Onko 5-6-vuotiaiden kaverisuhteet yleensä näin tuulisia?
Itselläni 6-vuotias poika, joka pitää aina kavereidensa puolia, ja on hyvin lojaali sellaisia poikia kohtaan joita pitää ystävinään.
Nämä ystävät ovat kuitenkin vaihtuneet viime aikoina, koska jotkut näistä kavereista saattavat alkaa esim. potkimaan tai läpsimään/nimittelemään rumasti tms. ikävää kun isompia poikia ilmestyy paikalle. Eli ilmeisesti pitää näyttää omaa kovuutta tai uskallusta?
Sitten kun tuollaista tapahtuu riitttävän usein, ei pojan tee enää mieli mennä kyseisten 'takinkääntäjien' seuraan ollenkaan:(
Hyvin yleistä tuntuu olevan että jotain aletaan kiusaamaan kun paikka passaa. Nimittelyä, läpsimistä, tavaroiden väkisin viemistä, tönimistä ja muuta ikävää.
Osa tytöistäkin täällä käyttäytyy toisia kohtaan tuon tyyppisesti, vaikka oltaisiin hyviäkin kavereita oltu - voidaan seuraavana päivänä sylkeä päin tai heitellä kivillä. Kun on löytynyt joku uusi ja mielenkiintoisempi kaveri.
ONKO nykylapsilla enää pysyviä kaverisuhteita, vai onko lastenkin elämä yhtä irrallista menoa kuin tämän yhteiskunnan muukin meno?
VAI ASUMMEKO VAAN JOSSAIN VILLI-IHMISTEN ASUINSIJOILLA?
Pian 6-vuotias eskarilaiseni on hyvin seesteinen kaverisuhteissaan. Viime vuonna päiväkodin puolella oli hieman tuulista, mutta nyt tuntuu sujuvan kivasti kaikkien kanssa - niin tyttöjen kuin poikien (oma lapseni on tyttö). Kyseessä on pieni eskariryhmä ja samassa paikassa on myös 5-vuotiaiden ryhmä.
Mitään sylkemisiä tms. fyysistä väkivaltaa en ole havainnut aikaisempinakaan vuosina. Entinen naapurin poika kyllä välillä tuuppi ja oli käsirysyssä toisten pihan poikien kanssa. Mielestäni tämän pojan isä itse edesauttoi riitojen selvittämistä nyrkein: naureskeli vaan, kun poika tuuppi kavereitaan hermona.
No, ehkä jonkun pojan äiti tai isä olisi parempi vastailemaan tähän kysymykseen..