Lue keskustelun säännöt.
Naapurit ahdistaa älyttömästi
15.08.2007 |
Onko muilla sellaista oloa, että naapurit kyttää teitä ihan koko ajan? Mua ahdistaa nykyään ihan älyttömästi kun koko ajan tuntuu siltä, että siellä kytätään, mitä meillä tehdään. Ollaan jossain vaiheessa oltu ihan väleissäkin, mutta sitten jäivät kiinni meidän juttujen levittelystä ja pistin ystävyyden jäähylle. Noilla ei ole mitään elämää, eivät koskaan käy missään ja tuntui että yrittivät tavallaan elää meidän kautta urkkimalla joka asiaa ja tunkemalla meille vähän väliä milloin milläkin syyllä. No nyt kun tilanne on tää niin mua ahdistaa suunnattomasti kun on sellainen olo, että koko ajan joku siellä kyttää. Ehkä oon ihan vainoharhainen...
Kommentit (25)
Mutta vähän väliä löydän itseni ajattelemasta, että mitähän ne taas tästäkin ajattelevat. Tiedän että ovat kovia paheksumaan kaikenlaisia asioita ja jotenkin mua inhottaa ajatus, että siellä sitten puidaan meidän menemisiä ja tulemisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monet katselee ikkunasta ulos muuten vaan, ja naapurit kokee sen kyttäämisenä, vaikka tarkoitus on vaan katsella ulos. Ongelma on siinä, että nykyään talot rakennetaan niin lähekkäin, että on pakko seurata naapurien elämää vaikka ei haluiskaan.
kyttääminen ei ole vainoharhaa, vaan vainoa!
Eli jos joku ihminen ottaa sinut silmätikukseen, liikkuessasi tietyllä paikalla, esim leikkipuisto, hän seuraa sinua jatkuvasti ja solvaa, marmattaa ja naputtaa. Seuraamisella tarkoitan että kävelee enintään metrin päässä sinusta, vaihtaa puistolaitetta perässäsi jne jotta pääsee kertomaan miten vääränlainen olet hänen mielestään.
ei-ap
Silloin kun vielä oltiin enemmän tekemisissä niin aina kun oli toiselle sanonut jotain (kuinka vaan merkityksetöntä) niin sen jutun sitten kuuli toiselta. Eli jos vaimo kertoo miehelle eteenpäin (tai toisinpäin) jotain aivan käsittämättömän merkityksettömiä asioita meidän perheestä niin silloin se on musta merkki siitä, ettei todellakaan ole omaa elämää eikä muuta puhuttavaa. Ja nyt kun en itse näitä asioita enää kerro, niin mulla on sellainen olo, että kyyläävät kahta kauheemmin, kun eivät muuten saa enää tietää, mitä meillä tapahtuu. Jos meillä on ystäviä viettämässä iltaa grillaten niin ovat koko ajan siinä rajalla muka tekemässä jotain ja tietää kyllä että korvat höröllään siinä kuunnellaan.
Tiedän itsekin että tää kuulostaa ihan vainoharhaiselta...
Muutimme jokin aika sitten ihanaan, unelmiemme taloon. Ei tunnettu aluetta ennestään ja on osoittautunut todella pahaksi mokaksi muuttaa alueelle, josta ei tiedä. Täällä ei ole muita lapsiperheitä ja naapurustolla on tapana viettää kovaäänisiä juhlia kesäiltoina, aamuyöhön asti. Naapurusto kertoi näistä juhlista heti alkumetreillä ja teki selväksi, että HE ovat juhlineet aina, MEIDÄN on paras sopeutua.
Talon myynti on käynyt mielessä monet kerrat. Unelmien talon, jossa kuitenkin lasten koulukin lähellä :-(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 17-vuotias lukiolainen, ja muutin muutama vuosi takaperin perheeni kanssa (vanhemmat ja 8v veli) omistusasuntoon, kyseessä rivitalo suht varakkaalla omistusasuntoalueella. Alueella pääosin lapsiperheitä ja siksi mekin muutimme. Koko aika on ollut itselleni yhtä ahdistusta kun otan itseeni aika herkästi. Sanon siis ettei perheeni todellakaan ole täydellinen, veljeni on aika kovaääninen sisällä ja pihalla ja itsekin soitin huilua ja lauloin kunnes naapurin ”v1ttuilusta” lopetin (en enää uskaltanut vaikka tiesinkin että mulla on täysi oikeus soittaa sen puoli tuntia tai tunnin keskellä päivää kun olen kotona hypärillä).
Edellisessä asunnossa (kerrostalo) vanhemmat valittivat alakerran ketjupolttajalle tupakansavusta joka siis pääsi eristysten korjauksesta huolimatta aina asuntoomme ja aiheutti terveydellisiä ongelmia sillä minulla ja isälläni on paha astma. Lopulta muutettiin pois sillä alakerran asukki oli taloyhtiön puheenjohtaja sekä isännöitsijä eikä suostunut käyttämään taloyhtiön tupakkapaikkaa edes niin että pystyttiin tuulettamaan kesällä.
Naapurien valitus alkoi noin kuukausi muuttomme jälkeen, en tarkalleen tiedä mistä ja miten, mutta valituksia on tullut mm. askelista, imuroinnista, laulamisesta ja aidatulla pihalla pallon potkimisesta (ääni). Patteria hakataan toistuvasti, puhutaan pahaa ikkunan alla, huudellaan pihalla meille lapsille. Kerran naapuri puhui toiselle naapurille haluavansa pahoinpidellä isäni (ikkunani oli auki), joka teki valituksen toistuvasta kotirauhan häirinnästä ja urkinnasta. Naapurina on siis keski-ikäinen pariskunta.
Naapurien pelkääminen rajoittaa elämääni ihan liikaa, kaunis osake kauniilla alueella mutta harkitsen totisesti pois muuttoa heti kun lukiosta pääsen. Toistaalta on myös vanhempieni vika etteivät suostu kompromisseihin minkään suhteen mutta on mielestäni hyvin lapsellista ja epäkohteliasta ”vihata” perheen lapsia. Olen aina yrittänyt tervehtiä heitä mutten koskaan ole saanut vastausta.
Mitä tehdä vai ollako vain välittämättä?
Mulla on kans tällanen mies yläkerrassa että aina kun oot pihalla, tunnet silmät selässäsi, muutenkin vaikuttaa melkoiselta vajakilta, saattaa esim. lähtä seuraamaan jos kävelet ulkona. Että terkut vaan Kimmolle Kotkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi myös olla, että kyylillä ei ole omaa elämää (henkisen köyhyyden lisäksi) siksi, että pelkäävät ihan puisina toisten kyyläämistä ja kommentointia. Heijastavat sitten pelkonsa kyyläämällä kostoksi muita. Toki kateellisiakin.
Otan osaa. Samanlainen tapaus löytyy täältä Helsingistäkin. Todella ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme omakotitalossa. Olimme asuneet talossamme jo pitkään, kun viereen muutti naapuri, joka alkoi kytätä ja komennella meitä. Lisäksi he puhuivat pahaa esimerkiksi lasten luokkakavereille ja vanhemmille. Siihen asti olimme olleet rauhassa. Emme siis koskaan ole heille tehneet mitään pahaa tai häirinneet heitä. Tämä lähti siitä, kun lapsemme eivät leikkineet heidän lastensa kanssa heidän aikataulujen mukaan. Tykkäämme pitää naapureihin etäisyyttä juuri oman rauhan säilymisen vuoksi, vaikka meillä on kivat ja asialliset naapurit joka suunnassa ja joissain asioissa olemme yhteistyössäkin joidenkin kanssa. Tästä ilmeisesti loukkaantuneena perheen äiti ja lapsi aloittivat monin tavoin ikävän toiminnan, lapsemme syrjimisen, pahan puhumisen jne. Perheen äiti on muutoinkin ”suuna ja päänä” kaikkialla, sen luontoinen. Sanoimme asiasta ja nykyään tilanne on rauhoittunut ja olemme ihan asiallisissa väleissä. Naapuri otti asian myös todella hyvin ja asiallisesti ja pahoittelikin. Tarinan opetus on se, että mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
no täällä on jonkin aikaa jo ollut kunnon kyttäysmeininki ylhäältä että kummaltakin sivulta. psyykkaushaukkumisseuraamiskyttäystä ja paskajuttujen levittelyä. mm. itselläni adhd ja saan siihen tarvitsemaani lääkitystä. josta olen kyllä avautunut, tosin muualla kuin naapureille. mutta johan ne puheet ovat omaankin korvaan kantautuneet. ja voi mahoton sitä katkeransuloista valittelun ja haukkumisen määrää mitä lääkitykseni aiheuttaa näille ihmisille.pitävät ihan narkomaanina jopa koska heiän mielestään lääkitykseni on huumetta.ohan se niille jotka käyttävät huumeita.sen verran vaikea saada mm. kyseistä lääkitystä ja diagnoosia että en aivan ymmärrä ihmisten kiinnostusta asiaa kohtaan. olen uskovainen ja heidän käsityksensä uskovaisesta ei vissiin sitten kohtaa meikäläiseen.. täysin tervejärkinen olen eikä nyt voi laittaa sen piikkiin että mielikuvitus lentää tai omanpäänsisäisiä asioita :) tietävät jopa mitä välillä teen asunnossani ja muuta syytä en sille keksi että ääneen mainitsevat asiasta seinäntakana ku7n psyykkaistarkoituksen. olen asiasta käynyt jopa sanomassa koska lapseninei tarvitsisi moista sietää. miettinyt polliisilaitoksella käyntiä jne. mutta puhepuhetta vastaan ni ei onnistuisi. mutta todella kuvottavaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaska jokunen kuopiosta kirjoitti:
no täällä on jonkin aikaa jo ollut kunnon kyttäysmeininki ylhäältä että kummaltakin sivulta. psyykkaushaukkumisseuraamiskyttäystä ja paskajuttujen levittelyä. mm. itselläni adhd ja saan siihen tarvitsemaani lääkitystä. josta olen kyllä avautunut, tosin muualla kuin naapureille. mutta johan ne puheet ovat omaankin korvaan kantautuneet. ja voi mahoton sitä katkeransuloista valittelun ja haukkumisen määrää mitä lääkitykseni aiheuttaa näille ihmisille.pitävät ihan narkomaanina jopa koska heiän mielestään lääkitykseni on huumetta.ohan se niille jotka käyttävät huumeita.sen verran vaikea saada mm. kyseistä lääkitystä ja diagnoosia että en aivan ymmärrä ihmisten kiinnostusta asiaa kohtaan. olen uskovainen ja heidän käsityksensä uskovaisesta ei vissiin sitten kohtaa meikäläiseen.. täysin tervejärkinen olen eikä nyt voi laittaa sen piikkiin että mielikuvitus lentää tai omanpäänsisäisiä asioita :) tietävät jopa mitä välillä teen asunnossani ja muuta syytä en sille keksi että ääneen mainitsevat asiasta seinäntakana ku7n psyykkaistarkoituksen. olen asiasta käynyt jopa sanomassa koska lapseninei tarvitsisi moista sietää. miettinyt polliisilaitoksella käyntiä jne. mutta puhepuhetta vastaan ni ei onnistuisi. mutta todella kuvottavaa..
Siis mulla on kans samantapainen tilanne. Kuuluu yläkerrasta ja sivuilta jatkuvasti ääniä, kuulen kanssa että haukkuvat minua asunnoissaan ja puhuvat minun tekemisistä, tietäävät aina milloin nukun, katson televisiota, suihkussa käyn, jääkaapilla käyn.. kun kavereita käy kylässä tai puhun puhelimessa, ihan hiljaa ovat sen aikaa ja sitten kun kaverit lähtee tai puhelu loppuu, alkaa minun elämästä puhuminen, sellaisia kavereita kävi kylässä hahahaa.. -.- olen niin ahdistunut naapureiden takia, että en uskalla päivisin soittaa musiikkia, pelottaa pitää tuuletintakin päällä, kun tuntuu että sekin heitä häirihtee.. :( oon 3 vuotta tässä asunnossa asunut ja heti alkoi minun kyttääminen, kun soitin joinakin päivinä läppärillä musiikkia, enkä edes täysiä.. kuulostaa varmaan ihan hullulle nämä minun kirjotukset, mutta tää on ihan totta :( mikäs tilanne siellä nykyään? :0 ja harmi että m''kku naapureita on maailmassa..
Kytätköön rauhassa kunhan eivät kotiini tule. Jos kiinostaa minun tavallinen elämäni niin paljon, ei se minua kiinosta jos omassa elämässä heillä ei ole sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei kyllä kiinosta ketä naapureissa asuu. Enkä halua heidän kanssaan olla edes tekemisissä. En ymmärrä miten joitain voi toisten tekemiset kiinostaa, eihän siitä itse saa yhtään mitään.
Kävikö mielessä, että naapuri voi olla vain huolissaan ja tsekata, että kaikki on hyvin?
Meillä naapuri päivystää ikkunalla, jotta näkee kaikki ohi ajavat. Molemmat rouva, ja isäntä samanlaisia. No meistäkin on tullut sitä myöden kyttääjiä, kun pitää aina ohi ajaessa katsoa ikkunasta sisään, olisko siellä joku kytiksellä. Joskus näkee, kun rouva juoksee toisesta huoneesta ikkunaan, kun kuulee auton äänen. No olemme ottaneet ilon irti. Väkillä pimeällä mennään ilman valoja. Joskus kun ei ole ketään ikkunassa jäämme odottamaan kunnes kyttääjä tulee ikkunaan, ja jatkamme sitten matkaa. Kerran käänsin auton takaperin ennen naapuria, ja vedettiin pakilla ohi. Tästä sitten uteliaana kyselikin. Vastasin vaan, että on kivempi menomatka mennä takapeein, niin pääsee sitten kotiinpäin etuperin. Mitähän sitä vielä keksisi? Ehdotuksia?
Meidän talossa (kerrostalo), on vuosien varrella ollu monen näköistä sakkia, mutta silloin alussa ku muutettiin tänne nii tää oli ihan hyvä kerrostalo. Naapurien kanssa vaikka ei kauheasti tekemisissä olla, nii pystyi juttelee niitä näitä jne, mutta nyt kun tänne on tullut tätä ihme sakkia niin mun mielestä talon ilmapiiri on muuttunut sen myötä niin inhottavaksi, että tekisi mieli muuttaa pois. (En ala sen enempää kertomaan yksityiskohtia.)
Minua ahdisti, kun alakerrän muija kyyläsi ja teki turhia valituksia sekä jätti heippalappuja. Ei auttanut puhuminen, selittäminen, isännöitsijälle soittaminen.
Helpointa oli loppujen lopuksi muuttaa pois. Joku toinen reppana on nyt hänen pihdeissään.
Vierailija kirjoitti:
Kävikö mielessä, että naapuri voi olla vain huolissaan ja tsekata, että kaikki on hyvin?
Joo, ihan varmaan kyttää _vain_ tarkistaakseen onko kaikki ok, jos ei oo ees pätevää syytä.
niiden kytätä. Ajattele jos on niin köyhää niiden elämä, niin saavatpahan jotain hupia elämäänsä. Lakkaa ajattelemasta asiaa ja elä omaa elämää, niin vähitellen pääset sen yläpuolelle jos vaikka kyttäisivätkin.