** Lokalutusten viikonloppu **

Ihanaa että on perjantai! :) Ja enää kolme kokonaista työviikkoa jäljellä. Maanantaina tapaankin sitten ensimmäistä kertaa tulevan tuuraajani.



Kelastakin tuli täydennyspyyntö pvrahahakemukseeni. Kun ne 6 kk:n tulot täytyy ollaki puoli vuotta äitiyspäivärahakauden alkamisesta taaksepäin ja mie tietysti pyysin palkanlaskijalta todistuksen epämääräisesti puolelta vuodelta ja sillä hetkellä se oli tammi-kesäkuulta, miltä oli palkat jo laskettu. Harmittaa nyt, koska mun palkka hieman pieneni johtuen tammi-helmikuussa nostetuista ylityökorvauksista, joita ei nyt sitten tuohon uuteen palkkatodistukseen tullutkaan mukaan. :( No mut kuha jotai rahaa saa.



Hyvä että Mimm.ulla oli kuitenkin paikat vielä epäkypsänä synnytystä ajatellen.



Tulkeehan kertomaan kuulumisia, jos maltatte näillä säillä edes koneen ääressä istua. ;)



S rv 31+0

Viikonloppu alkamassa :-) ja aurinko paistaa, mikäs sen mukavampaa!



Huh, hyvä että Mimm.ulla oli kaikki paikat vielä kiinni! Yritetään pitää ne vauvat vielä vähän aikaa masuissa, jos vain mahdollista!



Mulla on äitiysloma sitten alkanut. Jäin eilisestä sairauslomalle, unettomuus on senverran paha, lääkäri katsoi että mun on saatava nukkua silloin kun väsyttää. Lisäksi istuminen tuottaa ongelmia kun masu on niin ylhäällä. N. vartin välein täytyy nousta seisomaan kun ahdistaa. Täytyy sanoa, että monella tapaa tämä raskaus on ollut erilainen kuin esikoista odottaessa, mutta niinhän se on että raskaudet on erilaisia. Vointi on muuten suht hyvä mutta kaikki nämä lieveilmiöt rasittaa. Lisäksi mieli on ollut matalammalla, toivottavasti vauva ei kuitenkaan masussa ahdistu :-/



Käytiin eilen katsomassa muutaman tunnin ikäistä vauvaa sairaalassa ja kyllä täytyy sanoa, että äkkiä sitä unohtaa miten pieniä ne vauvat on! Oli ihana pieni nyytti. Tuskin maltan odottaa että saan omani syliini! Sitä ennen on vielä paljon asioita, äidin täytyy käydä vielä ainakin kerran psykologin kanssa juttelemassa synnytyspelosta ja pelkopolikäyntikin odottaa reilun viikon päässä. Taidan siihen sektion kinuamiseen kallistua. En halua edes lähteä yrittämään alatiesynnytystä edellisen synnytyksen tavoin. Lisäksi olen aika varma, että tämä vauva on suurempi kuin isosiskonsa, joten tuskin edes mahtuu alakautta.



Nauttikaa auringosta ja ihanasta alkavasta viikonlopusta!



Ykä 31+6 (piti käydä tarkistamassa kalenterista ;-))

Tänne sitä samaa, sitä samaa.

Kuumuus ei ole kyllä mun juttu, eikä näköjään meidän pienimmäisenkään.

Viime yönä heräili sen neljä kertaa, itse olen nyt ihan silmät ristissä, kun muutenkin oli hankala nukkua, kun on niiiiiin kuuma.

Mietin jo että hulluhan sitä pitää olla, kun vielä etelään lähdössä.

No, onneksi siellä on huoneessa ilmastointi, taidanki majailla siellä paljon=)



Niska jumittui viime yönä myös, tuntuu että pää on kallellaan pidettävä, ettei vihlo niin lujasti, no, kai se tästä taas lähtee.



Onnea hyvistä uutisista mimmulle ja marjastusintoa=)

Itse en jaksais, en sitten mitenkään.Meillä mennään sinne torin nurkille marjaan=)



Nimi meillä on ollut molemmille jo " valmiina" ennen odotusta, mutta nyt tekee kyllä jo mieli tutkailla taas nimikirjaa lisää.

Kun on viidelle kolme nimeä antanut, tuntuu ettei mitään kivaa ole enää jäljellä, mutta kyllä niitä sitten kummasti aina vaan löytyy=)

Ja varsinkin ne toisen ja kolmannen nimen vaihtoehdot pitää vielä katsella tarkkaan.

Jospa nyt viikonloppuna ei miehellä päivystyspuhelin sois niin hurjana.



Pakatakin pitäis kun tiistaina lähdetään, ei ole vielä inspis iskenyt tähän mammaan.

Eli aikasta matalalentoa pidellyt.



Olipas aika alakuloista , aamut usein kyllä olleet, kunnes päivän saa polkaistua vauhtiin taas=)



Tuttiina ja nyyttinen 28+6

Tosiaan ihanaa, että on perjantai ja viikonloppu tulossa.

Työt käy vähiin, maksimissaan 3vk eli 15 työpäivää jäljellä! Tuntuu kyllä tosi oudolta, kun jää pois töistä pitkäksi aikaa. Onhan sitä tullutkin raadettua vuosia, myös opiskelujen ohella aikanaan... Nytkin olen lomien jälkeen tehnyt ihan liian pitkiä työpäiviä (mies on ollut huolissaan jopa).

Vajaa 2kk olisi sitten laskettuun aikaan eli sunnuntaina tulee jo 32 viikkoa täyteen! :)

Lähden kohta neuvolaan. Saapa nähdä miten mulle on tullut kiloja lisää. Kotona en ole vaa' assa käynyt lainkaan eli mun edellisestä neuvolapunnituksesta on jo yli kuukausi... Vatsan ympärysmittaa tuli yhtäkkiä n.5cm lisää. Onneksi en ole pahemmin muuten lihonnut, vaikka makea on maistunut liiaksikin.

Aurinkoista viikonloppua kaikille ja voikaa hyvin!



Hanne77 31+5

Tänään yritän sitten mittailla sokereita 7 kertaa päivän aikana. Ensin sijainen sanoi sokerirasituksen jälkeisellä nlakäynnillä, ettei tarvi seurata, kun vain paastoarvo vähän koholla, mutta nyt tällä viikolla sanoikin tuttu täti, että ota nyt varmuuden vuoksi tuo mittari ja mittaa kerran koko päivän ajan. Ainakin tähän asti arvot ok. Mielenkiintoista tuo mittailu ja saanpahan sokerimittarin tästä hyvästä, ei tarvi kuulemma palauttaa :)



Täällä myös on kärsitty kaikista pienistä vaivoista (turvotus, ahdistus istuessa, liitoskivut jne.) jo huomattavasti aiemmin kuin ekassa raskaudessa, mutta on kyllä mahakin kasvanut nopeammin rv 28+1 oli sf 29 cm! Anoppi epäilee kahdesta ultrasta huolimatta, että olis kaksoset tulossa...



Näiden pienten vaivojenkin takia tuntuu, että myös pinna kireämmällä kuin ekassa odotuksessa ja täytyy tunnustaa, että ottaa päähän, kun tuntuu, että tällä kertaa miestä ei sen kummemmin kiinnosta koko odotus saati, että saisin jotain erityishuomiota. Vauva on kyllä toivottu, mutta tuntuu, että saan tehdä nyt enemmänkin kuin oman osani esim. kotitöistä, vaikka olo on jo aika tukala.



No se siitä valituksesta, ihanaa kun on perjantai! Mulla muuten töitä vielä 6 viikkoa ja kateellisena lueskelin, että monella enää puolet vähemmän.



mussu ja napu 28+5

Taas siis on viikonloppu edessä. Kamalan nopeasti mennyt tämä kesä. Toukokuun lopulla kun alkoi supistelemaan ja kesätyöt jäi siihen, ajattelin kauhulla pitkää tekemätöntä kesää. Totuus on ollut toinen, nyt se on jo mennyt. Ensi viikolla pitäisi jo kouluun raahautua ja ollakkin siellä syyskuun loppuun asti. Eli jos vauva laskettuna aikana syntyy, ehdin viikon lomailla ennen sitä : ) No nyt on lomailtu senkin edestä. Esikoinen on ollut jo tämän viikon hoidossa, voi että miten onnellinen kaksi vuotias olikaan kun hänet hoitoon maanantaina vein. Samalla tämäkin mamma on saanut ihan omaa aikaa itselleen. Olen jopa käynyt joka aamu lenkillä. Paitsi eilen jolloin siivosin. Siivouksen tuloksena sainkin niin kamalan selkäsäryn etten illalla päässyt tuolista/ makuulta kovinkaan kivuttomasti ylös. Aloinkin miettimään mitä niistä töistä tänne saakka olisikaan tullut. Hoitoalan hommia olisi ollut ja paljon nosteluja...

Muuten tänne ei ihmeitä kuulukaan. Viikonloppuna jälleen juhlia tiedossa, onneksi tämä neljän viikon jokaviikonloppuinen juhlarulianssi tekee viikon päästä loppuaan. Kivojahan ne on, mutta kohtuus kaikessa. Tiistaina olisikin neuvola. Painon puolesta pelkään. edellisellä kerralla puntari oli rikki, joten edellisestä punnituksesta on puolitoista kuukautta... Siihen mennessä kun oli tullut jo 11kg... Lisäksi vielä tämä ihana turvotus, sormet ihan patukoina : (

Nimistä ollut puhetta. Esikoisen nimi oli valmiina ennen syntymää ja tulevalle vauvalle nimi ehkä on jo olemassa. Jos tahtoni vain menee läpi...: )

Mutta hauskaa tulevaa viikonloppua kaikille mammoille ja masuille. Lähden tästä asioille kaupunkiin ja kampaajalle, jos tämäkin mamma saisi hieman siistimpää ilmettä...



Karpalo ja masu rv31+5

Mimmulle tsemppiä että vaavi pysyy masussa vielä pitkäään!



Mä kävin keskiviikkona lääkärissä supistelujen takia, mutta kaikki onneksi ok. Maanantaina käytiin tutustumassa synntyssairaalaan, ja se oli ihan hyvä reissu. Tietää vähän mihin on menossa. Mieskin oli mukana ja piti käyntiä hyödyllisenä vaikka alkuun meitä molempia vähän ahdisti kun kätilö alkoi puhua limatulpista ym..



Joku kyselu tukivyöstä, mulla on ollut jo 2 kk Anitan tukivyö. Siinä' on alhaalla se tukiosa ja sitten sellainen " huppu" mikä vielä vedetään mahan päälle. Mä en tykkää siitä hupusta ollenkaan, se on ahdistava ja kesällä kuumakin. Eli olen kääntänyt hupun sen tukiosan alle, eli kätytännössä mulla on vaan se tukivyö, joka on noin 10 cm leveä. Se helpottaa kyllä oloa mulla kovasti. Alkuun pidin sitä vaan jos oli tiedossa kävelyä mutta nyt on melkein pidettävä sitä jatkuvasti, muuten alkaa repimään alavatsasta.



Meillä on kakkosnimi valmiina, pitäis käydä jotain nimikirjaa lainaamassa.



Oireista muuten. Jalat turpoaa tosi pahasti kun on näin kuuma. Päätä särkee myös. Ketuttaa olla iso ja lihava. Rakastelu miehen kanssa alkaa olla tosi hankalaa kun maha on tiellä. Se tuntuu kurjalta :( Mutta eihän tässä enää kauaa ole ja onneksi kaikki on mennyt oman ja vaavin terveyden kannalta hyvin.



Riza 31+2

Tulin äskön neuvolasta, oli oma täti lomalla. Arvot oli ok, sf 24,5. Ultrattiinkin pitkästä aikaa, ja nähtiin pari kunnon nyrkin iskua mitkä tuntuikin =) Vauva siis voi hyvin.

Terkka tiukkaan sävyyn sanoi, että heti otettava yhteyttä kun ei voimat enää töissä riitä. No joo.. en tiedä riittääkö nytkään, mutta ihan vielä en halunnut saikulle jäädä. Selkä alkanut tällä viikolla oikuttelemaan ja jalat ollu loppu jonkin aikaa jo.. Kai se viimeistään tämän kuun lopussa on luovutettava. Töissä tällä hetkellä lämpötila n. 35 astetta vaikka ovet auki. Öisin ravaan vessassa tai muuten ei saa nukutuksi. Väsymys vähän painaa.



Oli puhetta miesten suhtautumisesta.. vaikka ootetaan esikoista ja on toivottu lapsi, tuntuu että koko odotus ei miestä suuremmin kiinnosta. Riidelty ollaan aika paljon, kun kumpikaan ei ymmärrä toista. Kai se on sitä, kun nähdään niin vähän. Mies on tosi paljon töissä, ja tähän mennessä vapaa-aika on mennyt enemmän kavereiden kanssa. Siitä just viimeksi tapeltiinkin, ja nyt ehkä alkaa ymmärtämään, etten voi ja halua enää lentää missään. Hermot alkaa olla loppu sen asian suhteen.

Pelkkä kavereiden mainitseminen saa verenpaineen koholle.. mukaviahan ne vanhemmat on, mutta kun edelleen tuntuu olevan tämä yksi nuorempi tapaus, joka ei ymmärrä vielä parisuhde elämän päälle mitään.

No joo, se siitä, parempi lopettaa vuodatus tähän.



Kissaverkon ja pinniksen reunuksen ostin tällä viikolla. Olisi myyjä myynyt varmaan koko liikkeen, mutta mielestäni puolet sen tyrkyttämistä tavaroista on ihan turhia.



Nimistä: Ei olla vielä mitään varmaa päätetty, ideoita olen kyllä ylös laittanut, mistä voi sitten alkaa miettimään, kun vauva on syntynyt.



Tässä varmaan kaikki tällä erää. Käyn katsomassa miehen mummua, kun on neulonut vauvalle pari nuttua. Onneksi on joku joka osaa sellaisia tahdä.



Hyvät viikonloput kaikille, jo ei tule kirjoiteltua.



Pepiliina 28+5 Onni-Oskari

Paino pudonnut. Nyt alimmillaan kun missään vaiheessa raskautta. Ei kuitenkaan pitänyt terkka huonona. Saa nähdä, mitä mieltä uusi terkka sitten on kun seuraava käynti on sen luona... Kaikki muuten ok. Sf 26cm, viimeksi kk sitten oli 25cm. Tosin eri mittaaja.



Minä kyllä nautin näistä helteistä! Ei kuitenkaan kovin kauaa kestä. Huomenna olisi suuntana Puuhamaa. Kuinkakohan paljon siellä jaksaa touhuta esikoisen kanssa, kun 29 astetta lupaa lämmintä =/ Sittenpä olisikin kesäkohteet käytynä. Muita suunnitelmia kesän varalle ei enää ole. Rentoa oleskelua vaan =)



Onko meissä lokakuisissa muita shoppailuhulluja? Mulla on karannut jo ihan homma hanskasta. Aikaisemmin kun jo pyykkäsin, niin 50-56cm bodyja oli pelkästään yli 20kpl. Lisäksi paitoja yms. vinopino. Samaa kokoa. Nyt kun taas tulee uusia kauppaan, niin tekis niiiiiiiiin hirveästi mieli ostella niitä! Tätä ongelmaa ei ollut esikoisen odotusaikana, kun oltiin opiskelijoita, mutta nyt mennyt ihan överiksi. Samoin on kyllä nykyään esikoisenkin vaatemäärän kanssa. Yli puolet liikaa.



Jonskuli ja tuutikki rv 30+3

Taas on viikko lopuillaan. Minä olen nauttinut lämmöstä, tosin aika paljon sisätiloissa : )

Tuntuu kyllä, että muut voivottelevat ja säälivät enemmän minua kuin itse. Ei minulla nyt ole niin hankala olo ollut kuumuuden takia.



TÄÄLLÄ ilmottautuu myös yksi hankala mamma! Mies on kyllä ollut tapansa mukaan ihana ja auttavainen. Hoitaa lapset ja huushollin (pyykinpesua ja kokkausta lukuunottamatta) töidensä ohella. Puhui jo, että alkaa vähentämään töitä syyskuun puolessa välissä (LA 4.10). Miehellä on oma yritys ja paljon poissa kotoa. Ja minä vain valitan ja kiukuttelen....



Raskauden edetessä ollaan puhuttu molemmat, että tää olis viimeinen lapsi...... tähän tietoon! Nuoria kun ollaan, ei haluta satavarmasti asiasta päättää suuntaan eikä toiseen...



Mukava kuulla, että Mimmulla kaikki hyvin. Koita nyt kuitenkin levätä ja ottaa rennosti.



SANNA-P: ÄITIYSRAHASTA: kerroit, että hait äpv:tä 6kk tulojen mukaan. Minä hain myös, koska sain vakituisen paikan keväällä ja tulot olivat huomattavasti suuremmat kuin 2005 verotuksessa. Minulla ei kuitenkaan tullut se 6kk täyteen, mutta laskettiin ä-loman alusta taakse päin töiden alkamiseen saakka. Vaativat palkkalaskelmaa sekä työtodistusta. (osoittaa, että työs olisivat jatkuneet yli 6kk, jos ei raskautta)

Täällä näyttää muutkin takunneet Kelan kanssa. Minulla kans päätös viipyi luvattoman kauan. Valittivat kesälomia....



Muksut ovat pulikoineet ahkerasti, itsekin tekis mieli uimaan, mutta tuo peevelin polvi estää. Sain sit antibiootit ihon/ihonalaistulehdukseen. Tottahan se nyt näillä keleillä alkoi märkimään ;(

KÄVIN tuolla Tekay`n sivuilla katsomassa painokäyriä. Sanoivat keskiarvoksi rvk:lle 31 2kg, vaihteluvali oli aika iso. Eipä se meidän muksu sit ihan jättiläinen taidakaan olla! : )



OLLEKIN MUULLEKIN oli päivitelty mahan kokoa. Milloin se maha on liian pieni ja milloin liian iso. MEIKÄ aikakin hommaa KOTTIKÄRRYT loppuraskauden ajaksi, että saa mahansa liikkeelle.....



Kaunista viikonloppua!



Nellinii ja valtaisa vatsa rvk 33+

Kyllä on kuuma! Täällä istun alushoususillani ja nyt on aika sopiva - ulos en sitten löydäkään riittävän kevyttä varustusta... Nestettä menisi vaikka kuinka paljon, jano on koko ajan. Nälkä ei koskaan (vaikka herkut tietty maistuu)... Mutta toisaalta on ihanaa kun kerrankin on näin lämmin! Kunhan ei enää paljoa lämpene...



Tänään käytiin vaarin kanssa mökillä ja uimassa, oli kyllä tosi kivaa! Esikko oli aivan lemmessään järvessä, on raasu saanut tyytyä vain noihin leikkipuistojen vähemmän ihaniin uima-altaisiin. En sitten tiedä oliko vähän liiankin jännä päivä vai mikä, mutta illalla tyttö sai hirmuisen nukahtamisraivarin, itki ja karjui vaan eikä mikään auttanut. Isäntä sai lopulta neidin nukahtamaan meidän sänkyyn - pelkäänpä että me ollaan menetetty taistelu sängystämme. Kohta siellä nukkuu kaksi pientä, ja isäntä saa opetella levitoimaan... ;)



MIEHEN SUHTAUTUMISESTA raskauteen on ollut puhetta. Minä tyhmyyksissäni kuvittelin, että toisen raskauden kohdalla mies olisi jo jotenkin jyvällä jutusta ja edes pikkaisen innoissaan. Ja pah. Kuten esikonkin odotusaikana tuo on taas vetäytynyt täysin kuoreensa, mahdollisesti jopa enemmän kuin silloin. Aika hyvin on kyllä tajunnut etten tee kotitöitä jos en jaksa (mikä ei tosin tarkoita sitä että hän ne tekisi, vaan sitä että ne jää tekemättä eikä hän _yleensä_ huomauta asiasta). Se kuitenkin riepoo, ettei tuo halua yhtään osallistua mihinkään valmisteluihin tai " rakentaa pesää" , ei tosiaankaan edes ottaa kontaktia masuun (siis vaikka tunnustella potkuja). Hänelle raskaus tuntuu olevan puhtaasti minun juttuni, ja lapsi konkretisoituu vasta kun on syntynyt ja on siinä käsin kosketeltavissa. Ekan lapsen kohdalla tämän vielä jotenkin ymmärrän, mutta tosiaan toisen ollessa kyseessä alkaa kyllä tosissaan korventamaan... Noh, yritän nyt pysyä nahoissani tämän asian kanssa, kun kuitenkin tiedän ettei raskaus ole mikään ikuinen olotila ja mieskin sitten innostuu kun saa nyytin syliinsä.



Hmm, mistähän muusta pitikään kirjoittamani? Ei kyllä muistu mieleen... No, palailen jos jotain tärkeää unohtui...



Suhni

Torstaina oli sitten se pelkopoli käynti kätilön luona ja oli oikein mukava juttu tuokio ja moni asia jotka askarrutti mieltä sai kaipaamansa vastauksen. Enköhän minä uskalla synnyttää. Helpottaa tietää että siellä on nyt odottamassa paperi mistä selviää mikä pelottaa ja miten toivoisin synnytyksen etenevän jos vain mahdollista.

Kirjattiin myös että jos kaikki on minulla ja vauvalla hyvin niin haluan kotiin niin pian kuin mahdollista ja nopeiten on mahdollista päästä 6h synnytyksen jälkeen ja siihen siis tähdätään jos vain mahdollista.

Vielä on kyllä kaksi käyntiä lääkärin juttusilla.



Helle tuntuu vievän musta kaikki mehut. Oon jatkuvasti hiestä märkä ja viime yönä nukkumisesta ei meinannut tulla mitään ja tänään kärsinyt kamalasta päänsärystä. Odotan innolla että helle hieman edes laantuisi, että jaksaisi tehdä jotakin ja saisi öisin nukuttua.



MIEHEN SUHTAUTUMISESTA ja etenkin Suhni:



Suhnin kertomus miehen suhtautumisesta kuulosti hyvin tutulta.

Meillä tuo mies ei ole koskaan osannut iloita/olla mukana näissä raskaus hommissa. Tässä kolmannessa raskaudessa en enään edes odota mitään erikoista häneltä. =)

Iltaisin kun vauva oikein potkii niin revin miehen käden vatsalle, mutta ei kyllä itse laita kättä vatsalle. Ja meillä tuo raskaus aika on tosiaan vain mun juttu ja ensimmäiset kuukaudet vauvakin on periaatteessa yksin mun, koska mies innostuu vauvasta vasta kun on hieman vantterampi ja osaa hymyillä tai nauraa. Toisaalta ymmärrän sen. Mutta aikaisemmissa raskauksissa se tuntui pahalta kun ei toinen ollut innoissaan, mutta nyt sen jo tajuaa että ei se ole hänelle sama juttu kuin minulle.

Kotitöissä saan kyllä paljon apua mieheltä, mutta niin sain jo ennen raskauttakin.



Hirmu mammojakin on ilmoittanu moni olevan raskauden aikana. Tajusin juuri, että missä minun hirmu liskoni oikein piileekään. Aikaisemmissa raskauksissa olen ollut aivan hirvittävän pahan tuulinen ja raivoisa läpi raskauden ja nyt olen ollut mielestäni yhtä tasainen kuin normaalissa olotilassa.

Noh vielähän tässä on viikkoja aikaa. ;)



-jonskuli- Minä kans olen shoppaillut vähän turhankin innokkaasti. Tosin suurin osa on kirpputoreilta ja vain muutamia uutena.

Laskin tuossa että on 50cm bodeja 15kpl ja 56cm bodeja taitaa olla jo yli 20kpl. Hieman voisin jo rajoittaa noitten pienten ostamista, vaikka meidän aikaisemmilla lapsilla on nuo pienet vaatteet mahtuneet melko pitkään. Mutta kun nään kirppiksellä jonkun ihanan ja uudenveroisen vaatteen tosi halvalla niin se on pakko ostaa. =)

No eipä tartte stressata pyykin pesulla jos on taas kova puklauttelija vauva.



Nyt nukkumaan.



Tsirppana rv 31+6 joka vaihtuu ihan kohta rv 32+0 JEE

HELTEET mie en tykkää.. etenki nyt kun pitää näitä tukisukkahousuja käyttää, HIEMAN hiostuttaa :D.



MIEHEN SUHTAUTUMINEN raskauksiin ei ole koskaan ollu mitenkään erikoista... kahden edellisen raskauden aikaan se kanto mulle kyllä suklaata päivittäin :D, mutta muuten ei juuri sen kummempia. tässä raskaudessa se ei ole ees kokellu miun mahaa!! Mutta toisaalta mie olen raskaana ollessa semmonen etten edes halua toisen läheisyyttä tms, parempi vaan että pitää näppinsä erossa :).



Miula ois ens viikolla neuvolalääkäri, jänskättää hieman et mikä on tilanne.



UIMASSA tekis mieli käydä mutta kun ei ole sopivaa uimapukua ni ei oikein kiinnosta noille yleisille rannoille.



ESIKOINEN (2,5v) on vahvasti sitä mieltä että äitin mahassa on pikkuveli. nähtäväksi jää.



NIMET on mietitty ja päätetty.



nyt vaippoja ompeleen.



väpä ja touho...

Meillä odotetaan esikoista, ja mies on suhtautunut aivan ihanasti! Aluksi oltiin ihan pökertyneistä positiivisesta testistä, koska viiva oli niin haalea ja vielä toinenkin. Jotenkin jatkuvasti alussa pelotti keskenmeno ja kumpikaan ei edes oikein uskonut ja sisäistänyt, että meille tulee vauva!



Mies sanoi alussa, ettei odotus oikein tunnu hänestä miltään, asia ei tunnu konkreettiselta. Minulla oli samoja tuntemuksia, kun ei pahoinvointiakaan oikein ollut. Alusta asti mies kyllä oli kiinnostunut vauvaoppaista ja auttoi mua kotitöissä jne. Ekassa ultrassa sitten Tintti itkeskeli onnesta ja liikutuksesta, mies hymyili leveästi ja piti mua kädestä :) Uskottiin vihdoin, että masussa tosiaan on joku.



Olen lukenut miehelle vauvaoppaita ääneen ja on hänkin niitä selaillut, ei tosin ihan niin innokkaasti kuin minä. Mutta kuunnellut hän ainakin on. Ja ollaan tehty hankintoja yhdessä, vaikka minä kai niissä olen aina viimeisen sanan sanonut :) Monia juttuja mies on oppaista sisäistänytkin: esim nyt jo ainakin pari kuukautta on laulanut vauvalle lähes joka ilta, ihan omasta aloitteestaan. Ja tosi usein paijailee mun masua, iltaisin ja aamuisin ja pitkin päivääkin mahdollisuuksien mukaan. Ja auttaa kotitöissä. Nimistä oli vähän erimielisyyttä, mutta nyt niistäkin ollaan päästy yhteisymmärrykseen.



Siis parempaa miestä en tämän asian suhteen voisi toivoa! Jotain miinusta sentään, meidän seksielämä on ihan kuollutta, mies pelkää mun masua ja vauvaa...se vähän harmittaa. Mutta muuten menee mukavasti! En ole kieltänyt miestä menemästä kavereidensa kanssa tms, ja festareilla hän onkin käynyt. Mutta nyt alkaa rauhoittua, ihan kiva juttu. Ja siitä erityisesti pisteet hänelle, että on jaksanut mun oikutteluani ja hormonimyrskyjäni :)



Tintti rv 30+2

Kyllä on virkistävää vaihtelua, kun välillä sataa! Mie taas viime yönäki heräsin sen sata kertaa kääntämään ja vaihtamaan tyynyjä,ku hiostaa niin hirveesti. Yök. Menee kyllä tyynyt kohta vaihtoon.. Tai ehkä ne kannattaa vaihtaa vasta sitten, kun imetys alkaa kunnolla sujumaan. Viimeks ainaki muistan, että alkuun maidon nousu ja ylituotanto aiheutti ihan järkyttävää hikoilua, joten varmaan ei kannata uusia tyynyjä ihan vielä hankkia..



Nimistä:

tytölle on ihan varma nimi valittuna (oli jo esikoista odottaessa) ja pojalle melkein varma. Mies tykkää kyllä siitä pojalle keksitystä nimestä, mutta mulla se vielä vähän tökkii.



Äsken pesin koneellisen 50-62 cm vaatteita. Niitä olis vielä pari laatikollista ulkovarastossa odottamassa,mutta taitaa olla talon ainut varaston avain miehen matkassa töissä tällä hetkellä. Hitsi kun sormet syyhyäis päästä penkomaan niitä pikkuruisia paitoja ja housuja. Tuosta yhdestä koneellisesta kävi jo aivan selvästi, että tosiaan meidän eka on poika. Niin on sinisävystä bodya ja potkaria.. No tuskin tästä vaavista kieroon kasvanutta tulee vaikka tyttö oliski ja sinisissä joutus kulkemaan. ;)



No mutta kunhan tässä pinoa nostelin, täytyy vissiin alkaa taas " pyllistelemään" tossa lattialla, kun tuntus mukelo pyrkivän välillä istuksimaan tuolla mahassa. Tosin nyt kyllä tuntuu hikkaamista tuolla ihan alhaalla. Hassua!



S rv 31+2

Moikkelis kaikki mammat!



Huh,. mikä kuumuus!! Mulle tää on alkanut olla jo vähän liikaakin, joten ihanaa, että tänään vähän satoi :)



Mä olen ollut saikulla jo 3 viikkoa ja huomenna se olisi katkolla, en kylläkään aio mennä töihin vaan soitan huomenna lisää ja uskoisin, että saan loppuajan sitten pois.

Se on kyllä vaikuttanut muhun niin, että olet jaksanut liikkua enemmän kuin koko raskausaikana, kevyitä kävelylenkkejä, uimista ja kerran jopa kevyesti salilla. Kun saa nukkua omassa tahdissa ja muutenkin olla rauhakseen se kyllä on ainakin mulla tehonnut.

Omatunto on soimannut kyllä joskus mutta....tietäen meidän työtahdin tuola sairaalamaailmassa....se ei todellakaan ole houkuttanut enää.. :(



Mäkin olen täällä pesyyt ja laitellut vaatteita. Mulla on aika maltillisesti pieniä, 50cm vaatteita ei ole juuri lainkaan. Saa nähdä joudunko niitä sitten hakemaan vai en. 56cm vaatteita kyllä on mutta ei hirveesti...vaikkakin huomaan kunpäivät olen kotona ja kaupoissa tulee käytyä, että voi hitsi kun ne on kivoja!



Meidän kaveri heiluu kuin heinämies. Menee vielä ympyrää mahassa mutta onneksi on jo valtaosan rt:ssä. Ensi viikolla alkaisi synnytysvalmennukset, mielenkiinnolla odotan niitä kyllä.



Joku sanoi, että aika on mennyt nopeasti. Niin todella on. Just tossa herran kanssa puhuttiin, että hui kun rupee jännittämään. Joku myös jutteli miehen suhtautumisesta. Meillä on kyllä asiaan oltu hyvinkin innotuneita, kirjoja on herra lukenut ja neuvolassa ollut mukana. On asiasta ehkä jopa innostuneempi kuin minä. Se on ollut ihan ihanaa, vaikkakaan mies ei varmasti koskaan voi tajuta mitä kaikkea raskaus naisessa teettää ;)



Mukavaa sunnuntaita kaikille ja voikaa hyvin



katarina+reino 30+5