Mies tekee piiiiitkää päivää töissä -> käytännössä yh-arki. Muita?
Löytyykö kohtalotovereita? Mies tekee pitkää päivää töissä, kkäytännössä siis hoidan arkea yksin. Miten olette selviytyneet? Arjen vinkkejä jaksamiseen?
Kommentit (32)
harva on oikeasti yh, edes eronneista vanhemmista. Sitten vasta tietää, mitä on olla yh, kun yksi lapsista sairastuu keskellä yötä ja on herätettävä koko jengi, puettava ja vietävä kaikki mukanaan lääkäriin.
sekä henkisesti että taloudellisesti.
Vierailija:
harva on oikeasti yh, edes eronneista vanhemmista. Sitten vasta tietää, mitä on olla yh, kun yksi lapsista sairastuu keskellä yötä ja on herätettävä koko jengi, puettava ja vietävä kaikki mukanaan lääkäriin.
Yksinhuoltajuus on sitä, että on oltava sekä äiti, että isä jälkikasvulleen 24/7. Se, että isä käy töissä, ei tee kenestäkään yksinhuoltajaa.
ja vieläpä oikein stereotyyppinen sellainen, eli aina töissä. Arjen pyöritys (kolme poikaa) jää minulle.
Onneksi isovanhemmat asuvat lähellä, eli heiltä saan tarvittaessa apua, esim. silloin kun lasten harrastukset menevät päällekäin. Lisäksi olemme palkanneet meille siivoojan, joka käy joka toinen viikko tekemässä perusteellisemman siivouksen kotonamme.
Mutta täytyy sanoa, että ilman a) omaa autoa ja b) isovanhempien tukea ei tästä hommasta tulisi yhtään mitään.
naimisissa olevat yh:t. En muista mikä oli termi mutta on muitakin.
minun vastuullani. Välillä on raskasta. 3 lasta (2 hoidossa ja 1 koulussa). Itse töissä.
Meillä mies vaan tekee illat taloa. Eikä tarvitse ottaa heti kirjaimellisesti. Ap varmaankin tarkoitti sitä, että yksin vastuussa lapsista, kun mies aina menossa.
Mulla tämä " yh-arki" loppuu muutamien kuukausien päästä. Ollaan pakerrattu vuosi ja ennen joulua tarkoitus päästä uuteen kotiin. Lapsia meillä on kolme. Kaikki alle 5 vuotta. Rankkaa siis välillä on, mutta rutiinit auttaa. Aluksi oli vaikeaa, mutta nyt olen jo tottunut. Yritä silloin tällöin keksiä itsellesi jotain hemmotteluhetkiä.
Se olis mulle varmaan iihan kamala shokki kun nyt jo tuntuu ettei pärjää. Mutta eikö ole ketään ketä ketuttaa se että mies tekee pitkää päivää ja vaikka on se toinen puolisko niin silti TUNTUU että eläisi yh-arkea (en oikeasti käytännössä tiedä mitä se on, mutta täähän on vaan sanonta).
Pitkää päivää tekevän puolisona on kyllä omat haittansa, mm se että pitää olla aina valmiudessa siihen että taas sillä on työpäivä vaikka piti olla vapaata tai että tänäänkin se on töissä klo20 asti vaikka piti tulla leikkimään lasten kaa vaikka itseni olisi tehnyt mieli mennä jumppaan. Yh:na sentäs tietää ettei sitä luksusta edes ole niin ei elättele turhia toiveita.
avuliaita isovanhempia ;) Meillä ovat kyllä palvelut kävelymatkan päässä, joten autoa ei tarvitsisikaan.
En osaa antaa mitään vinkkejä, itselläni on takki aika usein ihan tyhjä. Meillä on nelivuotias päivähoidossa ja osan viikkoa vain vauva kotona. Ilman päivähoitoa en olisi varmaan uskaltanut hankkia toista.
Nostan hattua niille, jotka ovat oikeasti yksinhuoltajia, en käsitä miten te jaksatte. Toivottavasti teillä on sitten niitä isovanhempia tai muita ihmisiä, jotka voivat auttaa.
kun tekevät töitä paljon silloin kun omat lapset pieniä. Osaavat sitten enemän arvostaa isoisänä olemista.
Kuinka paljon ja kuinka usein? Kaipaisitko sitä lisää?
että me yh:t hankimme itse omat rahamme ja olemme muutenkin 100 % vastuussa ihan kaikesta...
he eivät tiedä elämästä yhtikäs mitään.
Apua on ainakin mulla enemmän kuin väliksi. Aina on joku ipana tulossa tai menossa meille tai meiltä jonnekin. Viikonloput ulkoillaan yhdessä, kierrämme elokuvissa ja muissa lastentapahtumissa aina joukolla.
Mitäs jos kokeilisit samaa? Lastenvaihto virkistää ja saa omaa aikaa.
Vastuu on toki kannettava itse kaikesta, kun on yh mutta minua se ei haittaa. Toki ottaisin jonkun palkkapussin käyttööni.
Yhden eron lisää keksin. Sä olet katkeroitumassa mieheesi ja elämääsi, mä olen päässyt jo katkeruuden yli ja nautin elämästä tälläisenään. En nimittäin enää odota eksältä mitään...
sitä myös mielellään annetaan, ainakin minulle.
Ei se tietenkään poista sitä, että olen täysin yksin vastuussa lapsistani, mutta arkeani helpottaa se, että saan lastenhoito-ja muutakin apua lähipiiriltäni. Ystävistä ja sukulaisista tulee kultaakin arvokkaampia kun olet yksinhuoltaja!
Mieheni on yrittäjä ja töissä varhaisesta aamusta iltamyöhään ja viikonloputkin menee töissä/kalustoa huoltaessa. Meillä kolme poikaa; kaksi pientä koululaista ja yksi kovassa uhmaiässä oleva, itse käyn töissä päivät.
Kyllä pitää myöntää, että olen joskus aivan puhki kun kotona odottaa kiireisen työpäivän päälle kotityöt ja lastenhoito. Siihen kaipaisi usein miestä rinnalle jakamaan vastuuta ja töitä ja oikein väsyneenä tunnen joskus katkeruutta asiasta mutta heti kun saa levättyä, katkeruus häviää. Mieheni tekee kovasti töitä, on ahkera ja luotettava, ehkä luonteeltaan hiukan itsekäs, oli pitkään poikamies ja vastuussa vain itsestään. Arvostan hänen työmoraaliaan ja on ihana tietää etten ole yh; jos kova paikka tulee, voin turvata hänen apuunsa.
Se on ikävää, että kahdenkeskistä aikaa ei kyllä ole kuin joskus harvoin iltaisin hetki lasten nukkuessa. Sen uskon helpottavan kun pienin vielä kasvaa.
" Mies aina töissä" -yhdistelmä on sikäli raju, ettei toisiaankaan saa apua keneltäkään- koska on naimisissa---
itse käytän maksullista apua
- eli päiväkoti, siivooja 1 x kk, MLL lastenhoitajat 1 x/kk,
ja
- perheen kanssa toki kylpylälomia, kanariaa ja muuta extraa- koska mies on aina töissä...
ja
valmisruokia---
ja positiivinen mielialalakin auttaa
- ainakin lapsille kannattaa puhua vain hyvää puolisosta:::)))
" Isi on niin ahkera" -tyyliin.
Hyvää syksyä kaikille ayh
( aviossa olevat yksinhuoltajat oli SE termi, jota kaivattiin)
Ihan tosissaan, älä koskaan vertaa itseäsi yh-vanhempaa. Sulla on se miehen tuki ja turva, edes henkinen (ainakin toivottavasti) olemassa. Kaikesta päätelleen teillä ei myöskään ole pulaa rahasta, toisin kuin aika usein yh-vanhemmalla on.
kun asia ei teitä koske. Kyllä muillakin voi olla rankkaa ja vaikeata ei pelkästään teillä.
sinulle on mies ja et ole yh, et edes käytännössä!!!!