Lue keskustelun säännöt.
2.5 vuotiaalla tytöllä aina ' paha päivä'
16.08.2007 |
Onko tämä ihan tavallista ja ikään kuuluvaa vai onko meillä jotain pahasti pielessä? Tyttö on joka päivä huonolla tuulella, herää itkuisena aamulla ja päiväuniltaan, nirisee ja narisee. Jos joku asia ei ole niinkuin hän oletta/haluaisi (esim. sukka menee vinoon tms.) hän reagoi asiaan kitinällä, kiukulla, joskus huudollakin. On toki hyviäkin hetkiä, lähinnä silloin kun hänelle omistaudutaan täysin. Jos yhtään turhautuu, on peli heti menetetty. On ilkeä pikkuveljelleenkin mustasukkaisuudesta ja turhautuessaan. Ei tottele. Yhtään. Esim. saattaa lähteä juoksentelemaan miten sattuu ulkona, saatta heitellä tavaran kiellosta huolimatta veljensä päälle jne. Toki joskus tottelee, mutta yleensä reagoi kieltoihin vain riehaantumalla entisestään.
Olemme yrittäneet olle johdonmukaisia kasvattajia, emmekä anna periksi. Tyttö oli iloinen vauvana, ehkä joskus reilu 1 vuotiaana käytös alkoi muuttua ja paheni veljen syntymän myötä. On aina ollut hyvin hyvin tahtova persoona ja tästä on kaikki tutut sanoneet. Myös päiväkodista, jossa oli 4kk ennen veljen syntymää, sanottiin samaa.
t. äiti huolissaan :-(
Kommentit (12)
Meitä (tai siis heitä) on näemmä useampia, helpottavaa!!
11: juuri noin, tuntuu tosiaan että tytöllä on valtava kaaos pään sisällä. Olen yrittänyt tarjota tytölle iltaisn juttuhetkeä, jossa käytäisiin läpi päivän tapahtumia, mutta ei oikein jaksa niihin keskittyä. Lisäksi tuntuu että läpikäytävät asiat ovat aina vaan enimmäkseen näitä ikäviä, vaikka hyvätkin jutut muistetaan ja kehutaan. Ei ihme ettei halua niistä jutella. Eikä tietysti osaakaan/ymmärräkään vielä. Olen miettinyt johtuuko kaikki juuri tästä negatiivisesta ilmapiiristä, kun tyttöä jatkuvasti kielletään ' älä sitä, älä tätä' , ' tuo on tuhmaa' , ' ei saa nipistää veikkaa' jne. Lisäksi meillä on meneillään eräänlainen kriisi (ei parisuhteessa), joka varmasti vaikuttaa kodin ilmapiiriin, joten tytöllä on paljon negatiivista kaaosta päänsä sisällä.
Lapset syntyvät niin viattomina ja hyvinä, minulla on kamala olo siitä, että olemme onnistuneet pilaamaan vasta 2-vuotiaan lapsen mielen :-(
Olimme pitkään lapsettoia ja monesti mietin ja rukoilin että kun saisimme oman lapsen, olisin paras mahdollinen, ymmärtävä, rauhallinen, rakastava äiti. En ole tainnut osata :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja osoittaa hänelle huomiota välillä yksistään niin että hän ei koe olevansa vähempiarvoisempi kuin pikkusisarus.
Herääkö itkuisena jos menet viereen ennen kun herää niin että saatte pötkötellä hetken yhdessä ennen ylösnousua?
Meillä kohta 2 kpl 2,5v. ja mieli muuttuu ees taas toisinaan sekunttipelillä..
Onko tyttäresi vain niin temperamenttinen että reagoi kaikkeen voimakkaasti sekä hyvässä että pahassa?
Uhmaa hänellä on todellakin, mtta olen siis miettinyt että selittääkö se kaiken. Vai olemmeko vaan toivottomia kasvattajia, niinkuin äitini tuntuu vihjailevqan :-(
Hänen viereensä emme voi mennä, koska nukkuu yhä pinniksessä. Mutta olen yrittänyt aloittaa aamut silittelemällä ja hiljaa suputtelemalla. Se ei auta, nirinä alkaa heti ja kosketus saattaa pahentaa sitä. Toisaalta jos nostaa heti syliin, voi toisinaan rauhoittua sillä, mutta suuttuu heti kun laskee sylistä pois (vaikka olisi ollut siinä jo kauankin).
Kiitos myös neloselle! Tytöllä tosiaan on tapana reagoida voimakkaasti kaikkeen. Temperamenttia löytyy kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti en muista kirjailijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyyköhän kirjastosta vai mistä?
Meillä reilu 2v poika on aina herättyään kiukkuinen, hän on todella itsekäs persoona. kiellot menee yleensä kuuroille korville, tai niille nauretaan.. Tottelemattomuus on hauskaa -tyyliin. Siskonsa on aivan vastakohta, empatiaa löytyy loputtomiin, pitää pikkuveikan puolia hellii ja tyynnyttelee häntä.. Paras lääke tämä onkin ollut vaikeina hetkinä. Kun yritän pitää häntä sylissä, jutella lempeästi tai vaikka lukea kirjaa, hän saattaa äkkiä läimäyttää kasvoihin tai paiskata kirjan maahan... :( Tänään olen ollut erityisen huolestunut... Onko joku mennyt kasvatuksessa pieleen, kun lapsella tuntuu olevan valtava kaaos pään sisällä? Onko teillä tämän tapaista ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä kesänä vain pahani niin että soitin perheneuvolaan ja varasin ajan. Sain ajan vasta tämän kuun alkuun jolloin tilanne oli jo hieman helpottanut. Menin silti perheneuvolaan käymään, ei siellä mitään (uutta) osattu sanoa.
Normaali tuo lapsi meillä on, temperamenttisempi kuin ehkä suurin osa muista.
Mutta vertaistukea täältä saat, tiedän kyllä miltä tuntuu kun pieni ihminen saa koko perheen sekaisin tai huonolle tuulelle.
Toivon vain ettei tämä kestä ikuisesti?!
mielen mukaan. Tosin on myös rakkaudessaan ja ilossaan vahva. Jos ei olisi noin nuori, niin epäilisin vetävän jotain kamaa ja olevan aineissa ;) Hetkittäin mun itsetunto on aivan nollissa kasvattajana ja mietin miä teen väärin esikoisen kanssa. Toisaalta välillä tulee niitäkin hetkiä, kun vaikka ulkopuolinenkin kehuu lapsen varhaiskypsyyttä tai energiaa. Tässä on joutunut ihmisenä itse kasvamaan ja muuttumaan todella paljon. Minä entinen viileä viilipytty, jolta ei koskaan mennyt hermot missään asiassa, joudun päivittäin tekemään itsehillintäharjoituksia ;)
Kieltämättä hetkittäin pelottaa lapsen tulevaisuus ja mietin paljon mikä on normaalia ja varsinkin tällaisten psykopaattitappajajuttujen kohdalla mietin onko lapseni kasvamassa joksikin psykopaatiksi vai onko vaan kyseessä vahvatahtoinen ja uhmakas ipana.
Meillä myös todella temperamentikas 3-vuotias poika, joka herää tätä nykyä joka aamu väärällä jalalla. Sukset menee ristiin ihan mitättömästä ja sitten alkaa huuto, jota kestää ja kestää. Ja useita kertoja päivässä. Jokaisesta edellä olevasta viestistä löytyy jotain häneenkin sopivaa, joten taitaa sittenkin olla ihan normaalia.
Pinnaa vaan kysyy meiltä vanhemmilta; mies jo uhkasi melkein toimittaa pojan tutkimuksiin, kun hänestä kukaan tenava ei voi käyttäytyä tällä tavoin. Mutta näköjään uhmaikäinen voi. Toivottavasti vaan ei kestä ikuisesti.