Toivottu raskaus ja kuitenkin keskeytysajatuksia
Heippa,
plussasin pari päivää sitten eli vkoja vasta 4+3. Ennestään kaksi lasta.
Nyt surua ja murhetta: minulla on perussairautena astma ja aiemmista kortisonikuureista johtuen minulle on tullut happovaivoja, joita on hoidettu happosalpaajalla. No, niitä en voi nyt käyttää ja nyt viime yö menikin sitten valvoessa, kun närästi niin kovin.
Lisäksi aamuyöstä alkoi sattua mahaan ja sattuu edelleen, mielestäni supistelee, kovat menkkakivut siis. Vatsaa jouduin tyhjentelemään kolmeen kertaan yön aikana, vatsa aivan ripulilla. Aamulla järkytyksekseni peräsuolesta tuli myös runsaasti kirkasta limaa.
Ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin, että tämä menee kesken. Ja järkytyksekseni aloin pohtia, että en jaksa tätä raskautta (aiemmat olleet aika vaikeita) ja en ehkä haluakaan tätä vauvaa ja aloin toivoa keskenmenoa. Se ei tuntunut ollenkaan pahalta ajatukselta.
Kertakaikkiaan on niin avuton olo. Tuntuu kuin olisin 5-vuotias, en hallitse tilannetta ollenkaan enkä jaksaisi mitään. Yököttää, mahaan sattuu ja päässä pyörii kaameat ajatukset. Olen varannut jo lääkäriajan, mutta eniten minua hirvittää nämä ajatukseni. Kun raskaus oli kuitenkin todella toivottu ja vielä eilen olin siitä todella iloinen ja onnellinen. Tuntuu kauhealta, että tunteet voivat heittelehtiä näin - mutta sellaista kai se raskausaika on.
Ystävät hyvät, onko teillä ollut tällaisia tuntemuksia? Minulla ei aiemmissa raskauksissa ole ollut, aina olen pelännyt keskenmenoa, ikinä en toivonut. Pelottaa, että olisiko ajatuksissani vinha perä, yrittääkö alitajunta kertoa jotain. Keskeyttäminen tuntuu hurjalta ajatukselta, mutta niin tuntuu tämä raskauskin.
Tiedän että kun takana on huonosti nukuttu yö ja on paha olo, niin pahat ajatukset valtaavat mielen. Olenko ainoa sekopää?
Surullinen HilppaVilpuri
Kommentit (3)
ennakoinut keskenmenoa? En tällaista kipua muista aiemmista raskauksissta.
Hilppis
Niin tutun kuuloista.
Sairastan itse reumaa ja sain juuri aloitettua lääkityksen. No eiköhän tässä sitten tultu uudelleen raskaaksi. Minua oikeasti pelottaa miten pärjään. Esikoinen on 11kk ja todella vilkas.
Lääkettä en voi käyttää raskaus-aikana, joten ainoa hoito on sallitut kipulääkkeet ja kortisonipiikit sairaalassa. Jos otan piikkejä en voi hoitaa lastani itse ainakaan 2 päivään, sillä en luota käsiini että ne pitäisivät (ote saattaa irrota yhtä-äkkiä)
Koeta ystävä hyvä rentoutua. Minulle on auttanut se että ei tarvitse heti päättää. Illalla kun saat lapset nukkumaan istu alas ja kuuntele itseäsi. Koeta unohtaa hetkeksi koko asia. Minä meinasin saada paniikkikohtauksen kun tajusin odottavani. Mulla tosiaan se rauhoitti mielen että minulla on monta viikkoa aikaa päättää mitä teen.
jos haluat lähetä vaikka mailia minulle ullmaij@hotmail.com
T: Ull-Maij rv 5-6
Hei Ull-Maj,
kiitoksia myötätunnosta, se tuli tarpeeseen. Viestisi oli ihanan järkevä, kun itse olin tipahtanut jonnekin ahdistukseen. Ja itse asiassa olo on hiukan parempi jo. Kävin lääkärissä, joka epäili vatsatautia! Koska viikkoja on niin vähän, ei tällaista pahoinvointia pitäisi vielä olla. Se jotenkin helpotti.
Olet oikeassa, että rauhoittumista tarvitsen ja tuota ajatusta, että vielä ei ole pakko päättää. Ja nyt kun sain hieman levättyä, niin yllättäen vauva-ajatus onkin houkuttelevampi... Taisi minullakin paniikkikohtaus tulla.
Sinunkin lääkityksesi kuulostaa aika rankalta ja lapsesi on vielä pieni. Vaatii ihan eri tavalla jaksamista kuin minun lapsukaiseni, jotka ovat jo isompia, 7- ja 5-vuotiaat. Toivottelen sinulle oikein hyvää jatkoa, mihin ratkaisuun sitten päädytkin. Ja saatan pistää mailiakin.
T. HilppaVilpuri