Mun mielestä vanhemmat voisi pitää tiukempaa ruokakuria lapsilleen
Tiedän jo että en-sano-minkätyyppiset mammat hyökkäävät tästä kimppuuni, mutta minusta lapsen kuin lapsen voi opettaa olemaan nirsoilematta ruoasta.
Kärjistykset sikseen, ei tietenkään niin että kesäkeittolautanen on tyhjennettävä ja sitten oksennetaan pöytään, vaan niin että kaikkea ainakin maistetaan eikä asian kanssa temppuilla: lapselle ei esim. valmisteta uudestaan jotain toista ruokaa koska jokin sattuu olemaan hänen mielestään pahaa. Eikä kanneta kotiin hampurilaisia, pizzoja ym. roskaa ja herätä tilanteesta, jossa lapsukainen ei mitään muuta syökään.
Tämä tuli mieleeni tuosta hampurilaisketjusta, jossa joku piti mäkkärissä käyntiä ihan välttämättömänä osana arkea, ja toinen kyseli että KETKÄ LAPSET MUKA SYÖ SALAATTIA, KEITTOA JA PATONKEJA???
Miksiköhän minä ja kaksi sisarustani söimme lapsuudessa mitä oli tarjolla? Koska opimme, että me emme ole perheen pikku ruokapomoja. Ja minkäänlaista sadismia tähän opetukseen ei liittynyt, vaan normaalia aikuisten jämäkkyyttä.
Kommentit (7)
jos niitä jatkuvasti tarjotaan. Ei meillä ainakaan kotona tarjota täytettyä patonkia tai maustettuja sosekeittoja. Salaattiinkin laitetaan yleensä niitä juttuja, joista lapsi pitää. Vastailin tuohon ketjuun juuri tuolla patonkikommentilla ja meillä on erittäin kaikkiruokainen koululainen. Suurin syy on varmaan se, ettemme ole koskaan pakottaneet syömään yhtään mitään. Maistaa on pitänyt aina hiukan. Eskarin ja koulun myötä, ikää tultua lisää, lapsi vaan on alkanut syödä melkein kaikkea. Minusta pikkulapset ovat nirsoja vanhemmistaan huolimatta, oppivat sitten pikku hiljaa syömään monipuolisemmin.
Vierailija:
Tämä tuli mieleeni tuosta hampurilaisketjusta, jossa joku piti mäkkärissä käyntiä ihan välttämättömänä osana arkea, ja toinen kyseli että KETKÄ LAPSET MUKA SYÖ SALAATTIA, KEITTOA JA PATONKEJA???
Onko muka salaatti, keitto ja patonki jotain ihmeellistä ruokaa? Meidän lapsi ei reagoisi mitenkään, paitsi söisi mukisematta. No, meilläpä ei olla lapsen makuaistia pilattu rasvaisilla hamppareilla ja ranskalaisilla.
tässäkin nuo lapset on vähän erilaisia, toinen tykkää kasviksista toinen lihasta - esim. kaverini kolmesta lapsesta yksi syö vain salaatin ja toinen vain nakit. toinen asia sitten on tietysti se, jos ei koskaan edes yritä syöttää lapselle terveellistä ruokaa.
Ja joskus myös tilataan pizzaa. Lapset syövät muuten terveellisesti ja normaalin kotiruoan yhteydessä ensimmäisenä molemmilta katoavat lautaselta keitetyt vihannekset, joista parhaiten maistuvat porkkanat, kukka- ja parsakaali ja tietty maissi ja herneet :).
Ei se kerran viikossa hampurilainen meinaa sitä, että lasten ruokailutottumukset menevät pilalle. Meillä tuo hampurilaispäivä on ihan käytännön sanelema juttu eli käydään perjantaina tai lauantaina isolla ostosreissulla ja samalla syömässä mäkkärillä.
Itse olen joissain ruokajutuissa nirso, mutta miellä menee mieltymykset ristiin miehen kanssa, joten lapsi päättelee siitä, että toiset syövät toista ja toiset toista.
Kaikkea pitää meillä maistaa (useammankin kerran) ja sitä ruokaa syödään mitä pöytään laitetaan. Toki välillä kysytään lapselta, mitä hän haluaisi tänään syödä jne.
Meillä kannetaan kyllä kotiin hampurilaisia ja pizzoja, mutta syödään myös kotiruokaa, syödään ravintoloissa " oikeaa" ruokaa jne.
Meillä lapsi 4v syö eniten kasviksia, salaatteja, vähemmän sitä lihapuolta. Herkkua ovat keitetyt perunat ja kala. Myös keitot menevät vaikka niitä meillä tehdään kotona vähemmän muutenkaan.
Mielestäni ruokakuri on ihan väärä sana. Ruokakulttuurin opettelemista paremminkin ja sitä, että kaikki ruoka on syötävää. Meillä esim. lapselle opetetaan, että mikään ruoka ei ole pahaa. Toisesta ruoasta tykkää ja toisesta ei mutta pahaa se ei ole, koska joku muu tykkää siitä jne.
Luulisin, että osasyy on se, että olemme vauvasta asti totuttaneet heidät syömään kaikkea.
Meillä on niin, että kaikkea maistetaan. Kaikesta ruuasta ei ole pakko pitää, mutta uusiakin herkkuruokia toisinaan löytyy sen maistamisen kautta. Jos ei jostain pidä, ei aleta huutaa " hyi yök!" , vaan käyttäydytään sivistyneesti. Sen osan ruuasta, mistä ei pidä, voi jättää lautaselleen ilman seremoniaa maistamisen jälkeen. Jos on jo aiemmin maistanut jotain ja tietää ettei pidä siitä, voi pyytää, ettei sitä edes annostella lautaselle.
Ruokia ei tehdä erikseen lapsia varten. Ellei sitten ole kyseessä illanistujaiset, ja aikuisten makuun tehtäviä ruokia on paljon. En oleta lasten rakastavan jotain marinoituja, täytettyjä herkkusieniä tms. Sitten on lapsille muuta tarjolla. Arkiruoka on yhtä ja samaa koko perheelle.
Olen yh ja siksi on helppoa olla johdonmukainen ruokailussa.