Hyvän lapsuuden kriteerit?

Oma vastaukseni on täysin subjektiivinen.



Mutta minusta siihen hyvään lapsuuteen kuuluu:



* lapsen arvostamista, eli siis kehutaan silloin kun siihen on aihetta ja palkitaan hyvästä käytöksestä jne.

* pettymyksiä, hyvä vanhempi ymmärtää, että lapsen täytyy oppia pettymään, ettei aikuisena putoa kovaa ja korkealta.

* rakkautta. Sen huomaa varmasti, jos joku lapsi on elänyt ilman haleja.

* jotain omaa. Kierrätys on mainio asia, mutta joskus lapselle jotain ihan hänen omaansa, joka ei ole koskaan ollut kenenkään toisen.

* tilaa ajatella. Ei anneta lapselle valmiita käsityksiä, vaan tilaa ja aikaa tehdä omia havaintoja ja päätelmiä. Jos lapsi kysyy jotakin, voidaan vastata kysymyksellä " Mitä sinä siitä ajattelet?" Ei tietenkään sovellu kaikkeen, mutta välillä kutiteltava sitä pientä filosofia, joka meissä kaikissa asuu.

* turvaa. Lapsen ei pidä joutua kuuntelemaan pahoja riitoja eikä todellakaan elää väkivaltaisessa kodissa.

* hyväksyntää. Joku poika tahtoo kokeilla hametta, tyttö taas tahtoo täyttää farkkuhaalarin taskut sammakonkudulla. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elämä, lapsen tulee saada tietää, että vanhemmat ymmärtävät, hyväksyvät ja rakastavat, vaikka lapsi päättäisi elää oman polun mukaan. On oltava yksi paikka maailmassa, jossa sinut hyväksytään.

* kuria. Vapaa kasvatus ja kasvattamatta jättäminen ovat eri asioita. Lapsen mielipiteenvapaus ei tee tyhjäksi vanhempien asettamia rajoja. Lapsi ei ole vastuussa itsestään, vaan hänen vanhempansa ovat.

* kulttuuria ja sivistystä sekä estetiikkaa. Ihan vain, jotta elämä ei olisi tylsää.

Siitä lähtee kaikki: rajat, arvostus, kunnioitus, tilan antaminen jne. jne.

hyvä lapsuus = kotona hoidettu, piste.