Saanko olla introvertti?

Mut sulla vois olla kivampaa jos tutustuisit työkavereihin. Mitä enemmän vietät aikaa niiden kanssa, sitä enemmän on myös juteltavaa!

Eikä kukaan kysy multa mitään. En osaa ryhmäkeskusteluja yleisistä aiheista. En ole ikinä osannut enkä varmaan opi. Toki haluisin osata. Maksaisin aika paljon jos oppisin sen taidon. Nolottaa niin paljon olla koko ajan hiljaa että olen mieluummin yksin, kuin haamu ja hyvin olen onnistunutkin siinä, kukaan ei enää huomaa minua. Paitsi ehkä mielessään pitää ihme tyyppinä...

ap

Jos koet tämän ongelmaksi, niin voit alkaa harjoittelemaan taitojasi. Jos taas nyt kaikki ok, niin ole mitä olet.

Mull on kans sama tunne että ryhmäkeskustelut menee multa aina siihen, että istun hiirenhiljaa tyhmänä ja sit kaikki pitää mua ihan outona. Mut koska se ahdistaa mua, yritän aina ottaa itseäni niskasta kiinni ja pistää itseni välillä sellasiin tilanteisiin, joissa tuntuu siltä etten osaa olla. Sillä tavalla oppii. Valitettavasti nyt oon joutunut olemaan kotona monta kuukautta, niin että en oo voinut harjotella ja kaikki kaveritkin on mut unohtanu :( No joo, aiheen vierestä.

Olet ihan hyvä sellaisena kuin olet. Työyhteisössä kanssakäyminen toisten kanssa on kuitenkin yleensä jollain tapaa välttämätöntä, joten kannattaa pitää yhteyksiä yllä vaikka rajoitetustikin.



Mene joskus syömään tai kahville työkavereittesi kanssa, osllistu keskusteluun vaikka hymyilemällä hauskalle jutulle tai nyökyttelemällä ollessasi samaa mieltä. Ei mielipiteitään tarivitse sanoa aina ääneen, puhetta maailmaan kyllä mahtuu.



Minulla oli aikoinaan sinun tyylisesi työkaveri ja pidin hänestä kovasti. Hän ei koskaan sanonut mitään, ellei häntä erikseen jututtanut, mutta eli eleillään ja ilmeillään mukana kahvipöytäkeskusteluissa. Olet ihan hyvä tyyppi, usko pois!

Varsinkin toi kasin vastaus. Juuri tuollainen olen, eli ilmeillä mukana ja hymyilen aika paljon eli luulen etten ole ylimielisen näköinen.



Mutta jos on esim. neljä ihmistä ja minä niin tuntuu vaan niin tyhmältä että kaikki muut puhuu paljon ja itse en mitään. Osaan ainoastaan vastata silloin jos minulta kysytään jotain, mutta sitä ei tapahdu koska kukaan ei tiedä minusta mitään, niin vaikea kysellä.



No ehkä koitan ensi viikolla vaikka yhtenä päivänä mennä mukaan. Tulee vaan niin paljon paineita kun tuntuu että pitäisi sanoa edes yksi sana tai lause ruokatunnin aikana. Tykkään kyllä tosi paljon kuunnella muita mutta en haluaisi samalla antaa itsestäni tuollaista kuvaa.



Onkohan se juttelutaito joku kyky mikä jolloan on ja joillain se puuttuu?

ap

Ihana kun annat synninpäästön. Musta aina tuntuu että oon ihan kummajainen, kun en osaa porukassa sanoa oikein mitään. Varsinkin uusiin ihmisiin tutustuminen on sitten ihan älyttömän hankalaa.



T. Ei-ap

turhaan stressiä, juttelukin helpottuu ajan myötä, kun tutustut paremmin. Mulla vähän sama ongelma, mutta keksin kyllä välillä jotain, ihan vieraiden kanssa vaikeampaa.

Ja kiitos kiitoksista, mukavaa kun voin olla jollekin avuksi edes tällä tavoin.



Uskoisin ihmisten puheliaisuuden tai hiljaisuuden olevan melko synnynnäisiä juttuja ja liittyvän ihmisen perusluonteeseen.Toki puhumista voi harjoitella, kuten hiljaa olemista ja kuunteluakin. Mutta kuten jo aiemmin sanoi, olet varmasti ihan hyvä juuri tuollaisena.



Itse olen melko puhelias ja sanon helposti mielipiteeni asiaan kuin asiaan. Luin kuitenkin joistain, miten vähän mielipiteemme itseasiassa kiinnostavat toisia, etenkin kun ne käsittelevät pinnalisia juttuja. Pari päivää sitten kaakatin kanasalaatin paremmuutta verrattuna fetasalaattiin. Kuka oikeasti haluaa tietää mielipiteeni asiasta, ei kukaan!



Kun olet perushiljainen, sanomisiasi varmasti kuunnellaan ja niille annetaan myös arvoa.

koeta tutustua yhteen työkaveriin kerralla. Juttele hänen kanssaan vaikka jostain ajankohtaisesta työasiasta. Käy vaikka kysymässä jonkun mielipidettä omaan tutkimusaiheestasi, tms. Ajan kanssa voit jutella sitten enemmän ja vapaammin, mutta aluksi kahdenkeskinen jutustelu on helpompaa. Ota sitten vähitellen selvää työkaverisi perhesuhteista, ja niistä voitkin sitten jatkossa vähän kysellä.



Aiemmin olin hyvin samanlainen kuin ap. Mutta harjoittelemalla nekin taidot karttuvat. Ja juuri kun luulen pärjääväni mukavasti isommassakin juttuseurassa tulee tilanne, jossa onkin tosi epämiellyttävää enkä keksi mitään sanottavaa. Juuri viimeksi viime viikolla olin juttuseurassa (muut minimissään 10v minua vanhempia), jossa puhuttiin ruotsiksi Islannin talouden surkeasta tilasta. Eipä ollut paljon sanottavaa.



Mutta introvertti siis saa olla, toisaalta siihen ei tarvitse eikä kannata tuudittautua. Kaikkia taitoja voi opetella ja harjoitella, ja jos haluat työelämässä pärjätä kivasti ja sinua tyydyttävällä tavalla, niin tätä taitoa kannattaa hioa.