Esikoinen mukaan perhehuoneeseen - kokemuksia!!

En suosittele 2,5 vuotiasta perhehuoneeseen mukaan. Siellä ei ole ensinnäkään mitään tekemistä, kymmenessä minuutissa pieni huone on jo käyty läpi : )

Ehditte kyllä olla kotona yhdessä aina, nauti vauvasta pari yötä itseksi.

Hei!

Meilläkin esikoinen syntyi 2,5 vuotta sitten ja olimme perhehuoneessa josta jäi hyvät muistot. Pikkukakkonen syntyi 2 kk sitten ja olimme taas perhehuoneessa. Meillä isovanhemmat hoitivat esikoista ja hän vieraili joka päivä meidän luona useamman tunnin ajan. Muistan kuinka ajattelin jo siellä ollessamme, että on se hyvä ettemme edes harkinneet ottavamme esikoista sinne yöksi. Huoneet on tosi ahtaita ja niissä ei tosiaan ole mitään tekemistä. Meidän poika olisi ainakin juossut pitkin käytävia ja pahimmassa tapauksessa mennyt toisten huoneisiin, kun sattuu myös olemaan aika vilkas ja utelias tapaus. Lisäksi sairaalassa kuuluu ympäri vuorokauden erilaisin ääniä, joten nukuttaminenkin olisi ollut varmasti aika hankalaa. Luulen, että ainakin meidän kohdalla perhehuoneen idea olisi mennyt hukkaan kun toinen vanhemmista olisi saanut koko ajan juosta esikoisen perässä. Ehkä vähän isompien lasten kanssa olisi eri juttu, kun pysyisivät jo vähän paikallaankin.

Synnytyksen jälkeen on hyvä saada lepoa rauhassa. Perhehuoneissa ei ole tosiaankaan mitään tekemistä lapsille ja sitten se rauhallinen tarvittava lepo jää äidillä varmasti kokematta. Meilläkin oli esikoisen kanssa perhehuone ja ihanahan se oli. Seuraavien kanssa sitten mies oli kotona muiden lasten kanssa (kävivät toki sairaalassa vierailuilla) ja minä ihan normaalissa huoneessa. Hyvin sujui ja huomasin kyllä, että oli ihan mukava jäädä vauvan kanssa rauhassa sairaalaan, kun vauhtiveikot lähtivät kotiin. Kyllä se lapsivuodeaika kuitenkin tarpeeseen tulee, koska synnytys on niin kova rutistus.

Tämä on kyllä varmasti ihan totta, että paha tekemisen puute taitaisi tytölle tulla. Raskauden alussa ajattelin, että ilman muuta otetaan perhehuone, jos saadaan, mutta raskauden edetessä sitä on ruvennut kyllä ajattelemaan, että onkohan kuitenkaan juuri esikoisen kannalta kovinkaan viisasta... =) Ja pääseväthän isä ja tyttö siellä sairaalassa kuitenkin käymään.



Mutta laittakaahan toki vielä lisää kokemuksia ja kommentteja.

Olikin tullut pari viestiä sillä välin, kun tuota omaani kirjoittelin...



Varmastikin on sitten parasta, että mies ja esikoinen ovat kotosalla ja käyvät sairaalassa vain vierailemassa. Voin kyllä hyvin kuvitella, että meillä touhu kyllä saattaisi äkkiä mennä käytävällä juoksenteluksi ja tekemisen puutteessa kiukutteluksi ja siitä on kyllä silloin lepo kaukana, vaikka isä tytön perässä juoksisikin... =)

Me olemme olleet molempien lasten syntymän jälkeen perhehuoneissa. Esikoinen oli kuopuksen syntyessä tasan kolme vuotta. Mietimme pitkään samaa kuin tekin, mutta meille loistava ratkaisu oli tuo sama, mikä yhdellä edellisistäkin, eli esikoinen oli kotona isoäidin kanssa ja kävivät kylässä. Kyläilyä varten pyysimme yhtenä päivänä lapselle ruuan sairaalan puolesta. Lapsesta se oli kerrassaan hauska kokemus. :D Meille tämä oli hyvä tapa aloittaa yhteiselämä. Jos esikoinen olisi ollut mukana, olisi kokemus ollut hyvin erilainen. Jos olisi pitänyt valita joko perhehuone esikoisen kera tai ei perhehuonetta ollenkaan, olisimme valinneet perhehuoneen, sillä ensimmäiset hetket ovat kovin tärkeitä myös miehelleni ja uskon, että niillä on merkitystä myös isäsuhteen muodostumiseen ja vanhempana olemisen " roolitukseen" . Esikoisen syntymään liittyvän ihanan perhehuonekokemuksen jälkeen olisi tuntunut ihan hassulta aloittaa uusi elämä " kaksin" vauvan kanssa.



Esikoista varten olimme varanneet sairaalaan lahjan vauvalta ja käydessään esikoinen sai tehdä kaikenlaisia tärkeitä tehtäviä. Kun vauva sitten jossakin vaiheessa itkeskeli, taisi esikko todeta jotain siihen tyyliin, että hän voisikin jo mummun kanssa lähteä kotiin... ;D Oli kiva, että saimme tutustua vauvaan sekä perheenä, mutta myös yksilöinä. Rauhallisia hetkiä kotiutumisen jälkeen ei juuri ole ollut, mutta oli ihanaa, että ihan alussa saimme kokea mieheni ja vauvan kanssa hiljaista ja rauhallista yhteyttä, sikäli mikäli vastasyntyneen kanssa nyt on kovin hiljaista ja rauhallista. :)



Koin tärkeänä myös sen tuen, jota pystyimme mieheni kanssa toisillemme antamaan. Meillä oli alussa pienoisia vauvan terveyteen liittyviä huolia ja tuntui hyvältä, kun asioita pystyi jakamaan yhdessä. Niin henkisesti kuin myös fyysisesti.



Terveisin Tituliini

Tuo kuulostaisikin kyllä oikein ihanalta, että isovanhemmat hoitaisivat esikoista ja me voisimme olla miehen ja vauvan kanssa perhehuoneessa kolmistaan. Miehestä se olisi varmasti mukavaa ja itsestänikin olisi ihanaa tutustua vauvaan miehen kanssa hetki rauhassa ennen kotiinpaluuta. Mutta meillä molemmat isovanhemmat ovat vielä työelämässä, joten sen takia heidän voi olla hankala järjestää vapaata kovin lyhyellä varoitusajalla. Ja synnytyksen alkamistahan on aika vaikea ennustaa etukäteen... ;-) Mutta jos synnytys sattuisi osumaan viikonlopulle, niin silloin tuo voisi olla oikein hyvä vaihtoehto. Täytyy nyt isovanhemmilta vielä kysellä, että pystysivätkö työkuviot järjestämään niin, että tarvittaessa voisivat esikoista muutaman päivän hoitaa.

Meillä oli ihan tarpeeksi työtä siinä kun 3,5 vuotias tuli isän kanssa katsomaan vauvaa. Kävivät kaksi kertaa päivässä kun asutaan niin lähellä. Hän katsoi vauvan kahdessa sekunnissa, sen jälkeen keksi jos jonkinlaista puuhaa huoneessa ;) Mies kävi kerran ostamassa kioskilta jotain ja jäin vähäksi aikaa kolmin lasten kanssa ja ajattelin että ihan hyvä että isä ja esikoinen lähtevät kotiin. Tilanne on esikoiselle hurjan tunteikas, äiti voi olla väsynyt. Kotona saa kyllä tulevina vuosina ihan tarpeeksi selvitellä sisarusten välisiä asioita ja juosta lasten perässä.



Summa summarum: Nauti kun sinulla on vastuullasi vain yksi lapsi ja ruoka tulee valmiina pöytään.

kuin hotelliloma (no.. sairaalan ruoka oli mitä oli). Vietimme minilomaa 3- ja 5-vuotiaista :)

Minulla hyvä kokemus.



Olimme kättärillä (haikaranpesässä) perhehuoneessa ja esikoisemme, 1v8kk, oli mukanamme. Poika on vilkas ja touhukas, mutta hienosti meni.



Perhehuoneessa oli pinnis ja " ruokapöytä" jossa oli oma syöttötuoli pojalle. Huoneemme oven takana oli leikkipaikka, jossa esikoinen sai leikkiä. Sairaalassa olomme kesti tosin vain 30 tuntia, joten seinät eivät ehtineet kaatua päälle. Koimme erittäin positiiviseksi asiaksi sen, että esikoinen sain olla heti mukana uuteen perheenjäseneen tutustumassa.



Esikoisen nukuttaminen oli asteen verran hankalampaa kuin kotona. Söikin vielä klo 21.30 isänsä kainalossa juustonaksuja parisängyssämme ;D Mutta simahti sitten kuitenkin. " Hiukan" siis vaati meiltä joustamista normaalirutiineista sairaalassa olo esikoisen kanssa.



Mutta tosiaan tyytyväisiä oltiin päätökseemme, joka oli oikea meidän kohdallamme.