Lue keskustelun säännöt.
-Minun tarinani-
16.08.2007 |
Elän lopunelämää sairauteni kanssa, mutta teen parhaani.
Täällä on yksi masennuksesta kärsivä äiti, jolla 1v 9kk lapsi.
Olen sairastunut siihen jo 15 vuotta sitten. Nuorena jätin avut kesken ja sanoin pärjääväni. Pärjäsinkin kyllä, mutta aina pari kolme kertaa vuodessa iski masennus.
Osasin odottaa, kun tulin raskaaksi, että sairastun lapsen syntymän jälkeen synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Sairaalassa sain apua, kun asiasta uskalsin kertoa! Henkilökunta oli ihanan kannustava ja auttava!!
Kotona oli rankkaa pitkän aikaa, kun lapsi oli vauva. En osannut odottaa, että vauva aika olisi niin rankkaa!! Koska kukaan ei koskaan ollut kertonut rankoista ajoista vauvan kanssa vaan aina hehkutettiin, kuinka ihanaa aikaa se oli.
Lapsella ei onneksi ollut koliikkia, vaikka ikuinen olikin. Varmaankin vaistosi äidin pahan olon.
Muistan kerran, jolloin itkin yhtä aikaa lapseni kanssa, kun en tiennyt mikä hänellä oli hätänä!! Mieleni teki mieli heittää hänet päin seinää, mutta en onneksi sitä tehnyt, koska järki kuitenkin toimi!!! Ja rakastinhan lastani, kaikesta huolimatta, enkä voisi häntä satuttaa.
Soitin saman tien neuvolaan, jossa oli ihana hoitaja toisessa päässä ja auttoi minua puhelimitse selvittämään miksi vauva itki. Nostin vauvan hetkeksi olalle, jotta pystyin puhumaan puhelimeen ja itku loppui ja tuli VALTAVA röyhtäys!! =)
Rupesin itkemään helpotuksesta, koska se auttoikin viimein vauvan itkuun ja hoitajakin kehui ja kannusti jaksamaan.
Mieheni ja perheemme ovat tienneet alusta asti masennuksesta ja apua ollaan saatu!!
Viimeinkin viime keväänä, kun sairastuin taas päätin hakea apua!!! menin lääkäriin ja pyysin saada lopun tälle kaikelle. En halua lapseni kärsivän, jos saan pahoja masennuskausia!!
Sain mieliala lääkkeitä, joista on ollut paljon apua. Ja käyn terapiassa.
Lapseni on voimavarani, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta!!!
En voisi kuvitella satuttavani häntä, siksi hain apua ajoissa!! Jottei esim. minusta tulla kirjoittamaan lehdissä, kuinka se ja se äiti teki sitä ja sitä lapselleen/perheelleen!
Elämä on ihanaa, kun on mies joka tukee, koska tietää, vaikka ei ihan ymmärrä sairautta, että mitä masennus on.
Lapsemme on iloinen ja on aina ollut. Tulee hyvin toimeen muidenkin kanssa ja on sosiaalinen. No niin sosiaalinen kuin tuon ikäiset ovat !! =)
Kommentit (23)
Sama minullakin. Jos ei olisi lasta en varmaankaan olisi tässä. Tai sitten en ainakaan olisi hakenut apua vieläkään. Surullista, mutta totta!!
Lapsestani saan voimia ja hänen takiaan olen valmis tekemään mitä vain, jotta hänen vain on hyvä olla.
Ja hänen on hyvä olla silloin, kun äidinkin on hyvä olla ja äiti on kunnossa/terve!!
Hyvä kuulla, että sinullakin menee paremmin sairauden kanssa.
Mutta kurjaa, että parisuhde ei ole kunnossa. Haluatko kertoa siitä?
Kertomasi tosiaan kuulostaa tutulle!!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olet hakenut apua! Liian moni ei hae.
Itse osasin varautua jo ennen synnytystä, että olin riskiryhmässä sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen (yllätysraskaus, yksin, isä uhkaileva ym ym) ja pelkäsin jaksamistani. NEuvolassa jo puhuin asiasta. Itse tarkkailin itseäni ja neuvolassa aina kyseltiin tarkasti. Masennusta ei tullut. Varauduin siihen, että on " pakko pärjätä" tuli sitten kuinka sairas lapsi tahansa. Ja sairas tuli ja pakko oli jaksaa. Masennusta ei tullut (ainakaan mitään vakavaa pidempiaikaista). Mutta hienoa, että hait apua.
Minun tarinani on NIIN samanlainen!
Kärsin täysin samanlaisesta masennuksesta kuin sinäkin, nyt meneillään parempi kausi.
Ainut ero on että minulla on huono parisuhde ja kolme lasta joittenka kanssa arkea pyöritän kotona.
Sitä vaan jaksaa kun on pakko jaksaa lasten tähden. Hoidan heidät todella hyvin ja kaiken muunkin. Koti on siisti, on ruokaa, puhtaat vaatteet, leluja, rakkautta ja rajoja, mutta on myös tämä minun masennus joka ajoittain vaikuttaa kommunikointiin lapsien kanssa. Syliin pääsevät aina, aina heitä hellin pussaan ja rakastan, mutta olen välillä hiemen enemmän poissaoleva enkä niin läsnä.
Lapsien takia olen hengissä.