Lue keskustelun säännöt.
näin lapsettomat elää...
13.08.2007 |
joskus töitten jälkeen on niin puhki, etten jaksa tehdä muuta kun heittäytyä sohvalle ja katsella telkkaria, muutama tunti siinä meneekin. sitten syön jotain, käyn suihkussa, katson jälleen telkkaria ja käyn nukkumaan.
olen monesti ihmetellyt äitien ja isien jaksamista... miten he jaksavat töitten jälkeen vielä käydä kaupassa, tehdä perheelle ruuat, hakea lapset hoidosta, kylvettää ne, pestä pyykkiä, siivota,jne.
kyllä täytyy hattua nostaa perheellisten jaksamiselle. ruuhkavuodet ovat varmasti rankkoja, mutta vastapainoa on varmaan sitten ne lapset kokonaisuudessaan, heidän ilonsa ja naurunsa.
Kommentit (4)
mitä vaan millonkin mieleen pälkähtää, ja mikä parasta saa NUKKUA niin pitkään ku haluaa, kukaan ei säädä aikatauluja.
Aiemmin olin harmissani meidän lapsettomuudesta, mutta nykyään kun esim kummilapsi on ollut kylässä, tulee suunnaton helpotus siitä, että se itku ja hammasten kiristys ei ole joka päiväistä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin ehti pitkän lapsettoman aikuisuuteni aikana monta kertaa käydä mielessä, että miten ne toiset noita mukuloitaan jaksaa. Olin aivan poikki ja uupunut ja valmis solmimaan lisääntymispiuhat jokaisen lapsiperhevierailun jälkeen.
Ja yllätys yllätys, oman lapsen saatuani ihmettelen edelleen, miten ne TOISET niitä OMIA mukuloitaan jaksaa ja taas tarvitaan pitkä palautumisaika jonkun lapsiperhevierailun jälkeen.
Äitiys ei sittenkään muuttanut ihan kaikkea. Oman lapsen kanssa jaksaa, kun se on oma ja rakas ja suhde on mukavasti vastavuoroinen.
Rehellisesti sanottuna en kyllä oikein ymmärrä, miten kaikki kaverini jaksavat puolisoitaankaan, mutta silti ainakin siedän omaa miestäni.
hässäkkä tai ihan mikä muu vaihe tahansa, menee koska sen on mentävä. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä selkeämmin sen näkee. Joku kuivaksi opettelu, uhmaikä, murrosikä jne. ne on kaikki pieniä jaksoja vain elämässä ja tosi ohikiitäviä ainakin jälkeenpäin katsottuna. Vanhemmuus on niin paljon, että yksittäiset hankalat asiat kannatta antaa vaan mennä ja nauttia mieluummin kaikesta muusta ihanasta, sillä kohta kotona ei ole enää ketään, jolla niitä vaiheita olisi paitsi korkeintaan se puoliso omine " vaiheineen"
Lapsi on vasta " työn alla" , mutta jo pohdin, että miten ihmeessä sitten selviää kun pitää töistä tullessa hakea ensin muksu(t) tarhasta ja siitä raahautua kaupan kautta kotiin kokkaamaan ja kotia hoitamaan! :o
Mutta kai siitä selviää, kun muutkin...?!