Ruokaloru
Lasten päiväkodissa on tapana ennen ruokailua lukea ruokaloru, jonka joku lapsi valitsee.
Olen lorujen ja satujen ja runojen ystävä ja niitä harrastetaan kodissamme paljonkin.
Silti jotenkin nyppii tuo ruokaloru. Kunnioitan tapaa siunata ruoka, vaikkemme sitä päivittäin harrastakaan. Ruokaloru tuo mukanaan kummallisen rinnastuksen - ikäänkuin ruokarukous - ja ehkä rukous yleensäkin - olisi mikä tahansa tyhjänpäiväinen loru .
Olenko niuho jos otan asian puheeksi pk:ssa. Eihän yhdestä lorusta tietenkään mitään haittaakaaan ole SINÄNSÄ jos se ei sisältäisi tätä arvosidonnaista rinnastusta. Mutta eikö päivässä ole sata muuta hetkeä loruilla ?
Kommentit (6)
Nyt en kyllä ymmärrä, mitä haittaa päiväkodin ruokalorusta voi olla. Eihän se ole uskonnollinen loru, eikä ainakaan minulle ole juolahtanut mieleen, että sillä olisi jotain yhteistä ruokarukouksen kanssa. Ruokaloru voi olla esimerkiksi seuraavanlainen:
" Haarukkaan kun tartun
suureksi mä vartun.
Leivän syön, maidon juon,
toisille ruokarauhan suon."
Lapset pitävät rutiineista, ja ruokaloru auttaa rauhoittumaan ja antamaan toisille sen " ruokarauhan" . En ole päiväkodissa koskaan kuullut, että minkään uskontokunnan edustajat olisivat keksineet kieltää lastaan osallistumasta ruokalorun lukemiseen, koska kyseiset lorut ovat tosiaan neutraaleja eivätkä tietääkseni sanomallaan töki kenenkään vakaumusta vastaan. Mutta jos ruokaloru kovasti ärsyttää, voit varmasti pyytää hoitajilta, ettei sinun lapsesi tarvitse mitään ääneen loruilla. Siihen hoitajat varmasti suostuvat. Siitä sen sijaan en ole yhtään varma, ryhtyisivätkö hoitajat kahdenkesken lapsen kanssa lukemaan erikseen jotain ruokarukousta. Sehän saattaisi olla aika loputon suo. Entä jos kaikkien 21 lapsen vanhemmat haluaisivat, että juuri heidän pilttinsä kanssa luettaisiin kahden kesken juuri heidän perheensä harrastama runo/loru/rukous/taika yms. Voihan kotona sitten harrastaa niitä perheen omia juttuja ihan niin paljon kuin sielu sietää.
Ai niin, laulettiinhan jo 70-luvulla leikkipuistojen kesäruokailussa ennen ruokailua " peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea" .
Se mikä ei tunnu kivalta, on rinnastus. Vanhan uskonnollisen tavan - ruoan siunaamisen - tilalle on tuotu toinen tapa, jonka sisältö on " neutraloitu" . Tapa näyttää samalta, mutta sen sisältä on eri.
Näitä rinnastuksia, pienemmässä ja suuremmassa mittakaavassa, - uskonnollisen tavan korvaaminen " samannäköisellä" ei-uskonnollisella korviketavalla - harrastettiin vielä jokin aika sitten paljonkin entisen Itä-Euroopan maissa.
Kyllä nämä asiat voi ja kannattaa tiedostaa. Arvovapaata kasvatusta ei ole olemassa.
Onhan toki muitakin tapoja rauhoittua. Esimerkiksi päivälevolle käydessä ainakin meidän pk:ssa on käytössä rauhallinen musiikki.
Muuten sopii loruilla vaikka aamusta iltaan.
Enkä viitsi edes päiväkodissa ottaa puheeksi.
Jos muuten olisin ateisti, ja minua nyppisi että lapselleni opetetaan ruokarukous, olisiko tilanne loppujen lopuksi eri ?
Ateistin mielestähän ruokarukous on loru siinä kuin muutkin - joten ei siitä sitten samalla logiikalla mitään haittaakaan olisi ?
Enpä tiennytkään että joissain pk:deissa kuunnellaan musiikkia päikkäreille mennessä. Se ei taas sovi muslimeille, ainakaan kaikille, koska musiikki on kielletty Islamissa- siis musiikki jossa käytetään instrumentteja. Ruokalorussa en sinänsä näe mitään pahaa, mitä haittaa siitä olisi? Tuskin se mikään ruokarukouksen korvike on.
Miksi uskontokasvatusta ei voi jokainen hoitaa kotona?
Mitä suuria arvoja liittyy esim. loruun:peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea...
Itse ainakin tykkäsin noista loruista pienenä:) Enkä tosiaan tullut ajatelleeksi niitä minään arvolatauksina saatika uskonnollisina.
Sinuna tekisin niin, että annat lapsen loruilla muiden mukana ja sitten lapsi voi itsekseen lukea pienen ruokarukouksen tai siunauksen. Tähän ehkä saat jonkun tädinkin osallistumaan jos sitä pyydät ja sanot että se on teillä kotona tapana.