Pojan eskari alkaa huomenna. Menee eskariin koululle. Arkaa, hiljaista poikaa jannittaa tosi paljon!! Ei asiasta mitaan puhu, mutta on ollut tosi vaisu, mietteissaan. Mita kaikkea

niin pojalle tulee tunne että elämä jatkuu kuitenkin suht koht ennallaan eskarista huolimatta. Ja toivotaan että suostuu puhumaan enemmän eskarin alettua; koita muistuttaa että puhumalla asiat aina helpottuvat. Omat lapseni ovat pienempiä mutta itse olin jännittäjä lapsena ja huomion siirtäminen jännittävästä asiasta muuhun helpotti yleensä.

Juttele vaikka miehesi kanssa niin että poikakin sivussa varmasti kuulee:

Kylle tuo meidän " Matti" varmasti siellä hienosti pärjää kun on niin hyvä piirtämään/ juoksemaan/ laulamaan... Ihan mitkä ne poikanne vahvuudet nyt ovatkaan. Tämä valaa poikaan itseensä uskoa siitä, että kaikki menee hyvin.

Jos oikein voivotellaan, että mitenkähän se hiljainen ja arka siellä pärjää, niin tulee itsellekin sellainen olo ettei voi mennä hyvin :(



Kerro että opettaja on varmasti mukava ja että kaikkia muitakin eskarilaisia vähän jännittää eka päivä. Jos tunnette entuudestaan luokkatovereita, jutelkaa heistä: Kivaa kun Jaska ja Minttukin tulevat... jne.