Lue keskustelun säännöt.
Eskariin vuotta aikaisemmin?
13.08.2007 |
Onko niin, että eskariin ei pääse missään tilanteessa vuotta normaalia aikaisemmin? Kouluunhan pääsee joissain tapauksissa, jos on syntynyt alkuvuodesta.
Meillä on 4-vuotias helmikuussa syntynyt ja pelkään, että hän turhautuu, jos ei pääse kouluun ennen kuin 7-vuotiaana (eskariin 6-vuotiaana). Edellisessä päiväkodissa hänen paras ystävänsä oli 1,5 vuotta vanhempi, joka meni nyt eskariin. Nyt alkoi uusi päiväkoti, jossa näyttäisi ryhmässä olevan enimmäkseen pienempiä, joiden kanssa ei oikein juttu luista, kun on tottunut leikkimään isompiensa kanssa.
On muitakin syitä epäillä, että olisi valmiuksia kouluun jo 6-vuotiaana, mutta ilmeisesti ei ole mahdollista kokeilla eskarin aloitusta aikaisemmin? Joutuu kituuttamaan vielä kaksi vuotta ennen eskaria. Nyt jo valittaa, ettei voi leikkiä kenenkään kanssa, kun ei ole samalla viivalla olevaa seuraa.
Kommentit (32)
Vierailija:
taitaa olla maalaisjärki joka tuon tutkimuksen on tehnyt =)
perusteet taitavat olla sitten samaa luokkaa :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuotta aiemmin jo koulukypsä. Oli oppinut lukemaan 3 vuotiaana ja kirjoittamaan ja laskemaan 4 vuotiaana. Osasi keskittyä ja teki tehtävänsä hyvin.
Viimeisessä keskustelussa sanottiin, että voi sitten hypätä yhden luokan yli jos käy aika pitkäksi.
Ihmettelin kovasti tätä. Olen sitä mieltä, että tyttö saa käydä koulunsa ikätovereiden kanssa samaan tahtiin. Kouluun ilmoittautumisen yhdeydessä oli opettajan kans sen verran puhetta, että kysyin hänen tapojaan tällaisten lasten kanssa, joilla on jo taidot valmiisa. Sanoi, että antaa lisätehtäviä ja kirjoja kotiin luettavaksi. Että ei tule tyttö kuulemma pitkästymään.
Joten asia on kunnossa ja tyttö menee omien ikäkavereidensa kanssa samaan tahtiin.
Monet sanoivat, että aikaisemmin kouluun/eskariin laittamisessa ei ole mitään järkeä. Itse olen hieman eri linjoilla omista kokemuksistani johtuen.
Olen ollut eskarissa muiden ikäisteni kanssa ja muistan naureskelleeni itsekseni niitä tehtäviä, joista " haastavimmat" ainakin silloin olivat tyyliltään tällaisia: kuvassa oli vaikka 10 omenaa ja sitten piti värittää niistä 6 oikean väriseksi. Sitten kysyttiin että montako omenaa jäi värittämättä? Minulle eskari ei siis ollut ollenkaan haastavaa. Ja kyllä, jaksoin tuolloin jo istua pitkään rauhassa paikoillani yms.. Lisäksi olin oppinut kirjoittamaan ja lukemaan 5-vuotiaana ja osasin kyllä laskeakin jonkun verran.
Menin sitten kouluunkin " normaali-iässä" , sinä vuonna kun täytin 7. (hetken aikaa ehdin olla 6v. koululainen) Erityisesti ensimmäisen luokan syksyn ajan minulla oli todella tylsää. Muut opettelivat lukemaan ja kirjoittamaan omaa nimeään tai jäljentämään keppikirjaimia kun minä vain kertasin näitä asioita. Oli kauheaa nähdä muiden oppimisen ilo kun itse ei oppinut koskaan mitään uutta. Minä en siis saanut minkäänlaisia lisätehtäviä tmv. Kaunokirjaimiakaan en saanut harjoitella koska ne kuuluivat kevään opetukseen ja opettajalla olisi ollut ongelmia keksiä minulle sitten korvaavia tehtäviä kevääksi.
En tiedä, olisinko tämän onnellisempi/fiksumpi/mitään muutakaan jos olisin aloittanut eskarin ja koulun vuotta aiemmin. Halusin vain sanoa, ettei se turhautuminenkaan ole välttämättä lapselle hyväksi. Voin vain toivoa, että tänä päivänä opettajat pystyisivät paremmin huomioimaan eri tasolla olevat oppijat ja että myös haastavia lisätehtäviä olisi tarjolla niille lapsille, jotka eivät valmiuksistaan huolimatta mene kouluun etuajassa.
Ja tuosta kirjoittamaan oppimisesta ennen lukemaan oppimista vielä: Vanhempieni mukaan minä opin kirjoittamaan ennen lukemista. Monet ovat tätä ihmetelleet ja sanoneet että se on mahdotonta. Ainoa selitys, jonka olen kuullut on se, että se johtuu vain " näkömuistista" . Tai siis että lapsi näkee joskus jossain jonkin sanan ja myöhemmin hän kirjoittaa sen paperille. Minä olen kuulemma kirjoitellut vaikka mitä (oikeita sanoja siis) ja mennyt sitten vanhempieni luo kysymään että mitä tässä lukee :) Jos jollakin on aiheesta enemmän tietoa, minuakin kiinnostaisi..
Vierailija:
Minä olen kuulemma kirjoitellut vaikka mitä (oikeita sanoja siis) ja mennyt sitten vanhempieni luo kysymään että mitä tässä lukee :)
Kun otit asian esiin, muistan minäkin tehneeni tuota, eli kirjoitin paperille jotain (koitin arvata oikeaa kirjoitusasua) ja kysyin sitten vanhemmiltani, mitä siinä lukee. Kun osuin oikeaan, ei vastausta enää kuulunut (oli ruma sana :-)
Opin kuitenkin lukemaan vasta 7-vuotiaana koulussa.
-ap-
asia, joka ei vielä ole tullut esiin, on se, että ikäerohan ei ole kuin pari kuukautta esim. joulukuussa ja helmikuussa syntyneiden välillä. Ja toisaalta se on taas kokonaista 10 kuukautta, jos aloittavat normaaliin tapaan. Eli minusta argumentointi saman ikäisten kanssa olemisesta ei ole mitenkään itsestään selvä. Tokihan ikäero on sitten jo yli vuoden, jos toinen on tammikuussa syntynyt ja toinen helmikuussa, mutta eri vuosina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 3 lasta jo koulussa. Jokaisen aloittaessa koulun, on luokka jaettu 3 ryhmään sen mukaan, mitä osaavat. Eskaritehtävätkin ovat olleet hiukan eri luokkaa, että väritä omenoita jne...
Eka ja toka luokka on menty yksilöllisen opetussuunnitelman mukaan. Ne, jotka osaavat jo lukea, saavat monisteita ja kirjoja kotiin läksyiksi. Myös matikan tehtäviä annetaan monisteina.
Se, kenen tyttöä ehdotettiin loikkaavan yhden luokan yli.
Ps. tai sitten meille on vain sattunut hyviä opettajia.
Mutta onko valmiudetkin nykyään isommassa haarukassa? Meillä 7-vuotias syksyllä syntynyt meni normaalisti kouluun, oli siinä edistyneimpien kolmanneksessa, mutta on tiedot sellaista luokkaa, että vanhempana hirvittää. Imee TV:stä tiededokumentteja ja lukee jatkuvasti.
Varmaan koulussa kirjoittaminen ja lukeminen yms. taidot tasoittuvat aika nopeasti kaikkien kesken, mutta miten mahtaa jatkossa olla? Kenen tahtiin siellä opiskellaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies oli joulukuussa syntyneenä luokkansa nuorimpia. Hän oli aina luokkansa paras oppilas ja kirjoitti koko lukion parhaat paperit aikanaan, joten pärjäsi siis loistavasti tiedollisesti. Erityisesti poikien maailmassa kuitenkin fyysisyydellä on kuitenkin enemmän merkitystä viihtymisen kannalta. Mieheni pienikokoisena ja nuorimpana jäi aina poikien liikunnassa ja välituntileikeissä altavastaajaksi.
Itse alkuvuodesta syntyneenä ja 5-vuotiaana lukemaan oppineena en olisi jälkikäteen ajateltuna aiemmin kouluun. Olin kuitenkin aina luokan pienimpiä vaikka alkuvuodesta olin syntynyt. Koulu on muutakin kuin lukeminen ja laskeminen, sosiaalisilla suhteilla on merkitystä.
Minä en ala-asteella mitenkään erityisesti loistanut, mutta seiskalla ihmettelin, miksi ihmeessä olen näiden pikkulasten keskellä, enkä 9-luokkalaisten kanssa. Vaikea on arvioida tilannetta, kun pitäisi ottaa koko kouluaika huomioon jo heti aloittaessa. Ja jälkikäteen ei voi koskaan tietää, olisiko toinen vaihtoehto ollut parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani aloitti eskarin nyt 6-vuotiaana. Mietin aikaisemmin että hän voisi olla taidoiltaan koulukypsä, mutta ei muuten. En pystyisi kuvittelemaankaan poikani olevan kotona vielä yksin hetkeäkään. Hän lukee lastenkirjan ja Aku Ankankin itselleen, laskee yatzyn pisteet ym., mutta haluan hänen leikkivän ja olevan vielä vapaa koululaisen vastuusta tämän vuoden.
Kävi koulukypsyystesteissä ja sillä se oli selvä.
Näin se nimenomaan ei ollut, vaan niin, että siitä ei ole hyötyä. Kyse taisi kuitenkin olla niistä, jotka menisivät vasta vuotta normaalia myöhemmin.