Oletko onnellinen?

Mulle riittää ihan tavallinen elämä onneen. Tasainen arki on mulle valtava onnen aihe risaisen lapsuuden jälkeen.



Meillä on jääkaappi täynnä terveellistä ruokaa, kiva ja siisti koti, oma piha, hyvä avioliitto jossa voi toiseen luottaa täysin, pieni mutta nipin napin riittävä toimeentulo, terve lapsi ja yhteinen haave uudesta vauvasta. Ja opinnot loppusuoralla :)



Tässä on mulle onnea enemmän, kuin jaksan elää :)

Kolme lastani suhtautuvat suopeasti uuteen tilanteeseen ja elämä näyttää todella ihanalta. On aivan mielettömän hieno asia, että sain/saimme mahdollisuuden vielä uuteen onneen.

En todellakaan ole. kaikki on nyt juuri päin mäntyä.

Meillä on kolme tervettä lasta. Avioliitto kunnossa, molemmilla hyvät työt ja muutaman vuoden vanha itse rakennettu omakotitalo maalaiskaupungissa.



Elämä on tavallista. Yhteistä aikaa saisi olla hiukan enemmän, mutta yhteistäkin aikaa on. Teemme yhdesää kotihommia ja pieniä retkiä ja matkoja loma-aikaan. Lapset ovat löytäneet mukavia harrastuksia.

Ystäviä on ja välit omiin vanhempiin kunnossa.



Olen siis onnellinen.



(toivottavasti onni ei nyt käänny tämän hehkutuksen jälkeen...)

Onneni syntyy ihan tavallisesta arjesta. En kaipaa mitän ihmeellistä muuta. Neljä ihanaa lasta on nukkumassa, mies viimeistelee alakerrassa kylppäriremonttia, kävimme vanhempieni luona tänään ja saimme pyydettyämme viisaita neuvoja visaiseen asiaan, siskoni perhe oli myös siellä ja serkukset leikkivät keskenään, loppukesän yön viileys tulee avoimesta takapihan ovesta sisälle, minä makailen olkkarin lattialla.... koti on hiljainen välillä kuuluu jotakin työskentelyn ääntä alakerrasta.