Paha olla

niin eikö sitä voisi lykätä vaikka vuodella?



Toisaalta tuo voi olla vain muutosvastaisuutta ja helpottaa, kunhan saat uudet rutiinit käyntiin.

Ei voi lykätä oikein, kun haluaisin valmistua (olen pian 30). JA toinenkin lapsi haaveissa lähiaikoina. Tuntuu vaan uuvuttavalta tehdä gradua kun lastenhoitoapua ei juuri ole muuta kun parina päivänä viikossa. Mitä jos en jaksa? Se ei oikeastaan ole vaihtoehto, on vaan pakko jaksaa.



Huolestuttaa oma huonovointisuus koska olen ennenkin ollut masentunut. Mitä jos olen taas?

osapvhoito riittää ja saisit rauhassa tehdä graduasi.



et ole ainut joka tuossa tilanteessa on ollut- mulla oli muksuja 2 kun gradua väänsin..

Päiväkotiin en nyt 1 v 2 kk ikäistä pientä halua laittaa. t. ap

että minulla on nyt loistava tilaisuus antaa mummoni hoitaa lasta kaksi päivää viikossa. Vuoden kuluttua minun olisi siis laitettava lapsi kokopäivähoitoon opiskellakseni, tai ainakin siis päiväkotiin ylipäätään. Lisäksi meillä olisi unelmissa saada toienn lapsi n. vuoden kuluttua.



Alattelin hissukseen alkaa tekemäängradua ja tehdä koko ensi lukuvuoden. Ensi kesän lopulla pitäisi tulla valmista. En ole vaan ihan varma jaksanko... t. ap

Ollaankin ajatelltu , että toista lasta aletaan yrittää vasta kun on saatu gradu hyvin alkuun tai jo puolivalmiiksi. Itsellä tietty pakko on havaittu hyväksi asiaksi opiskelun suhteen - viimeksi pusersin prosemmatyön parissa viikossa kun oli pakko kun laskettu aika lähestyi. Tietty on eri asia toisella kertaa kun on jo yksi lapsi hoidettavana, jos on huonossa kunnossa ym. t. ap

Eikö lapsenne mene nukkumaan illalla ajoissa vai onko miehesi iltatöissä tms.? Meillä ainakin on joka ilta yhteistä aikaa, tosin joskus käytämme sen omiin juttuihimme. Joskus juttelemme tai otamme vaikka lasilliset viiniä herkkujen kera.



Ja se gradunteko on toki rankkaa, mutta jokin raja senkin pelkäämiselle olisi hyvä laittaa. Oma ohjaajani sanoi heti alkuun nähtyään tutkimussuunnitelmani, että hei, et ole tekemässä väitöskirjaa kuitenkaan, höllää vähän rimaa... Auttoi suunnattomasti.

Vierailija:

vuoden loppuun mennessä. En vaan ole varma, jaksanko. On aika rankkaa hoitaa lasta kolmena päivänä viikossa ja painaa täysillä gradua kaksi-kolme päivää viikossa. Vapaa-aikaa ei juuri jää. Ehkä olen heikko, mutta rankalta tuntuu. Täytyy kuitenkin yrittää. t. ap

Mietipä minkälaista se on sitten kun lähdet töihin! Niskasta kiinni itteäs! Käly teki gradun (valmistu erityisopeksi) silleen, että oli erityiskoulussa töissä (luokallinen 7-8 vuotiaita erityislapsia), kotona 6-v vilkas eskarilainen sekä 2-v uhmis taapero (jotka tietty päivät hoidossa) sekä kuuden hevosen talli hoidettavana (yhdessä miehensä kanssa, mutta esim. teki joka päivä tallityöt). Että pikkusen ryhdistäytymista kaipaat..

Et pysty kahden pienen kanssa mihinkään täydelliseen äitiyteen, jota nyt yrität toteuttaa. 2 pientä lasta on semmoinen paketti työtä että se täydellisyyskäsite itsestäsi murenee viim. siinä vaiheessa. Suorita opinnot loppuun, keskity lapseen ja mene töihin.

Vierailija:

Kyllä taaperon hoitaminen ihan työstä käy. Ei siinä ole hetken rauhaa paitsi päiväuniaika.

että ihmisillä on erilaiset voimavarat. jotkut jaksaa hoitaa 4 lasta mutteivät kykene ratkaisemaan kolmannen asteen yhtälöä. toiset kykenevät ratkaisemaan yhtälön, mutteivät hoitamaan useampaa lasta. ihmiset ovat erilaisia, ei kai tämä mikään uutinen ole. kaikki on myös opeteltavissa, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki pystyisivät siksi tekemään kaiken juuri nyt.



ja sinulle järkevälle, joka kehotit vaan suhtautumaan asioihin positiivisemmin - väsymys ei positiivisella suhtautumisella lähde mihinkään. ainoastaan lepäämällä. sinällään toki positiivisen ajattelun voima on suuri, mutta on tilanteita, joissa sillä ei ole merkitystä.

Aina kun saavutat jonkun tavoitteen, se palkitsee! Ja palkitse vielä itsekin itsesi jollain kivalla jutulla, kun saat tietyt osuudet kokoon. Onhan sinulla mielenkiintoinen aihe?



Terveiset täältä toiselta graduntekijältä, kolmen lapsen äidiltä.

Pyrkimyksenäni on kuitenkin olla läsnäoleva, hellä ja tasapainoinen äiti lapselleni. Kyllä tämä mielestäni työstä käy. Monet ystävät, joilla on monta lasta, ovat sanoneet, että hetkittäin monen lapsen kanssa voi olla jopa helpompaa kuin yhden kanssa. Ainakin yhden, joka ei tajua vielä mitään, mutta kiipeää silti sohvalle ja pöydälle ja laittaa kaiken mahdollisen suuhunsa. Toki monta lasta on raskas hoitaa, mutta niin on yhtäkin. Ei lapsen hoito ole sohvalla istumista silmät auki, jos haluaa hoitaa lapsensa hyvin. Sitäpaitsi raskautta asiaan tuo myös yksinäisyys ja esim työyhteisön puuttuminen.



Kiva että monet teistä suhtautuvat minuun kannustavasti. Totta on, että minulla on taipumusta pessimistiseen ajatteluun ja asioiden surkutteluun jo etukäteen. Monella on raskaampaa kuin minulla. Mutta silti murehdin asioita ja stressaan etukäteen. Ehkä pitäisi yrittää positiivisempaa ajattelua. Kai tämä tästä. t. ap

Mä tein taaperoni ja opiskelujeni kanssa niin, että vein pojan 4 aamuna viikossa puistotädille. Sen ajan kun poika oli puistotädillä minä tein gradua kotona. Joinain päivinä jaksoin tehdä päiväuni ajankin mutta useimmiten otin itsekin silloin päiväunet. Puistotädillä käyminen sai pojassa aikaan sen, että väsyi siellä niin paljon että nukkui tosi hyvin ja pitkään päiväunia. usein ehdin itse nukkua tunnin ja silti jäi vielä reilu tunti kotitöille tai gradulle tai ihan vaan oleilulle.



Poika oli reilun vuoden kun alkoi käymään puistotädillä että aika samassa iässä kun sun lapsi on. Mä olen kokenut sen että isovanhemmat hoitaa lasta tavallaan raskaaksi. Aina pitää siinä viemis hakemisvaiheessa jaksaa seurustella, mulla ainakin menee sit loppupäivä mummolassa kun meen hakeen poikaa.. Lisäksi aina se kiitteleminen yms toisen vaivaaminen vaikka periaatteessa hoitavatkin mielellään. Mutta ulkopuolinen hoitoja puitsotäti yms on niin kätevä kun lapsen vie sinne ja hoidosta maksetaan eikä tartte kenellekään selitellä vaikka tosiaan vaan nukkuisi sen ajan kun lapsi on hoidossa. Mulle tulee ainakin sellaine olo jos vien sukulaisille hoitoon että mulla pitää olla joku syy miski tartten sitä hoitoapua..

harkitsemaan sen toisen " tekemistä"



Mul oli ekan lapsen kanssa niiiiin helppoa ja ihanaa, koti kiilsi ja kävin keikkatöissä. ruoat oli hyviä ja ajallaan pöydässä.. yms.. Sitten syntyi toinen alle 2den vuoden ikäerolla ja se siitä idyllistä..



Meistä molemmat (mies ja minä) tehdään 3vuoro töitä ja nähää kunnol ehkä kerran-pari viikossa.. välillä väsyttää kyl, mut ei noin pahasti mitä sulla.



Voihan niitä muksuja/graduja tehdä myöhemminkin, valitse yksi kerrallaan. Tsemppiä!

Eikö lasta voisi laittaa kunnalliseen hoitoon? Tutustuisitte hoitopaikkaan rauhassa vähitellen ja sen jälkeen pitäisit vaan lomaa kaikesta pari viikkoa ennen opiskelujen aloitusta.

Ehkä aikaisintaan puolitoista-2-vuotiaana voisin laittaa. Sitäpaitsi kun mummo voi hoitaa, niin mieluummin laitan tutulle ja hyväksi tietämälleni hoitajalle, jolla todella on aikaa lapselleni.



Totta on, että ehkä toisen lapsen ' tekoa' kannattaa vielä miettiä. Alun perin yritys oli tarkoitus aloittaa jo loppuvuodesta, mutta ehkä vasta ensi keväällä sitten... yksi asia kerrallaan tosiaan. Toisaalta, kuten sanoin, pieni pakko voisi olla hyväkin asia opiskelujen suhteen... t. ap

Kaksi päivää viikossa plus viikonloput, niin gradu on kasassa parissa kuukaudessa.



Jos tuntuu liian rankalta, niin kehottaisin kyllä ihan tosissani harkitsemaan sitä toista lasta - lapsi on rankempi kuin yksi pahuksen gradu.

hoitorutiini, ja käytä muutamat ensimmäiset hoitokerrat lepäämiseen jos siltä tuntuu! köllähdät sohvalle ja lempparisarja pyörimään telkkaan, herkut käteen. tai sitten lähdet lenkille/salille, mikä nyt sulle lepäämiseltä tuntuu :) lapsenhoito voi olla henkisesti erittäin rasittavaa, joten jaksamisen ihmetteleminen ja gradun teko varmasti tuntuu väsyttävältä aloittaa. otahan ensin vähän omaa aikaa. se ei se valmistumisen ajankohta ole kuukausista kiinni, ketä se heilauttaa onko se nyt vai puolikin vuotta myöhemmin, isossa mittakaavassa ajateltuna.



masennuksen ja rasittuneisuuden ero on joskus mietityttävä, ja loppujen lopuksi mielenterveyden määritelmät nyt on vaan yhteisesti sovittuja raameja. jos syöt ja nukut ok, et voi olla kovin huonossa tilassa. olen itse ollut jo kauemmin sitä mieltä, että tasapainoisuudeksi ja terveydeksi henkisellä puolella määritellään kyky vaipua tähän joukkopsykoosiin tai konsensustietoisuuteen, jossa suurin osa ihmisistä näyttää elävän ;)



tsemppiä! lepää ja tee hoitoaikana hauskoja omia juttuja, katsot sitten milloin tuntuisi olevan voimavaroja gradun aloittamiseen!

vuoden loppuun mennessä. En vaan ole varma, jaksanko. On aika rankkaa hoitaa lasta kolmena päivänä viikossa ja painaa täysillä gradua kaksi-kolme päivää viikossa. Vapaa-aikaa ei juuri jää. Ehkä olen heikko, mutta rankalta tuntuu. Täytyy kuitenkin yrittää. t. ap