Mitä ajattelet naisista, jotka saavat lapsen/lapsia opiskeluaikana?

Olen niiiin tyhmä enkä ajattele lapsen parasta ollenkaan?

Sopi mulle, nyt olen vapaa tekemään duunia eikä tartte jäädä äitiyslomalle.

Sain esikoiseni 2 viikkoa vaille 23-vuotiaana. Olin silloin ollut 3,5 vuotta naimisissa ja opiskellut yliopistossa saman verran. Kun esikoinen oli puolivuotias, aloitin uuden sivuaineen ja suoritin sen melkein loppuun äitiys- ja hoitovapaalla.



Toista lasta aloin odottaa 24-vuotiaana, samaan aikaan, kun aloitin graduani. Kirjoitin graduani raskausaikana, äitiyslomalla ja loppuun sitten, kun toinenkin meni hoitoon. Viimeisen opiskeluvuoden olin myös oman alani töissä.



Valmistuin 27-vuotiaana, 8 yliopistovuoden jälkeen. Pääsin heti koulutusta vastaavaan työpaikkaan. Tai itse asiassa minulla on tällä hetkellä 3 eri työnantajaa, kolme osa-aikaista opetustyötä. Koko ajan soitellaan ja pyydetään töihin muistakin paikoista. Oma alani on sellainen, että on pulaa työntekijöistä.



Haaveilen vielä kolmannesta, viimeisestä lapsesta. Se olisi toiveissa noin 29-vuotiaana, jos Luoja suo. Alle kolmekymppisenä olisi perhe perustettu, yliopistokoulutus hankittu ja aika paljon jo työkokemustakin.



Olenko minä teistä säälittävä, te yli kolmekymppisenä lapsenne hankkineet? Vai koskeeko säälittävyys vain ei-akateemisia alle kolmekymppisiä äitejä? Itse olen erittäin tyytyväinen siihen, että sain lapseni nuorena. Minusta olisi paljon vaikeampaa aloittaa perheen perustaminen vasta nyt, kun on jo työelämässä, varsinkin jos haluaa useamman lapsen.



Opiskeluaika oli loistava aika perustaa perhe. Työ on enemmän on/off, opiskelut joustavat paljon enemmän. Voi olla esim. pitempään hoitovapaalla ja samalla opiskella. Onnistuu taloudellisestikin helpommin, kun ei ole vielä niin korkeaa elintasoa, asuntolainoja yms.



AP

Eikö jokainen aikuinen ihminen voi itse valita milloin perustaa perheen?

Itse olen ollut valmis äidiksi vasta kun tutustuin tulevaan aviomieheeni. En olisi voinut kuvitellakaan äidiksi tulemista aikaisempien suhteitteni aikana.

ja pullat eivät ole yhtä hyvin uunissa kuin ap:lla. Teen äitiyslomasijaisuuksia oman alani opetustöissä ja jään kesät palkatta. Olen hiukan kateellinen niille, joita tuurailen, koska ovat osanneet suunnitella elämänsä paremmin.

Joillakin voi olla hyvä sauma pitää äitiysloman mittainen tauko opiskeluista.

Hän on ammatiltaan lakimies. Sai ekan ja tokan lapsensa opiskeluaikana ja valmistui VUODEN ennen mua perheetöntä, joka opiskelin ja kävin töissä (itsekin valmistuin ihan Ok ajassa, en nyt ihan siinä suositellussa, mutten missään nimessä ollut mikään "ikuinen" opiskelija).



Hänen valinansa oli siis opiskelu ja perheenperustaminen nuorena.

Mun taas opiskelu ja työ.



Tässä vaiheessa ollaan molemmat vähän samassa tilanteessa. Mulla on kiva työkokemus ja -historia. Hän taas on aloittelemassa työuraansa. Perhe hänellä on jo kivalla mallilla ja voi tehdä ikänsä puolesta vielä yhden iltatähden. Mulla on nyt yksi lapsi ja toinen tulossa. Lapseni saan vanhempana.



Minä olen ja ystäväni tuntuu olevan tyytyväinen omiin opiskelu-perhe-työ -valintoihinsa. Kukin tavallaan.



Muuten, se opiskelun ja perheen yhteensovittaminen vaatii myös samana projektiin hyvin _sitoutuneen miehen_. Ystäväni mies on 4 vuotta häntä vanhempi. Kun ystäväni vielä opiskeli ja oli lasten kanssa kotona, mies jo elätti perheen tekemällä työtä.

Mitä minun nyt pitäisi ajatella itsestäni?

Ainakin jos valmistuu aikanaan. Kunnioitettavaa! minä en olisi siihen pystynyt, joten sain lapseni vasta opintojen jälkeen.

hankkia lapsia missään tilanteessa, koska jokaisessa tilanteessa on varmasti jotain pielessä. Asia selviää helposti kyselemällä läpi tällä palstalla läpi KAIKKI vaihtoehdot.



Nainen ei ole koskaan sopivan ikäinen eikä sopivassa elämäntilanteessa. Ehdottaisinkin, että tästä lähtien naisilta kiellettäisiin lisääntyminen kokonaan, koska se tuottaa niin paljon traumatisoituneita lapsia.

minulta on ainakin kaksi ihmistä kysynyt, oliko lapsi toivottu vai vahinko. Ja muutenkin normi tuntuu olevan nykyään, että lapset hankitaan vasta (reilusti) opiskelujen jälkeen, noin 30-vuotiaana. Toisaalta moni on kyllä suhtautunut positiivisesti, mutta sanonut, ettei itse olisi voinut kuvitella samanlaista ratkaisua itselleen.



Ajattelin vain, että haluavatko ihmiset lapset vasta opiskelujen jälkeen siksi, koska niin kuuluu tehdä vai siksi, että se on mahdollisesti helpompaa.



En tarkoita, että toisten ratkaisut olisivat huonompia kuin omani, mielenkiinnosta vain mietin ihmisten motiiveja.



AP



AP