija:

Mikä niissä lapsissa on vikana kun niille ei haluta parasta? Hulluja narsistejako olette?

Ainoastaan ehkä siinä poikkeustilanteessa, että lapsen henki on kyseessä. Ts. joku hyvin vakava sairaus minkä hoito vie niin paljon rahaa, että pitäisi ottaa laina.

myyn oman asuntoni ja kas, lapsella on asunto. Siinä vaiheessa mä olen mitä luultavimmin valmis jo saattohoitoon, enkä saa sitä omaa asuntoani mullan alle vaikka kuinka yrittäisin!



Omaisuuden tarkoitus ei ole lähteä tuonpuoleiseen vaan siirtyä sukupolvelta toiselle.

Tämä muuten menee myös toisinpäin: katsokaa kenet otatte lainojenne takaajiksi. Miehen vanhemmat takasivat meille suht pienen osan lainaa (40 000) ja luulivat, että sillä sitoumuksella saivat oikeuden mm. päättää remonttimateriaaleista, sisustuksesta, lapsemme nimestä, uskonnollisesta kasvatuksesta ym. Että aika kovat oli korot.. Pinnamme tietysti paloi ja oli hirveä säätäminen pankin kanssa päästäksemme näistä takaajista eroon eli koko takaus siirrettiin omien vanhempieni nimiin.