Oletko lyönyt/läppässyt lapsiasi?

Yhden nalletalon heitin seinään lapsen ollessa 2 v.

Lapsi täyttää kohta viisi.

vaivihkaa udella tätä asiaa, vinks ;-)

Sitäkö että onko äiti lyönyt. Se on muuten tarhantädit aika huono idea ja taidat provoilla, koska tarhantädin jos kenen luulis tajuavan ettei puheisiin voi pienillä lapsilla luottaa. Esim. toi mun 3-vuotias sanoi joskus vähän pienempänä jossain yhdeydessä että äiti lyö. Ikinä en ole lyönyt =).

MUTTA on kyllä ollut pari kertaa tilanne, että mieli olisi todella tehnyt/läheltä piti. Molemmilla kerroilla menin sitten kuitenkin kuistin rappusille istuskelemaan ja laitoin oven kiinni, että sain hetken rauhoittua. Ja esikoinen sitten on oma-aloitteisesti myös mennyt silloin tällöin samaan paikkaan ja sanoo, että nyt hänen pitää vähän jäähdytellä ettei pää hajoa... Että ymmärsi kyllä, miksi äiti kuistilla istui ;)



Tapahtui esikoisen ollessa 2-2,5v., kuopus tuolloin 2-8kk, esikoisella rankka uhma, kuopus pätkänukkuja, äitini yllättäen kuoleman sairas (ja sitten kuoli), mies illat töissä ja iltarumban aikaan itse olin yliväsynyt.



Nyt lapset kohta 2v. ja 4v. Tempperamenttisia ovat edelleen, mutta itse jaksan (henkisesti) huomattavasti paremmin, niin kestää paremmin kiukutkin.

Naapurit joutuivat selittämään moneen otteeseen lastensuojelussa ja tarhassa, kun isä läppäisi " vahingossa" lapsen poskeen pienen jäljen. Sitä selvitettiin useampaan otteeseen, että kuinka vahinko se oli.



Sitäpaitsi opeilla, kerhonpitäjillä yms. on lainmukainen velvollisuus kertoa eteenpäin epäilyksensä tai he voivat itse joutua lakitupaan...

Minä olen läppäissyt lastani.



Silloin hän oli alle 2v ja toinen 3kk.

esikoisella raju uhma ja kuopuksella koliikki.

Samaan aikaan päällä asunnon vaihto ja eron uhka.



Voi kuulostaa selittelyltä mutta tunnen ettei minulla riittänyt enää voimia hoitaa kaikkia asioita.

Kävin kyllä neuvolan lähettämänä psygologilla niihin aikoihin.



Menetin itsehillintäni kun oli takana jälleen yksi huonosti nukuttu yö (vauvan takia) ja muuttoon kaksi päivää.

Esikoinen heräsi kukonlaulun aikaan ja löysi jostain käteensä nokkamukin jossa oli pohjalla vanhaa maitoa.

Pyysin mukia nätisti että " äiti pesee sen ja saat maitoa" .

Asia ei mennyt jakeluun ja lapsi alkoi potkia ja raivota lattialla.

(Olin suunnitellut laittaa lapselle dvd:n pyörimään että voisin torkkua sohvalla lapsi kainalossa kun vauva kerran nukkuu.)

No, esikoisen kirkuna tietenkin herätti vauvan ja silloin paloi hihat.

Läppäsin avokämmenellä lastani ohimolle niin että hän horjahti kumoon.

Tiskasin mukin ja annoin lapselle.

Kyykistyin eteen, katsoin silmiin ja sanoin " Äiti hermostui kun xxxxx huusi kovaa. Äiti löi niin että xxxxx:a pippasi. Anteeksi" ja halasin häntä.



Yritin toimia niin hyvin kuin pystyin mutta en varmaan koskaan pääse yli tuosta... :' (



Lapseni ei ainakaan ulospäin vaikuttanut järkyttyneeltä mutta silti mielessä kalvaa että jäikö hänelle kovin paha mieli. :(

Olethan itse täydellisyys.